Pitääkö lasten saada mielestäsi asua siistissä, puhtaassa kodissa?

Toki on ihan normaalia että kertyy esim. lehtipinoja, mutta kyllähän niidenkin pitää jonkinlaisessa kontrollissa pysyä.

Minä voisin fyysisesti huonosti tuollaisessa ympäristössä, hyi olkoon!



Mutta kyllä, mielestäni lasten kuuluu saada asua siistissä, lämpimässä, rakastavassa ja turvallisessa kodissa.

Kaiken ei tarvitse olla tiptop ja kiiltää puhtautta, mutta ei tuollainen sikolättikään kyllä mitenkään hyvältä kasvuympäristöltä kuullosta. Mielestäni likainen ja sotkuinen koti kertoo osaltaan siitä, että elämänhallinta on jotenkin hukassa.

päinvastoin tiptop-koti on usein aika ankea lapsille.

Mutta siisteys on tietty toinen juttu. Kliinisen puhdasta ei pidä missään nimessä olla, antibakteeriset puhdistuaineet ei normaalikotiin kuulu, mutta perussiisteys on kannatettavaa. Tahmeat lattiat ja monta päivää vanhat likaiset astiat menee jo rajan yli.

Kaiken ei ei tarvi, eikä yleensä voikaan, olla tiptop, mut tosiaan sellanen perussiisti. Sekaisuus ja likaisuus ovat aivan eri asioita! Eli silloin tällöin voi/saa olla sekaista, mutta varsinaisesti mielestäni ei sais olla likaista!

Tosin sillä erolla, että meillä ei lattialla ole mitään tahmoja tai missään muuallakaan, koska ne putsataan pois heti kun huomataan. Ja kyllähän mäkin nyt kaksi kertaa viikossa luuttuan lattiat.



Mutta joo, kyllä lapsilla on oikeus siistiin kotiin. En lähde teilaamaan ketään jos löytyy tavaraa tms. joka puolelta. Sekainen on eri asia kuin siivoton. Olen myös ollut samanlaisessa taloudessa kuin ap kuvaili. Neljä lasta ja äiti, jolle tärkeintä on oma kroppa ja ulkonäkö (miehet taasen ovat vaihtuvaa sorttia). Minua suorastaan älötti, kun menin käymään heidän kotonaan. En oikein tiennyt, mihin olisin astunut, kun lattialta löytyi mm. puoliksi syöty karkki. Olin siihen asti luullut, että oma kotimme oli sekainen mutta jouduin kyllä perumaan sanani.



Toisaalta yltiöpäinenkään siivous ei ole lapsille hyväksi. Meillä lapsuudenkodissa äiti oli todella tarkka. Jokaisen tavaran piti olla tismalleen järjestyksessä ja äitimme rupesi kerran jopa huutamaan kun mattojen hapsut eivät olleet suorassa. Äitimme ei oikeastaan muuta tehnytkään kuin siivosi.



Joten se kultainen keskitie on paras.

perussiistiin elinympäristöön kun siihen on mahdollisuus.



Joissain kyläpaikoissa on tosiaan tuo keittiönpöydän ympäristö aivan todella roisissa kunnossa. Tahmaa, kaatuneita ruokia, muruja täynnä. Joskus tekee pahaa istusa kahville kun jalkoihin tarttuu kaikenlaista ja tulee potkineeksi pöydän alta omenan raatoja ja puolikkaita homeleipiä. Kahvikupin kun nostaa pöydästä niin saa käyttää vähän voimaa..



Mutta mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa sitä suurempi vastuu ja oikeus hänellä tulee olla omaan tilaansa. On teitysti vähän epätodennäköistä että lapsesta aksvaisi siisti puhtautta arvostava yksilö jos malli on tuo...

Paitsi ettei ole kissoja.



Viimeksi, kun kutsui minut kylään, pyysi anteeksi, kun ei ollut imuroinut. Lapsi (2vee) ei kuulemma anna imuroida, se oli syy.



Että silleen. Onhan se harja ja rikkalapiokin keksitty.



Eipä sitten ollut yllätys, kun soitti minulle ja kertoi, että heiltä on löytynyt luteita. Enää en mene kylään.

... ja hyvä ois oppia pitämään jonkinlaista järjestystä ja siisteyttä yllä yhdessä - ilman stressiä.

Ongelmallista tuossa kodissa on lähinnä lattian ja keittönpöydän tahmaisuus, haiseviksi ehtineet astiat ja kissojen vessa-astia jos sitä ei pidetä puhtaana. Tuollaiset asiat vaikuttavat terveyteen, eikä se siksi ole ihan "oma asia" jos asunnossa asuu muitakin ja käy vieraita.



Sotkut, siis lelu-, vaate- ja tavarapinot, on jo sitten vähän eri juttu. Epäviihtyisiä ja epäkäytännöllisiä ehkä, mutta eivät sentään vahingollisia.