Siis miksi ihmiset ei saa suutaan auki??

mä juuri kans HUOKAILEN mutten virka mitään.

Olisit kysyny vaikka eikö teidän kärryissä oo kääntyviä pyöriä?

....ei voida sanoa, että sorry. Mulla vielä hankaluus, kun on kuulolaitteet, niin en kuule kaikkia "pelkkiä puhinoita", joista pitäisi ymmärtää, että "anteeksi, voitko väistyä".



Toinen ääripää on sitten se, että kun on niin kiire ja mitään ei sanota. Viimeksi yksi hapannaama ukko, vanhempi, kiire oli hirveä päästä liukuportaisiin ja me kun menimme hitaammalla temmolla, kun 5-v mukana. Ei kun ukkopahanen ryntää portaisiin kaataen melkein tyttäremme portaisiin pääedellä - onneksi oli kädestä kiinni. Olis voinut sanoa, että sorry, mulla kiire, voinko mennä teitä ennen.



No, ei se mitään. Mun ukkoseni suuttui ja huusi kovalla äänellä tämän ukkosen perään: "mihin sullakin on kiire, kun toinen jalka on jo haudassa".

mutta viimeksi maanantaina sain siitä haistattelut ja vastaavantasoiset huomauttelut suuresta kiireestäni vastineeksi. Lähinnä nauratti se reaktio, eikä mulla kiire ollut, halusin ihan vaan sitä ykkösmaitoa, jonka rullakkoon nojaillen rouva jutteli tyttärensä kanssa. Tämä taas taitaa kuulua niihin tilanteisiin, joissa hyvää toimintatapaa ei varmaan olekaan.

jään tuollaisissa tapauksissa ihan piruuttani tukkimaan tien.

Jotkut seisovat siinä vaikka maailman tappiin saakka ennen kuin puhuvat ventovieraalle!

No, siinähän seisotte.

Itse seisoin kahden hyllyn välissä katsomassa lasten dvd:tä, olen myös raskaana, mutta maha ei vielä takin alta näy. Eiköhän erään pitänyt päässä siitä selän takaa hyllyn toiselle puolelle, vaikka olisi voinut kiertää puolen metrin päästä tilavammasta raosta.



Noh, ihmiset on. Kaikesta pitäs päässä aina niin helpolla, muita ajattelematta.

Pyrin kyllä aina ottamana muut huomioon, auttamaan vaunujen nostamisessa, pitämään ovia auki,välttää olemasta tientukkeena, mutta eihän sitä aina huomaa kaikkea, on väsynyt ja omissa ajatuksissaan jne.



Jotenkin ärsyttää nykyisin ihan suunnattomasti just ne puhisijat, onko niin vaikea sanoa että anteeksi, voisitko siirtyä/auttaa/jotain muuta? Itse sanon aina YSTÄVÄLLISESTI ja kas, kaikki ovat aina auttaneet/siirtyneet/jotain muuta ja usein vielä pahoitelleet etteivät huomanneet itse.



Puhisijoita pahempia on kyllä ne jotka ei edes puhise, vaan yrittää runnoa tai vaan tuijottaa. Se ärsyttää nykyisin niin että heittäydyn huonotapaiseksi, en väistä, leikin tyhmää ja kysyn ystävällisesti hymyillen mikä hätänä. Sitten kun kertovat asiansa, niin vastaan "Ai mutta TOTTAKAI siirryn/autan/jotain muuta, olisit vaan heti sanonut"

kohdalleni sattuneita puhisijoita ja katseen voimalla keskustelevia. Mieheni on juuri tuollainen, närkästyneenä änkee, jos joku on "tiellä" ja mä aina sanon, että sano jotain. Jos siis hän menee edellä, enkä ehdi hätiin. Hän ei puhise, vaan änkee siis, ARGH. Lapsille sentään opetan systemaattisesti, että sanoo ystävällisesti ääneen jotain, mieluiten "anteeksi, sitä tai tätä" Voi jeesus.



Kieltämättä jotkut lähes pelästyvät, kun tuntematon puhuttelee.

mutta viimeksi maanantaina sain siitä haistattelut ja vastaavantasoiset huomauttelut suuresta kiireestäni vastineeksi. Lähinnä nauratti se reaktio, eikä mulla kiire ollut, halusin ihan vaan sitä ykkösmaitoa, jonka rullakkoon nojaillen rouva jutteli tyttärensä kanssa. Tämä taas taitaa kuulua niihin tilanteisiin, joissa hyvää toimintatapaa ei varmaan olekaan.

olen saanut vastaukseksi haistattelua ja vittuilua kysyessäni 'anteeksi, mahtuisko tästä menemään'.

Siksi en enää viitsi kysyä vaan pusken läpi jos ei muuten pääse.

Tylyä joo, mutta sillä tavalla ei saa peräänsä vittuilua. Maassa maan tavalla jne..

Pääasiahan loppujen lopuksi on, että jos tietää itse osaavansa käyttäytyä. Mä en ole koskaan saanut haustattelua osaksi, jos olen nätisti sanonut, mutta joskus kieltämättä olen itse vähän huokaissut perään, jos joku on ensimmäisenä "pyytänyt" tietä itselleen tosi tökerösti armeijatyyliin tai "väistä, vittu".

merkitsevästi suutaan. Kunhan vaan ei tarvi puhua mitään.