Kiusaajan turpaanlyöntiketjusta tuli mieleeni, että

nuo koulukiusaamisjutut eivät todellakaan ole mitenkään yksioikoisia, MUTTA kuvittelisin niiden olevan jotenkin selkeämpiä pojilla kuin tytöillä. Tarkoitan siis sitä, että pojilla saattaa toimia paremmin se, että kiusattu lapsi näyttää pystyvänsä antamaan takaisin ja "ansaitsee kiusaajan kunnioituksen" (hiukan vanhanaikaisesti ajateltuna), minkä jälkeen kiusanteko saattaa loppua. Tytöillä kiusaaminen on varmasti useimmiten henkistä eikä siihen liity välttämättä mitään fyysistä ja sanallinen puolustautuminen ei toimi samalla lailla kuin fyysinen. Pikemminkin kiusaaja saa siitä vain lisäintoa.



Yleistänköhän liikaa vai voisiko näin olla? Oma kokemus kahden koululaisen, tytön ja pojan, osalta tukee teoriaani. Tyttöä kiusattiin sanallisesti useita vuosia alakoulussa eikä siihen tuntunut auttavn mikään. Poikaa yrittivät "kaverit" kiusata muutamia kertoja, mutta kiusaaminen loppui kuin seinään, kun ko. kaverit, 4 kpl, houkuttelivat pojan koulun taakse ja yrittivät porukalla vähän höykkyyttää. Poikahan tuuppasi päällekävijät yksi kerrallaan nurin eikä tehnyt asiasta numeroa. Ketään ei sattunut eikä asiasta ole sen koommin puhuttu, mutta eipä ole poikaakaan kiusattu.