Keskenmenon kokeneille kysymys

Itse pääsin ns. lopullisesti asian yli, kun tulin uudelleen raskaaksi (noin vuosi keskenmenosta), mutta varmasti muutenkin aika auttaa.

kyl siinä aikaa menee ja tosiaan LA:n tienoilla voi tuntua pahemmalta. Itselläni olis ollu LA lokakuussa ja edelleen tulee surku välillä.

Se otti tosi koville, ja edelleenkin mietin, minkä ikäinen lapseni oli milloinkin. Nyt hän olisi ekalla koulussa :( Asiaa onneksi helpotti se, että olin uudestaan raskaana silloin, kun kuolleen vauvan la olisi ollut. Ap, tuo kokemasi on aivan normaalia. Sitä ei ymmärrä täysin muut kuin se, joka on itsekin saanut km:n. Voimia!

koska kävin aika pohjalla ihan yllättäen reilu kuukautta keskenmenon jälkeen. Makasin yhtenä päivänä rauhassa sängyssä, kun tajusin, miten pohjattoman onneton olin. Lähdin sitten melkein siltä istumalta lääkäriin ja se auttoi.



Silti sain vielä useita kuukausia myöhemmin sellaisia surukohtauksia, joissa tunsin ahdistusta ja surua, vaikka en itselleni enää lupaa antanutkaan velloa siinä surussa. Tulin raskaaksi ennen laskettua aikaa, joten siinä mielessä oli helpompaa sietää tuo menetys. Toisaalta taas keskenmenon pelko oli jotain aivan järkyttävää ensimmäiset kuukaudet ja vielä sen jälkeenkin. :(



Anna itsellesi aikaa surra ihan rauhassa. Jokainen meistä suree kuitenkin eri tavalla.

Joo on normaalia ja tosiaan tuntuu, että surutyö on vielä kesken. Mulla on ollut monta keskenmenoa ja ne ekat tosiaan oli vaikeimpia.

Itse sain keskenmenon pari vuotta sitten. Mullakin olis ollut laskettuaika tammikuussa. Alkuun asia ei vaivannut mua oikeastaan ollenkaan, koin menetyksen mutta ajattelin että onhan mulla 2 lasta jo.

Mutta kun tuli tammikuu ajattelin asiaa kovasti ja aina kun näin pienen vauvan mietin että mullakin vois olla tollanen nyt mutta ei ole. Sitten asia jäi ja ei taas vaivannut.



Nyt olen raskaana, vauvan laskettu on keväällä. Se keskenmeno heijastui tähän raskauteen myös. Mulla meni pitkä aika ennenkuin uskalsin mitenkään kiintyä tähän vauvaan ja raskauteen, jotenkin mä odotin kokoajan että tää menee kesken. Nyt ollaan jo hyvillä viikolla ja olen uskaltanut jopa ajatella ja suunnitella vauvan kanssa elämää.

Ekat vaatteetkin jo nyt sitten hankittiin :)



Tsemppiä kaikille keskenmenonon kohdanneille ja raskaana oleville!

ja sekin tuplana kun sain 2 peräkkäistä keskenmenoa =( siitä on nyt jo 5v aikaa mutta kyllä välillä tulee vieläkin mieleen ne.. miehet eivät voi tajuta sitä koska ne käsittelee asiat eritavalla. ei omanikaan tajunnut sitä ollenkaan. mutta kyllä se tulee helpottumaan ajan kanssa. itsellä helpottunu todella hyvin nyt kun olen saanut "ne kaksi takaisin" neljän vuoden sisällä.jos niin voi sanoa. mutta voimia sulle

itselleni ensimmäinen km oli vaikein vaikka voisi kuvitella asian olevan toisinpäin. Seuraaviin osasi jotenkin varautua mutta ensimmäiseen ei. Vieläkin asia tulee mieleen aina helmikuussa jolloin olisi ollut la, tänä vuonna olisi 6v synttärit. Onneksi lopulta sain 2 lasta enkä pelkkiä keskenmenoja. Voimia!

mutta keskeytys kyllä (sikiön vikojen takia), onneksi kun tuli vuosipäivä olin uudestaan raskaana ja 13 kk tuon ensimmäisen pojan lasketusta ajasta sain toisen aivan ihanan pojan.



Mutta en vieläkään kykene käymään haudalla, saan paniikkikohtauksen.