Miten koette papin puheen perhejuhlassa?

eli mitä minä sillä papilla perhejuhlissa teen, odotan stand up -komiikkaa ja strippausta vai hauskan tietokisan järjestämistä?

eli mitä minä sillä papilla perhejuhlissa teen, odotan stand up -komiikkaa ja strippausta vai hauskan tietokisan järjestämistä?

Ei se ole niin tarkkaa ottaako sisällön tosissaan.



Onhan vaikka joku ylioppilasjuhlienkin "Gaudeamus Igitur" sanoitukseltaan ihan hölmö, eikä sovi nykypäivään. Silti se juhlistaa tilaisuuden.

eikä suinkaan anneta nimeä. Toki monelle se on "nimenantojuhla" eli nimi julkistetaan kastejuhlassa. Mutta ei se pappi tule teille antamaan lapselle nimeä vaan kastamaan lapsen seurakunnan jäseneksi.



Minä taas ihmettelen mitä te kuvittelette papin tehtävän olevan, jos jeesusjutut pitäisi jättää pois?

Kun te menette kirkossa naimisiin, niin te menette solmimaan kristillisen avioliiton Jumalan kasvojen edessä. Jos tämä tuntuu naurettavalta niin miksi menette kirkossa naimisiin? KOska puitteet on juhlavat?

Lasta ei voi kastaa ilman nimeä. Ja pappi toimii viranomiasena joka toimittaa tiedot maistraattiin.

Kirkon sivuilta:

"Nimellä on kasteen yhteydessä suuri symboliarvo ja sen lausuminen liittyy kasteen sanomaan. Jumala kutsuu lapsen nimeltä omakseen ja lupaa anteeksiantonsa. Nimi kertoo myös lapsen ainutlaatuisuudesta, hän on oma persoonansa, joka on henkilökohtaisessa suhteessa Jumalaan"

eikä suinkaan anneta nimeä. Toki monelle se on "nimenantojuhla" eli nimi julkistetaan kastejuhlassa. Mutta ei se pappi tule teille antamaan lapselle nimeä vaan kastamaan lapsen seurakunnan jäseneksi.

Minä taas ihmettelen mitä te kuvittelette papin tehtävän olevan, jos jeesusjutut pitäisi jättää pois?

miten vauvan nimi liittyy Jeesukseen niin silloin vois olla hyvä muistaa mitä varten se pappi oikeastaan onkaan kutsuttu sinne kastejuhlaan.



Koska nimen VOI antaa ilman pappiakin.

on mulle vaivaannuttavaa.



Kuulun kuitenkin kirkkoon ja haluan saada nämä kristilliset riitit, ihan puhtaasti kulttuurillisista syistä ja vähän isovanhempiakin ajatellen. Miehen veli on pappi, joten hän kätevästi hoitelee nämä hommat suvussa.



En usko lainkaan jumalaan ja jeesukseen ja joka kerta nämä papin jutut kuulostavat yhtä pöyristyttäviltä. En todellakaan halua antaa vauvaani jumalan lapseksi odottelemaan pelastusta, vauva on minun! :D



Naimisiinkin mentiin kristillisissä merkeissä, mutta annoin papin puheen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei meitä mikään jumala yhteen liitä, kyllä se ihan meistä kahdesta on kiinni.



Näin meillä. Olen siis tapakristitty törkeimmästä päästä :/

se kaikki on ihan helvetin ahdistavaa. Mutta mä nyt en kuulukaan kirkkoon enkä usko yliluonnolliseen, enkä missään nimessä haluaisi pappia pilaamaan juhlapäiviäni. Naimisiin mentiin maistraatissa, lapsen kanssa osallistuttiin ei-uskonnolliseen nimiuhlaseremoniaan.



En varmaan voisi enää ruveta kummiksikaan uudelle kummpilapselle, musta se on niin vaivaannuttavaa se papin satuolentojorina. Mutta, kukin tyylillään!

uskon perusasioista!

Jos jotakuta ahdistaa nämä puheet, niin ehkä sitten kannattaisi oikeasti pysähtyä miettimään mikä tämän elämän pointti on... Miettiä vaikka sitä, että miten voi saada syntinsä anteeksi ja missä aikoo viettää iäisyytensä. Näihin kaikkiin vastaus on Jeesus Vapahtaja.

