Miksi keski-ikäiset naiset luulevat tietävänsä kaiken kaikesta,

että kun ikää karttuu, karttuu useimmille myös sitä viisauttakin. Ja harva viitsii enää siinä iässä olla viisauksia jakelematta jos sellainen otollinen tilaisuus tulee. Tulet sen huomaamaan kun itse saavutat tämän kypsän ja viisauksilla kuorrutetun iän.

Toki ihmisissä on eroja.

On paljon nuoria, jotka on erikoisen älykkäitä siis en tarkota mitään kympin todistuksia vaan henkistä viisautta, ei vanhuus tuo viisautta välttämättä.

Tämän takia jotkut uskonnot uskoo sielujen uudelleensyntymiseen. ;)



Joku saattaa viisastua erosta, joku sodasta, joku muuten vaan empaattinen ja sympaattinen.



Minusta tärkeintä ei ole puhuminen, vaan kuunteleminen.



Kaupassa pysäytti otsikko: Riitta Uosukaisen pysäytti raju hirvikolari. Siis tarvitaanko paha onnettomuus että voi käsitellä asioita, Riitta vaikuttaa juuri sellaselta ihmiseltä joka saa paljon rahaa, hänellä on valtaa, julkisuutta, elämä on ihanaa, koti lämmin, ruokaa riittää... Sitten elämä pysähtyy: hirvi hyppää tielle. Ajan vaan ja jostain se tuli. Entä jos se olisi jonkun lapsi?



Kuka se kansanedustaja oli joka alkutalvesta ajoi poliisin haaviin mittarissa 200? Ja lapsi kyydissä?



Paljonko tälläsiä ihmisiä on? Oikeasti oksettaa ihmisten ajatusmaailma. Sitten ne kehtaa istua sielä lämpimässä luksustalossaan, juo aamukahvia ja ihmettelee kun jossain joku kuoli liikenneonnettomuudessa.



Olen niin vihainen. Henkisesti olen kasvanut niin paljon että tämän olen huomannut. Kohta varmaan kuolen ja pääsen seuraavalle henkiselle tasolle. ;)

tuommoisia kaikkien alojen asiantuntijoita on kaikissa ikäryhmissä, miehissä ja naisissa.



Äitini on semmoinen, samoin appiukkoni ja veljeni vaimo.

Sukujuhlat on todellakin yhtä juhlaa XO

Minusta se oma oma henkinen ikä saattaa jämähtää.

Ikää tulee mutta tehdään vuodesta toiseen samoin, ollaan siinä omassa linnassa ja ollaan olevinaan.



Jos joku nuori sanoo jotain, niin johan ollaan epäkunnioittavia ja besservissereitä. Miten synnyttämätön nainen voisi olla hyvä kätilö? Mistä lapseton ihminen voi tietää mitä elämä on lapsen kanssa?



Minusta joku saattaa olla (vaikka minä) rasittava kaikkitietävä 50- vuotiaana. Kuvitella että minun tapa kasvattaa on paras; ihan vaan koska ole 30 vuotta vanhempi kuin muut..



Sitten tällä samalla mennään ja 70- vuotiaana en enää muusta tiedä.

Kun kärkikolmio poistetaan tutusta tiestä ja ajan kolarin niin johan sitä ihmetellään: koska ollaan niin pumpulissa. Ei katsota enää sinne risteykseen.



4

olevansa maailman kuningattaria joita pitää palvella, urputtavat aamusta iltaan ja luulevat voivansa päättää muiden asioista ja kontrolloida myös asioita jotka eivät heille kuulu?

jotka luulevat tietävänsä kaikesta kaiken ja olevansa maailman kuningattaria.

T:30v

olevansa maailman kuningattaria joita pitää palvella, urputtavat aamusta iltaan ja luulevat voivansa päättää muiden asioista ja kontrolloida myös asioita jotka eivät heille kuulu?

jotka luulevat tietävänsä kaikesta kaiken ja olevansa maailman kuningattaria.

T:30v

Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Kun olen sivusta seurannut, miten jotkut parikymppiset puhuttelevat keski-ikäisiä, en ihmettele lainkaan. Minulla on molemmista ikäryhmistä hyviä ystäviä ja olen itse kolmekymppinen.

Minusta kolmekymppisillä on enemmän taipumusta tuohon. Vanhemmat ihmiset sen sijaan tajuavat välillä olla hiljaa, kun kolmekymppiset aikuiset yrittävät sivistää parikymppisiä teinejä ;)

olevansa maailman kuningattaria joita pitää palvella, urputtavat aamusta iltaan ja luulevat voivansa päättää muiden asioista ja kontrolloida myös asioita jotka eivät heille kuulu?

jotka luulevat tietävänsä kaikesta kaiken ja olevansa maailman kuningattaria.

T:30v

Miehen sisko (hieman vajaa viisikymppinen) on juuri tuollainen. Neuvot ja ohjeet ovat ihan eri asia kuin suora puuttuminen ja kontrolloiminen, puhumattakaan siitä, että sitten huudetaan ja mekastetaan kun kaksi jo kuitenkin 25 ikävuoden päälle päässyttä ihmistä haluaa jo ihan itse päättää omista ostoksista, menoista, tuloista ja elämästä yleensä. Aikanaan hänelle oli ilmeisesti jopa vaikea luopua avaimesta kämppäämme; siis mies muutti siihen ennen minua ja sisko omi toisen avaimen itselleen, jonka sitten minä tottakai halusin itselleni muutettuani asuntoon myös.

Ja tämä tosiaan on totta. Tottakai ukossakin on sitä vikaa, kun on antanut siskon kyykyttää, mutta ei tuo asiallista käytöstä ole. Minä sille olen stopin saanut tehdä ja "kärsin" sen sitten vihanpitona. Ei tosin yhtään haittaa, lapselliset uhkailut jossain facebookissa lähinnä naurattivat. :D

minun tuntemistani ihmisistä ap:n kuvausta vastaavat parhaiten anoppini, jonka kyllä lasken jo vanhaksi akankääkäksi sekä yhden exän isä, joka on myös pappaikäinen.

keski-iässä on jo saanut itsevarmuutta. Ujommatkin jo luottaa itseensä, ja ne jotka on olleet aina itsevarmoja on vieläkin itsevarmempia. Elämänkokemusta on joo tullut, mutta eipä se ole mikään takuu VIISAUDESTA vaikka monet niin tuntuvat luulevan. Jotkut on viisaita, jotkut eivät.



terv. 34 v.

Itellä ikää 30 v. eikä olo tunnu ollenkaan viisaalta. Jutut kuin pahaisella teini-ikäisellä...

oli kyseessä sitten 3-, 4- tai 5-kymppinen. Tai vielä vanhempi.

Itellä ikää 30 v. eikä olo tunnu ollenkaan viisaalta. Jutut kuin pahaisella teini-ikäisellä...