Taaperoajan vuoksi lapsiluku meinaa jäädä yhteen :(

no eihän tuo ole ku hujaus,kun lapsi on isompi.

olisikin tosi rauhallinen ja pohdiskelevainen tapaus :)

Eli minä ainakin lohduttaudun sillä ajatuksella, että onhan sekin täysin mahdollista että toinen lapsi onkin helpohko taapero. Hänellähän voi olla sitten vaikka painajaismainen leikki-ikä, tai sitten ei. ;)



Oikeasti on toki järkevää ja pelkästään hyvä, että pohtii ja ottaa huomioon oman jaksamisensa. Toki taaperoikä on usein väsyttävä. Itse kuitenkin ajattelen, että "pelkän" pelon vuoksi ei kannata elämässä jättää tekemättä asioita, joita oikeasti haluaisi.



Ehkäpä huomaatte jossain vaiheessa että aika on kullannut taaperoajan muistot ja päädytte yrittämään toista lasta senkin uhalla että se on väsyttävää, tai sitten tulette siihen tulokseen että teille riittää yksi lapsi. Onnea mietintään, tehkää kuten sydän sanoo! :)

Kuulostaa siltä, ettei voimavaranne riitä. Olkaa onnellisia yhdestä! Voihan olla, että mieli muuttuu myöhemmin. Kyllä lapsilla voi ikäeroa olla 6-8 vuottakin (jos ikä ei este).

Sitten, kun mahdollienn toinen lapsenne on taaperoiässä tämä nykyinen lapsenne on jo 5-6 vuotias, hän pystyy aika hyvin "vahtimaan" pienempää ettei pääse kovin aiheuttamaan tuhoja. Ja luultavimmin tämä toinen lapsi ei edes kiinnostu digiboksin räpläämisestä ja maljakoiden tiputtelemisesta, kun on toinen sisarus seurana. Lapsi todennäköisesti haluaa koko ajan olla sisaruksensa lähellä ja seuraa hänen touhujaan ja haluaa ottaa niihin itsekin osaa.



Oletteko tehneet kodistanne taaperoturvallisen? Ei tarvitsisi ihan koko ajan olla silmät selässäkin. Kulmiin kumiset suojat, laatikoihin esteet, ettei niitä saa auki, kuin aikuinen, kaikki irtotavara niin ylhäällä, ettei taapero niihin ylety jne.



Voithan myös hankkia leikkikehän, jonne lapsen voi hetkeksi nostaa lelujensa joukkoon. Voit käydä rauhassa vessassa, laittaa ruokaa jne.



Kyllä lapsella on mukavaa, jos hänellä on sisarus/sisaruksia. Sinuna yrittäisin tosiaankin ajatella kokonaiskuvaa ja niitä positiivisia asioita.

mutta taaperoikä oli kans yhtä tuskaa.. koko ajan sai juosta perässä, missään kylässä ei viitsinyt käydä kun ipana olisi kuitenkin ehtinyt särkeä jotain tai ainakaan itse ei olisi pystynyt keskittymään sosiaaliseeraamiseen yhtään, kun olisi pitänyt koko ajan juosta perässä "ei saa koskea, älä juokse sinne! älä kiipeä! nyt alas! minkä sä nyt otit! älä sorki sinne! älä avaa sitä! ei sinne! älä vedä sitä alas! nyt irti siitä!"



meillä kotonakin oli kaikenmaailman viritykset joka paikassa, esim. kirjahyllyn avonaisiin kohtiin tungettu pahvilaatikoita ja teipattu ne hyllyyn (muuten muksu olisi kiivennyt hyllyyn, ja sitä pitkin ylemmäs, ja tekikin sen joskus pahvilootista huolimatta) ja kaikki tuolit oli remmillä kiinni pöydänjaloissa, kaapinovien virityksiä lukuunottamatta.. ja silti mukelo keksi aina jotain, että sai juosta pää kolmantena jalkana perässä..



