Lue keskustelun säännöt.
Musta on niin ihanaa, kun omat lapset tehty jo ja ikää just alle 3-kymmentä
28.12.2010 |
pikkulapsihan meidänkin kuopus vielä on, mutta on jotenkin ihanaa ja helpottavaa, kun seuraan sivusta kavereitani, jotka ovat vasta esikoista pykäämässä tai vähintäänkin suunnitelmissa yksi lapsi vielä.
Itse olen jotenkin niin väsähtänyt vauva-arjesta ja saanut tarpeeksi raskauksista ja imetyksistä yms. että on IHANAN VAPAUTTAVA tunne, kun tietää että omat lapset on nyt tässä ja tehtynä, eikä tarvitse enää.. koko ajan helpottuu ja alkaa olla jo omaakin aikaa.. ja vielä virtaa tehdä kaikenlaista, matkustella yms. pitkän aikaa :)
Kotikin alkaa taas näyttää kivalta, kun ei ole syöttötuoleja, pinnasänkyä, sitteriä, jumppalelua, turvakaukaloa yms. vauvasälää viemässä tilaa, ja mikä parasta: tavaraa voi jälleen pitää myös metriä alempana ja kynttilöitäkin polttaa sohvapöydällä :)
Kommentit (43)
Sitä ennen opiskelut hoidettu, vakituiset työpaikat, talo rakennettu, paljon matkusteltu ja ns. omat menot menty moneen kertaan. Nyt voi noista muksuista nauttia ihan rauhassa, meillä kaikilla on mahdollisuus kalliisiin harrastuksiin (mikä sinänsä ei ole mikään itseisarvo, täällä vaan aina vingutaan kun ei ole rahaa lasten harrastuksiin) ja ennen kaikkea ei ole tunne, että jotain olisi jäänyt tekemättä tai kokematta ennen lapsia. Joillain se tunne tulee nuorempana, itse en olisi ollut valmis äidiksi ennen kolmeakymppiä.
Enkä olisi lasta vielä kesken opiskelun tai talonrakentamisen kesken halunnut hankkia, mieluummin keskityimme sitten pienoikaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulet vahingossa raskaaksi niin teetkö abortin?
No vastaan kuitenkin; olen vahinkoraskaudenkin mahdollisuutta ajatellut (pelännyt) ja yritän pitää sen hyvin epätodennäköisenä (käytetään tuplaehkäisyä). Jos kuitenkin tulisin vahingossa raskaaksi, pitäisin lapsen ja yrittäisin sopeutua ajatellen että ilmeisesti meille oli sitten vielä yksi tarkoitettu, jos tuplaehkäisystä huolimatta raskautuisin.
ap
Mä olen onnellinen myös, tosin olen just vaille 40v ja tajuan, että mun ovat tässä myös, minulla sentään lopulliset, sinusta en menis vannomaan :D
Sitä ennen opiskelut hoidettu, vakituiset työpaikat, talo rakennettu, paljon matkusteltu ja ns. omat menot menty moneen kertaan. Nyt voi noista muksuista nauttia ihan rauhassa, meillä kaikilla on mahdollisuus kalliisiin harrastuksiin (mikä sinänsä ei ole mikään itseisarvo, täällä vaan aina vingutaan kun ei ole rahaa lasten harrastuksiin) ja ennen kaikkea ei ole tunne, että jotain olisi jäänyt tekemättä tai kokematta ennen lapsia. Joillain se tunne tulee nuorempana, itse en olisi ollut valmis äidiksi ennen kolmeakymppiä.
Enkä olisi lasta vielä kesken opiskelun tai talonrakentamisen kesken halunnut hankkia, mieluummin keskityimme sitten pienoikaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkään ei ole mitään noita tavaroita. Kotona voi käyttää kaiken ajan rentoutumiseen, ei tarvitse tehdä kodista turvallista tai varastoida leluja kasoittain. Omaa aikaa on vaikka kuinka, sillä emme aio hankkia lapsia lainkaan. Ikää jo enemmän kuin teillä ja ihanaa elämää takana ja edessä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen sopeutuu vauva-arkeen, vaikka olisi liki 40v esikoisen saadessaan.
Olen niin iloinen näistä lapsista, enkä halua enää enempää, en halua synnyttää, en imettää, en pyyhkiä pukluja vaatteistani. Iloiten myyn vauvatarvikkeita huutonetissä pois nurkista. Aikansa kutakin. Nyt on aika nauttia tästä. (Ehdin kyllä elää nuoruuttakin, opiskella ja matkustella, olen nopea, tein lapset 26-28 v.) Vielä kun pystyisi alakaappeihin laittaan tavaraa, mutta kohta sekin aika koittaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihanaa että olet tyytyväinen mutta eihän se ole vielä mitään et ne lapset on "tehty" siitä eteenpäin se vastuunkanto ja huolehtiminen ja kasvattaminen alkaa.
minusta on ihanaa kun 1 lapsi ja kaikki hyvin mutta voisin vielä hyvin hankkia vielä vaikka 2. ei ole vielä ehtinyt tylsistyä tai väsyä ja ikää kohta 30 vuotta. opiskelen uudestaan ja elän elämää ihan uudesta vinkkelistä kun ei ole juuri kiire mihinkään ja mahdollisuuksia on miljoonia =)
Mulla kans samanlaiset aatokset, tosin vasta haaveilen pääseväni samaan pisteeseen kuin sinä, meillä on nyt kaksi pientä ja toivon mukaan kolmas meille suodaan vuoden päästä keväällä. Sitten olis meidän perhe täysi :)
Tokihan on ihanaa kun on pieniä lapsia, mutta toisaalta odotan sitää aikaa, kun elän enemmän itselleni kuin lasteni kautta. Minunkin kaverini vasta nyt aloittelevat perheen perustamista, kateeksi ei käy yhtään kun heillä kaikki alun hankaluudet vielä edessä...