Ihminen tarvitsee Jumalasuhteen. Ihminen ei ole kaikkivoipa.

Kristinuskon sanoma on armo. Jeesus on tie, totuss ja elämä.

jeesustelu on mulle vaivaannuttavaa. Kuulun kuitenkin kirkkoon ja haluan saada nämä kristilliset riitit, ihan puhtaasti kulttuurillisista syistä ja vähän isovanhempiakin ajatellen. Miehen veli on pappi, joten hän kätevästi hoitelee nämä hommat suvussa. En usko lainkaan jumalaan ja jeesukseen ja joka kerta nämä papin jutut kuulostavat yhtä pöyristyttäviltä. En todellakaan halua antaa vauvaani jumalan lapseksi odottelemaan pelastusta, vauva on minun! :D Naimisiinkin mentiin kristillisissä merkeissä, mutta annoin papin puheen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei meitä mikään jumala yhteen liitä, kyllä se ihan meistä kahdesta on kiinni. Näin meillä. Olen siis tapakristitty törkeimmästä päästä :/

Vuosi sitten sain lopulta erottua kirkosta. Miehen puolen suvussa on uskovaisia ja erityisesti heille nämä perhejuhlat ja riitit ovat olleet tärkeitä jeesusjuttuineen. Itse koin erityisesti lasten ristiäiset todella kiusallisina.

Minä olen mennyt kirkossa vihille ihan siitä syystä, että halusin kirkollisen vihkimisen ja siunausta liitolleni. Samoin kaksi lastani on kastettu. En ole mikään aktiivinen kristitty, mutta minulle tietyt perinteet ovat tärkeitä.



Meillä on perhejuhlissa tuttu pappi, joka on varsin maanläheinen ja moderni. Toki hänkin puhui siitä, miten lapset ja avioliitto on lahja ja siunaus. Ja niinhän sen onkin. Lisäksi jossain tilaisuudessa pappi kehoitti rukoilemaan lasten puolesta ja niin olen tehnytkin.



Mitä, ketä ja miten rukoilen ja mihin ja miten ylipäätään uskon onkin sitten toinen juttu. Hiljentyminen, turvallisuus, kiitollisuus ja armollisuus ei liene pahitteeksi kenellekään. Ne ovat joitakin niistä asioista, joita kirkko ja usko minulle edustavat. Toki moni asia kirkossa ja erityisesti monen papin jutuissa häiritsee, mutta se onkin sitten toinen tarina.

miehen suvussa juhlassa kuin juhlassa viina on pääosassa, eikä siis mikään yksittäinen malja tai ruokajuoma vaan oikeasti pääosa, vaikka miten sivistyneesti ollaan. Joskus olenkin miettinyt, onko osalle nykyperheistä kristillisten menojen tilalle tullut alkoholi ja siihen liittyvät erilaiset riitit.

miehen suvussa juhlassa kuin juhlassa viina on pääosassa, eikä siis mikään yksittäinen malja tai ruokajuoma vaan oikeasti pääosa, vaikka miten sivistyneesti ollaan. Joskus olenkin miettinyt, onko osalle nykyperheistä kristillisten menojen tilalle tullut alkoholi ja siihen liittyvät erilaiset riitit.

Joillekin ihmisille alkoholi liittyy aina juhlaan, monille vielä perskännin muodossa. Joskus alustettuna kristillisillä menoilla, joskus muuten vaan.

Ei mitään uutta auringon alla.

. En todellakaan halua antaa vauvaani jumalan lapseksi odottelemaan pelastusta, vauva on minun! :D

teidän mielestänne jotain, jos niissä ei puhuttaisi Jeesuksesta ja Jumalasta, mutta muuten tapahtuma olisi samanlainen (laulua, puhetta, komea kirkko jne.)?

Pidätän pierua ja naurua. Nuo papin puheet on mulle jotenkin vaikeita tilanteita ja alan vielä miettimäänkin kaikkiea nyrjähtänyttä... =/

kun me ei edes kuuluta kirkkoon, saati pyydetä pappia höpöttämään jos sattuu olemaan syytä perhejuhlaan :)



Kamalia nämä yövuorot... Jollekinhan tämä voi olla oikeasti vakava paikka.