Olin ihan SIKAKATEELLINEN muutamalle kaveriäidille, joiden samanikäiset kullannuput istui hiljaa kylässä tuolilla, leikki niillä leluilla rauhallisesti paikoillaan, mitkä annettiin, eikä vetänyt mitään koriste-esineitä pois paikoiltaan tai johtoja seinistä eikä kaivanut kukkamultia kukista ylös.



No siis toka tehtiin, mutta meni yli 5 vuotta ennenkuin uskallettiin edes yrittää. Ja odotin, että toka on erilainen... oli joo vauvana helppo, mutta taaperoikä melkein samanlainen!



Ja kolmatta meille EI enää tule, käytän tuplaehkäisyä.

niin miettikää nyt ihmeessä miten voisitte tehdä taaperoajasta vähän vähemmän kuormittavan. Eihän kaikkea ole pakko tehdä vaikeimman mukaan.



Tehkää kodistanne lapsiturvallinen, ettei taaperonkaan perässä tarvi ihan koko ajan juosta. Miettikää miten saisitte pidettyä päiväunirutiinista kiinni niin, että taaperokin vielä nukkuisi päiväunet. Taaperolle voi myös näyttää päivittäin vaikkapa puoli tuntia teletappeja telkkarista, jolloin äiti saa hengähdystauon. Kannattaa hankkia kodinhoitaja käymään esim. 1 - 2 kertaa viikossa, jolloin hän voi katsoa lapsia ja tehdä vaikka samalla kaikille ruokaa. Äiti pääsee sillä aikaa omille menoilleen tai vaikka lenkille.



Ja niin edelleen. Ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Kun ongelmana on oma jaksaminen, niin kyllä siihen ilman muuta kannattaa panostaa.

Ehkä tuohon "taaperoturvallisuuteen" voisi tosiaan kiinnittää enemmän huomiota, jos toisen lapsen yrittämiseen päädymme. Ja ehkä ostaa myös enemmän apua, ettei itse ihan uuvahtaisi.



Meidän lapsi ei ollut taaperona mikään supervaikea tapaus, ei tosin superrauhallinenkaan, vaan varmaan ihan keskivertotasoa. Tosin vauvana ja nyt leikki-ikäisenä lapsi on tosi helppo, joten siksi ehkä taaperoajan rasittavuus korostui.



Mulla on myös lievä fyysinen vaiva enkä sen vuoksi ja muutenkaan ole fyysisesti kovin aktiivinen. Siksi minulle on erityisen rankkaa juosta ja olla fyysisesti aktiivinen taaperovaiheessa.



Mies on kyllä tosi aktiivinen isä ja hyvä puoliso. En ollut tullut ajatelleeksi myöskään kunnolla sitä hyvää puolta, jonka joku toi esille, että toinen lapsi seuraisi jo isosisarustaan eikä ehkä menisi yhtä holtittomasti kuin esikoinen.



Ehkäpä päädymme yrittämään toista, kun esikoinen tästä vielä vähän kasvaa :)



Suurkiitos kaikille kommenteista!

t. Ap

...jos on niin rankkaa ja vaikeaa, niin jääkää yhteen.



Meillä tällä hetkellä taapero ja 5 isompaa lasta (kaikki alle 10v). Minusta noissa taaperoissa ei ole mitään hankaluutta.

Mä valvoin kahta ikäero 1v9kk ja olihan se rankkaa, enkä yhtä pientä ikäeroa haluaisi. Ei ole meilläkään apua ollut. Riski otettava, voi olla toisen kanssa helpompaakin. Ainakin mulla kolmannen kanssa, en halua häntä 3-vuotiaana edes kerhoon, vaikka kotona olen pitkään ollut, kun on kiva pitää kotona.

