Vuorotyö taitaa olla tehokkain tapa pilata perhe-elämä ja ihmissuhteet

ja noin 2-4 iltaa per kolme viikkoa (+kaksi yötä). Moni tekee mielellään iltoja, joten onnistuu helposti. Eipä tämä ole mitään pilannut.

Itse teen vuorotyötä ja mieheni päivätyötä ja meillä tämä mahdollistaa sen, että lapset ovat vajaata viikkoa päivähoidossa ja koululaisenkaan ei tarvitse mennä joka päivä iltapäiväkerhoon. Jos olisin päivätyössä lapset joutuisvat olemaan joka viikko 5 päivää hoidossa. Nyt lähes joka viikko on 1-3 vapaapäivää. Isän ja lasten suhde on lähentynyt huomattavasti kun isä viettää aikaa lasten kanssa suht paljon myös ilman minua. Ystäväni ymmärtävät vuorotyön ja sen tuomat rajoitukset. Kalenterin kanssa sovitaan tapaamiset.

Vuorotyö antaa todella paljon myös mahdollisuuksia. Arkivapaat ovat kivoja alakoululaisen kanssa, lapsi on iloinen, että olen monesti kotona kun hän aamulla lähtee kouluun ja myös päivällä kun hän tulee koulusta. Arkivapaat antavat mulle myös tarvitsemaani omaa aikaa, jolloin jaksan paremmin viettää aikaa perheeni kanssa.



Yövuorot eivät ole pois perheeltäni, öisinhän he nukkuvat ja silloin on ihan sama olenko kotona vai en. Nukun sit päivällä kun mies on töissä ja lapsi koulussa (ja taas olen kuitenkin kotona, kun lapsi tulee koulusta).



Satunnaiset iltavuorot antavat miehelle ja lapselle yhteistä kahdenkeskistä aikaa, mä ehdin kuitenkin lapsen kanssa olla päivällä ennen kuin lähden töihin, ja illalla miehet saavat olla keskenään.



Viikonloppuja olen töissä usein, mutta ei me joka viikonloppu muutenkaan oltais menossa ja harrastamassa, joten mun työvuoron jälkeen jää vielä paljon vapaa-aikaa koko perheen kesken tehdä vaikka mitä.



En tiedä miten sopeutuisin siihen, että kaikki päivät olisivat samanlaisia, eli aamuvuoroja arkisin ja illat perheen kesken. Olen sen verran vaihtelunhaluinenkin, että vuorotyö sopii minulle mainiosti. Tietysti on hyvä, että mies on päivätöissä, jos molemmat olis vuorotyöläisiä niin sit voisi mennä hankalammaksi.

miten asennoituu. ei se aivan noin mene kuin ap sanoi.

enemmänki piristäneet. Nautin tosiaan viikolla olevista vapaista ja voin tavata ystäviäni myös viikolla. Joskus kun miehen kanssa ei nähdä kuin vuoron vaihtuessa osaa paljon enemmän arvostaa sitten niitä yhteisiä iltoja ja vapaita. Ei pääse kyllästymään.

tienaa parmmin, eli voi tehdä vähemmän töitä saman rahan takia, näin ollen jää enemmän vapaaa-aikaa.



nimim. kolme yötä viikossa.

Mies on tehnyt vuorotyötä niin kauna kun olemme olleet yhdessä eli 10v. Nyt hän on tehnyt päivävuoroa 3kk ja todella selkeästi huomaa että hänellä on vapaa-aikaa paljon vähemmän! Tuntuu ettei hän ole koskaan kotona! Vapaata on vain viikonloppusin ja minä saan olla kaikki arkipäivät aamusta iltaan lasten kanssa kotona. Eli todellakin vuorotyö oli parempi perhe-elämälle!

mutta niin on kyllä työttömyyskin. Perhe-elämä ehkä voisikin pysyä kunnossa, jos ei mielenterveys jatkuvine pomputksine ja rahapuline reistailisi. Kiva aina "valita" se vähempi paska.