"Kun lapset haluaa jne."

Mitä te tekisitte sukulaisen kanssa, joka ei usko rajoja?



Kun hän tulee kyläilemään, hän käynnistää leikkitäti-invaasion eli paahtaa lasten kanssa ympäri asuntoa. Ei kuule, ei näe, ei keskustele, komentaa lapset pöytään syömään, vaikka kattaminen on kesken, lappaa annokset näille jne.



Ei lähde kulumallakaan vasta kun lapset on saatu uuvuksiin ja nämä itkee hysteerisinä tuulikaapissa.



Ei tajua lainkaan, että a) hän ei tule leikkitädin ominaisuudessa ja b) lapset eivät osaa itse päättää, milloin leikit lopetetaan.



Ärsyttävintä siinä on se, että minä (äiti) joudun aina pahiksen asemaan, kun tämä sukulainen jaksaa jankuttaa, että hän kyllä, mutta äiti kieltää.



Ärsyttävää on myös se, että meidän pitäisi tavata häntä KOKO AJAN. Joulomastakaan neljä päivää hänen kanssaan ei ole tarpeeksi, vaan "harvoin".



Ärsyttää myös se, että kun on sukulaisia koolla, hän "valtaa" nämä lapset niin, että kukaan muu ei pääse vaihtamaan sanaakaan lasten kanssa. Ei aikuiset, nuoret, eikä lapset.