Mä valvoin kahta ikäero 1v9kk ja olihan se rankkaa, enkä yhtä pientä ikäeroa haluaisi. Ei ole meilläkään apua ollut. Riski otettava, voi olla toisen kanssa helpompaakin. Ainakin mulla kolmannen kanssa, en halua häntä 3-vuotiaana edes kerhoon, vaikka kotona olen pitkään ollut, kun on kiva pitää kotona.

kahta murkkua?

että jos lapsi oli vauvana ja on taas leikki-ikäisenä varsin helppo, niin se tavallinenkin taaperoaika tuntuu sinusta vaativalta.



Minä ainakin olen huomannut tuollaisen ilmiön, että jos vauva-aika on helppo, niin taaperoaika tuntuu vaativalta. Ja jos vauva-aika on vaativa, niin taaperoaika tuntuu helpolta. Ja kummallakin voi silti olla todellisuudessa suurin piirtein samalla tavalla käyttäytyvä taapero (kuvailuista päätellen).



Itse kuulun noihin jälkimmäisiin, joilla vauva-aika oli hyvin vaativaa aikaa, kun vauva parkui ympäri vuorokauden (ei tietenkään ihan kirjaimellisesti) ja sitä piti kanniskella paljon. Tuo aika oli fyysisesti raskasta kantamisineen ja kun taaperovaihe koitti, niin fyysisesti helpotti, kun lapsi käveli itsekin, eikä joka paikkaan tarvinut enää nostaa ja kantaa.



Olisiko teille apua siitä, että tiedostatte, että nuo helpot vauva-aika ja leikki-ikä ovat itse asiassa helpottaneet teidän / sinun elämää. Se lyhyt taaperovaihe siinä välissä vähän vaativampana on kuitenkin ollut vähemmän kuin voisi pahimmillaan olla. Jotkut lapset nimittäin ovat vaativia vauvasta lähtien.

että jos lapsi oli vauvana ja on taas leikki-ikäisenä varsin helppo, niin se tavallinenkin taaperoaika tuntuu sinusta vaativalta.

Minä ainakin olen huomannut tuollaisen ilmiön, että jos vauva-aika on helppo, niin taaperoaika tuntuu vaativalta. Ja jos vauva-aika on vaativa, niin taaperoaika tuntuu helpolta. Ja kummallakin voi silti olla todellisuudessa suurin piirtein samalla tavalla käyttäytyvä taapero (kuvailuista päätellen).

Itse kuulun noihin jälkimmäisiin, joilla vauva-aika oli hyvin vaativaa aikaa, kun vauva parkui ympäri vuorokauden (ei tietenkään ihan kirjaimellisesti) ja sitä piti kanniskella paljon. Tuo aika oli fyysisesti raskasta kantamisineen ja kun taaperovaihe koitti, niin fyysisesti helpotti, kun lapsi käveli itsekin, eikä joka paikkaan tarvinut enää nostaa ja kantaa.

Olisiko teille apua siitä, että tiedostatte, että nuo helpot vauva-aika ja leikki-ikä ovat itse asiassa helpottaneet teidän / sinun elämää. Se lyhyt taaperovaihe siinä välissä vähän vaativampana on kuitenkin ollut vähemmän kuin voisi pahimmillaan olla. Jotkut lapset nimittäin ovat vaativia vauvasta lähtien.

Mä meinasin tulla sanomaan samaa, mutta sitten ajattelin olla hiljaa. Eihän ap uskalla edes harkita lasta, jos sitä pelotellaan sillä, että vauva-aikakin vielä voisi olla paljon nyt kokemaansa taaperovaihetta rankempi.

Mutta saman olen huomannut kuin sinäkin: Meillä oli vastaava vauva-aika ja nyt taapero on ilmeisesti keskimääräistä vähän työläämpi. Silti minä koen tämän ajan todella helppona ja ihanana, sillä vertaan vauva-aikaan, kun taas muutamat absoluuttisesti arvioiden helpompien taaperoiden lasten äidit tuskailevat omiensa kanssa.

Valitettavasti en osaa kummemmin neuvoa ap:tä.