Yh:na kivaa (tai sitten ei...)

Et varmasti itsekään haluaisi olla mikään korvike, saati jos elätteisit toiveita jostain enemmästä. Älä loukkaa tätä miestä tietoisesti, pyri toimimaan elämässä siten kuin toivoisit tseäsi kohdeltavan. :) Toki jokainen kaipaa ja tarvitsee läheisyyttä, mutta sen tulee mielestäni tapahtua reilun pelin säännöillä.



Eron jälkeen joutuu käymään läpi monenlaisia tunteita, tsemppiä kovasti, kyllä elämä vielä kirkastuu ja jossain vaiheessa löydät sen sopivan kainalon - tutun tai uuden!

viestin ja tässä sitä elellään yhdessä onnellisena ja umpirakastuneina. Meillä uusioperhe, molemmilla yhdet omat lapset ja lisäksi yhteiset kaksoset.



Anna mahdollisuus itsellesi ja uudelle miehelle (jopa mahdolliselle rakkaudelle)



Uuden avulla pääset helpommin yli exästäsi.

Toivoisin niin saavani exäni takaisin, hän vain lähti toisen matkaan niin tuskin onnistuu, ikävä on suurti! Eikä meillä ole yhteistä lastakaan joten senkään takia en häneen enää törmää :(



Onko teillä mahdollisuutta selvittää ongelmianne? Esimerkiksi joku parisuhdeneuvoja tai vastaava?

Toivoisin niin saavani exäni takaisin, hän vain lähti toisen matkaan niin tuskin onnistuu, ikävä on suurti! Eikä meillä ole yhteistä lastakaan joten senkään takia en häneen enää törmää :(

Onko teillä mahdollisuutta selvittää ongelmianne? Esimerkiksi joku parisuhdeneuvoja tai vastaava?

Hän muutama päivä sitten kertoi, että tämä hänen naisensa, jonka kanssa petti mua ja jonka takia jätti kun lapsi oli vähän reilun kuukauden vanha, on hänelle se oikea. Mitäpäs sitä siihen, muuta kuin että suututtaa, että miksi mulle pitää moisia kertoa... En halua olla missään tekemisissä siis.

tietää lapsesta? Älä anna isän luistaa velvollisuuksistaan.. hän saa luvan tulla sinun luoksesi useampana iltana viikossa pariksi tunniksi vauvan kanssa olemaan ja hoitoa opettelemaan. Vaipat pitää osata vaihtaa, pitää osata lohduttaa ja ruokkia ja olla isänä. Sekin päivä vielä tulee vastaan jolloin lapsi on tarpeeksi vanha ensimmäiselle yökyläilylle isän luo. Katsot sitten rauhassa kuinka tuo uusi nainen jaksaa matkassa/ oireilee mustasukkaisuuttaan tms. Ehkä sinulle vielä sauma aukeaa, jos miestä nyt ylipäätään enää siinä vaiheessa takaisin huolisit.

Isä ei pääse töittensä vuoksi viikolla ollenkaan lastaan hoitamaan, teknisesti kyllä osaa kaiken (ei oo nimittäin ensimmäistä kertaa pappia kyydissä...).

Vaikka vieläkin rakastan eksääni, niin ei meistä mitää tulisi. Hän on tehnyt ja sanonut asioita, että kaikki kunnioitus, arvostus ja luottamus on mennyt. Ja niin varmaan hänkin ajattelee minusta. Välillä vaan on ikävä!



Kyllä se mies saakin sitten, kun lapsi on vähän isompi, niin ottaa sen niin pitkiksi ajoiksi kuin lapsi vaan haluaa...

seksiä halua, niin miksi vaivautua? jotta saisit taas siivota jonkun ylimääräisen sotkuja? tai laittaa enemmän ruokaa? vai mitä ajat takaa?



eikä se ole reilua sitä ihmistä kohtaan.. eihän ihmisiä kannata hyväksi käyttää..

seksiä halua, niin miksi vaivautua? jotta saisit taas siivota jonkun ylimääräisen sotkuja? tai laittaa enemmän ruokaa? vai mitä ajat takaa?

eikä se ole reilua sitä ihmistä kohtaan.. eihän ihmisiä kannata hyväksi käyttää..

En mää muuta haluasikaan kun kainaloon vähäks aikaa, en tosiaankaan ole minkään suhteen perään. Se mies haluais seksiä, mutta mua ei enää kauheesti seksi kiinnosta.

Onneksi lasta ei saa hoitoon mihinkään, joten ei tartte sen kummemkin miettiä lähtiskö johonkin tai pyytäiskö jonkun tänne...

