Monesti vasta ero herättää miehen alkamaan isäksi lapsilleen.
Ennen eroa isä viilettää omissa harrastuksissaan ja tekee ylitöitä pysyäkseen mahdollisimman paljon poissa kotoa ja välttyäkseen lastenhoitovastuulta.
Kommentit (11)
tällainen tunnekylmä ja välinpitämätön isä olisi
sen parempi etäisänäkään. Tiedän ihan tarpeeksi eronneita miehiä joita ei kiinnosta tavata lapsia.
Olen nähnyt sivusta monta kertaa tuon. 2kk erossa olemista riittää ihan hyvin asennemuutokseen.
Meillä toimi ainakin. Ero siis.
Vaikka ei sen takia kyllä erottukaan...
Isä joka ei ole osallistunut lapsensa elämään ja hoitamiseen aktiivisesti jo yhdessä eläessään harvemmin herää siihen erotessakaan. Puolet eroisistä lopettaa lasten tapaamiset käytännössä kokonaan. Lopuista valtaosa tapaa kaksi viikonloppua kuukaudesta, ja silloinkin iso osa hoitovastuusta annetaan helposti mummolle tai nyxälle. Pieni osa päätyy vuoroasumiseen jossa ovat aktiivisesti osa lastensa arkea. Mutta väitän, että nämä isät olivat aktiivisia isiä jo ennen eroa.
" Pieni osa päätyy vuoroasumiseen jossa ovat aktiivisesti osa lastensa arkea. Mutta väitän, että nämä isät olivat aktiivisia isiä jo ennen eroa "
Voi kuule... Ei meillä vain näin ollut. Mies ei kertaakaan ollut vaihtanut lapseltaan vaippaa, ennenkuin ero tuli, ja ensimmäinen kahdenkeskinen tapaaminen isällä ja lapsella. Lapsi silloin vielä vaipoissa. Naamasta näki, kuinka karvaasti otti luonnolle kakkapyllyn pesu ilman neuvonantajaa. Jaksoi aina mainita, jos lapsi oli kakannut ja että oli pessyt pyllyn.
Sitten alkoi väkytys yhdestä ja toisesta asiasta - halusi että lapsi menee Montessori-päiväkotiin kunnallisen päiväkodin sijasta, elvisteli sillä että hän tietää kyllä miten lapsi kehittyy kun lukee yliopistossa kasvatustiedettä. Kaikenlainen päteminen ja vaikuttaminen alkoi, kun huomasi että oho, minä olenkin isä. Ja isyytensä huomasi vasta eron jälkeen. Kiitosta ollaan saatu lastenvalvojalta, kun tapaamiset säännölliset eikä kitkaa noin yleensä meidän vanhempien välillä.
" Pieni osa päätyy vuoroasumiseen jossa ovat aktiivisesti osa lastensa arkea. Mutta väitän, että nämä isät olivat aktiivisia isiä jo ennen eroa "
Voi kuule... Ei meillä vain näin ollut. Mies ei kertaakaan ollut vaihtanut lapseltaan vaippaa, ennenkuin ero tuli, ja ensimmäinen kahdenkeskinen tapaaminen isällä ja lapsella. Lapsi silloin vielä vaipoissa. Naamasta näki, kuinka karvaasti otti luonnolle kakkapyllyn pesu ilman neuvonantajaa. Jaksoi aina mainita, jos lapsi oli kakannut ja että oli pessyt pyllyn.
Sitten alkoi väkytys yhdestä ja toisesta asiasta - halusi että lapsi menee Montessori-päiväkotiin kunnallisen päiväkodin sijasta, elvisteli sillä että hän tietää kyllä miten lapsi kehittyy kun lukee yliopistossa kasvatustiedettä. Kaikenlainen päteminen ja vaikuttaminen alkoi, kun huomasi että oho, minä olenkin isä. Ja isyytensä huomasi vasta eron jälkeen. Kiitosta ollaan saatu lastenvalvojalta, kun tapaamiset säännölliset eikä kitkaa noin yleensä meidän vanhempien välillä.
Kun kaikki toi väkytys ja elvistely ja viestistä välittyvä asenteesi isää kohtaan kuulostaa musta siltä että kitkaa on ollut aika paljonkin, ja vähän siltäkin että varsinaisesti isää kiinnostaa enemmän exän kanssa nokittelu kuin lasten paras ja isänä oleminen.
Parisuhteen lopettaminen ei aina katsos suju kuin nuorallatanssi. Silloin kitkaa voi esiintyä, mutta siitä olen iloinen että lapsen nähden sitä ei koskaan ole esitetty.
Ja nämä elvistelyt sekä väkytykset liittyivät omasta mielestäni siihen, että ex "löysi" isyytensä. Sitä piti sitten näyttää minulle, ja tottahan minua ärsytti sekä huvitti sellainen brassailu asioilla, joita itse olin jo ehtinyt käymään läpi aiemmin.
Esimerkiksi tuo, miten isät "jättävät" lapsensa on erikoinen esitys. Suuri osa näistä "jätöistä" nimittäin tapahtuu siksi, että vanhemmat eivät pääse sopuun edes supistetusta tapaamisoikeudesta, eli käytännössä äiti vaikeuttaa, estää ja kieltää tapaamisia ja riitauttaa asian, ja isä saa vastaansa paitsi äidin, myös yhdessä rintamassa lastenvalvonnan, sosiaalitantat ja oikeuslaitoksen.
Siitä ei päästä edes puhumaan, että isä voisi aidosti olla osa lasten elämää. Tämä toteutuu eroperheissä aidosti vain vuoroviikkoasumisessa, eli ainoastaan silloin kun vanhemmat eroavat sovussa ja osaavat käyttäytyä asiallisesti. Ilman isää lapset jäävät siten naisen, eivät miehen käytöksen ansiosta.
Naisia ei kohdella sukupuolensa ansiosta MILLÄÄN ELÄMÄNALUEELLA lähellekään niin huonosti kuin miehiä huoltajuusasioissa, ja sitä ei ymmärrä lainkaan, ennen kuin näkee vierestä jonkun riitaisan eron.
muuttuu eron myötä,lapset hoitoon ja baariin iskemään miehiä..