Tai siis... Mikä sinä olet? Eikö sulla "ole munaa" pärjätä itsenäisesti? Eikö sulla ole ystäviä / kavereita? Ihan ok, jos haet miestä henk.koht syistä, mutta jos et vaam pärjää ilman... Säälittävää-

Eilen vielä ajattelin, että hei, täähän on i

han mukavaa elämää! Saa mennä ja tulla niinkuin haluaa oman ja lapsen jaksamisen rajoissa, ei tartte miellyttää ketään, on vain omat paskat siivottavana ja niitä voi siivota milloin haluaa. Ja mikä tärkeintä, ei ole mitään sydänsuruja ja sen kaltaisia murheita! Tänään onkin sitten taas toinen olo; voi kuinka haluaisin olla jonkun kainalossa :( Mulla on yksi mies, jonka ehkä saisin suorittamaan tätä hommaa, mutta en oikein tiedä... Seksiin en kuitenkaan varmaan pysty. Lapsen isää on kauhea ikävä vaihteeksi, mutta en halua pitää häneen mitään yhteyttä (muuta kuin lapsen asioissa), sen verran olemme kumpikin nyt sanoneet ja tehneet. Luultavasti olen tyrinyt meiltä pienimmänkin toivonkipinän mistään, edes hyvistä kaveriväleitä, sen verran vihainen ja katkera olen ollut enkä ole sanojani säästellyt. Huoh. Mitäs mää kirjoitinkaan just niistä sydänsuruista??? Pitäiskö mun laittaa tälle yhelle korvikkeelle viestiä...? Kun se on kuitenkin vaan korvike (muttei tiedä sitä itse).

Tai siis... Mikä sinä olet? Eikö sulla "ole munaa" pärjätä itsenäisesti? Eikö sulla ole ystäviä / kavereita? Ihan ok, jos haet miestä henk.koht syistä, mutta jos et vaam pärjää ilman... Säälittävää-

Eilen vielä ajattelin, että hei, täähän on i

han mukavaa elämää! Saa mennä ja tulla niinkuin haluaa oman ja lapsen jaksamisen rajoissa, ei tartte miellyttää ketään, on vain omat paskat siivottavana ja niitä voi siivota milloin haluaa. Ja mikä tärkeintä, ei ole mitään sydänsuruja ja sen kaltaisia murheita! Tänään onkin sitten taas toinen olo; voi kuinka haluaisin olla jonkun kainalossa :( Mulla on yksi mies, jonka ehkä saisin suorittamaan tätä hommaa, mutta en oikein tiedä... Seksiin en kuitenkaan varmaan pysty. Lapsen isää on kauhea ikävä vaihteeksi, mutta en halua pitää häneen mitään yhteyttä (muuta kuin lapsen asioissa), sen verran olemme kumpikin nyt sanoneet ja tehneet. Luultavasti olen tyrinyt meiltä pienimmänkin toivonkipinän mistään, edes hyvistä kaveriväleitä, sen verran vihainen ja katkera olen ollut enkä ole sanojani säästellyt. Huoh. Mitäs mää kirjoitinkaan just niistä sydänsuruista??? Pitäiskö mun laittaa tälle yhelle korvikkeelle viestiä...? Kun se on kuitenkin vaan korvike (muttei tiedä sitä itse).

Olen tässä jo kohta vuoden pärjäillyt itsekseni ja yksin, kavereita ja ystäviä on.

Välillä vaan tekee mieli saada halaus muiltakin kuin lapseltani tai itseltäni...

Tai siis... Mikä sinä olet? Eikö sulla "ole munaa" pärjätä itsenäisesti? Eikö sulla ole ystäviä / kavereita? Ihan ok, jos haet miestä henk.koht syistä, mutta jos et vaam pärjää ilman... Säälittävää-

Eilen vielä ajattelin, että hei, täähän on i han mukavaa elämää! Saa mennä ja tulla niinkuin haluaa oman ja lapsen jaksamisen rajoissa, ei tartte miellyttää ketään, on vain omat paskat siivottavana ja niitä voi siivota milloin haluaa. Ja mikä tärkeintä, ei ole mitään sydänsuruja ja sen kaltaisia murheita! Tänään onkin sitten taas toinen olo; voi kuinka haluaisin olla jonkun kainalossa :( Mulla on yksi mies, jonka ehkä saisin suorittamaan tätä hommaa, mutta en oikein tiedä... Seksiin en kuitenkaan varmaan pysty. Lapsen isää on kauhea ikävä vaihteeksi, mutta en halua pitää häneen mitään yhteyttä (muuta kuin lapsen asioissa), sen verran olemme kumpikin nyt sanoneet ja tehneet. Luultavasti olen tyrinyt meiltä pienimmänkin toivonkipinän mistään, edes hyvistä kaveriväleitä, sen verran vihainen ja katkera olen ollut enkä ole sanojani säästellyt. Huoh. Mitäs mää kirjoitinkaan just niistä sydänsuruista??? Pitäiskö mun laittaa tälle yhelle korvikkeelle viestiä...? Kun se on kuitenkin vaan korvike (muttei tiedä sitä itse).

Olen tässä jo kohta vuoden pärjäillyt itsekseni ja yksin, kavereita ja ystäviä on. Välillä vaan tekee mieli saada halaus muiltakin kuin lapseltani tai itseltäni...

Äläkä sisko hyvä ala kerjäämään.