Ja minäkin sitten toivotun kolmannen aikaan olisin 28v :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa anteeksi vaan vähän siltä ap kuin olisit pakollisen pahan tehnyt eli lapset. ja nyt voit alkaa "elää". kyllä ne lapset vielä on helppoja verrattuna tulevaan: kouluun, teini-ikään, harrastuksiin ym.
minusta kannattaa nauttia jokaisesta päivästä eikä kiirehtiä mihinkään, koskaan ei tiedä milloin päivä jää viimeiseksi..
Oli tällöin 3 lasta ja ei todelakaan tarkoitusta tehdä lisää.
Hormoonikierukka petti ja tulin raskaaksi 33 vuotiaana.
Nyt on mies steriloitu ja jos en miestä vaihda tai syrjähyppyä tee, niin raskaaksi en enää tule.
Ajattelin tuolloin alle kolmikymmppisenä, että jos raskaaksi vielä tulen teen abortin. No eihän sitä sitten enää tosi tilanteessa omaa lastansa halunnut tappaa.
Kieltämättä joskus harmittaa, kun olisi niin helppo noiden kouluikäisten kanssa esim. lomailla, vaikka missä. Lasketella, vaeltaa ja jne. Niin 2v kanssa se ei olekaan niin yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin jotain kirjoittamastasi "tulevasta".
Vaikka koululaisenkin kanssa on omat haasteensa, ja uskon kyllä että teini-ikäisten kanssa vielä kamalammat, niin jotenkin vauva-aika on ollut jotakin ihan hirveää meikäläiselle. Ehkä sen vuoksi, että vauvoina molemmat ovat valvottaneet kamalasti ja pitkään, ja itse olen todella huono-uninen. Nyt siis kun saan nukkua jo lähestulkoon joka yö kunnon katkeamattomat yöunet, tuntuu se jo juhlalta, joka aamu :)
Samoin vauvan itku on sellainen asia, jota en tahtonut ikinä kestää, aikuisen itku/huutokaan ei ole mitään siihen verrattuna. Ehkä olen hieman hermoheikko..! Eli vauvan itkujakaan ei tarvitse enää kuulla.
Ei mulla silti ole ollut varsinaisesti kiire mihinkään, nautin joka päivästä, mutta kyllä se minun kohdallani on vaan tosiasia, että vauva-aika on ollut osaltaan hirveän vaikeaa ja nyt on ihanaa, kun ne ajat ovat takanapäin! :)
ap
kuulostaa anteeksi vaan vähän siltä ap kuin olisit pakollisen pahan tehnyt eli lapset. ja nyt voit alkaa "elää". kyllä ne lapset vielä on helppoja verrattuna tulevaan: kouluun, teini-ikään, harrastuksiin ym.
minusta kannattaa nauttia jokaisesta päivästä eikä kiirehtiä mihinkään, koskaan ei tiedä milloin päivä jää viimeiseksi..
Pleikkareita, leluja, kirjoja, lehtiä, vaatteita, käytettyjä astioita...
Sitten meikkejä, vaatteita, hiuslakkapulloja, koruja, kenkiä, harrastusvälineitä, laukkuja, reppuja, kavereita yömyöhään kylässä, musiikin kuuntelua?
Kyllä vauvaikä on vielä helppoa, sanoisin.
Ap: Viestisi on positiivinen tervehdys tällaiselle ensimmäisen pienen lapsen kanssa elävälle - että jossain vaiheessa se elämä todellakin helpottuu. Tosin luulen, ettei pointtisi silti ollut tämä, vaan taas joku ihme ikänokittelu. Mutta silti, hienoa kuulla, että jossain vaiheessa alkaa tuntua tuolta.
Itsellä tosiaan vasta yksi lapsi, ja välillä on raskasta. Silti on suunnitelmissa vielä toinen. Itse en osaa nähdä tätä ikäkausijuttuna, koska elämä on elämää, ei mitään erilaisia suoritusrasteja, jotka täytyy yrittää selvittää mahdollisimman suotuisassa vaiheessa (vain huomatakseen, ettei sellaista vaihetta olekaan).
Älkää olko ikänne vankeja sen enempää parikymppisinä kuin kolmekymppisinäkään! Eläkää elämää, älkää suorittako jotain yhteiskunnan määrittämiä polkuja.
Just kuin sä oli tämä lähettäjä n. 10-v sitten. Nyt kortissa komeili iltatähti 3kk...
Eikä muuten ole ainoa meidän tuttavapiirissä. Enemmän on sääntö kuin poikkeus, että alle 30-v katraan täyteen saaneet tekee toisen sarjan n. 40-v iässä :)
Itse olen niin onnellinen, että tein lapset "vanhana", kohta 40-mitarisa ja kuopus 1-v esikko 5-v. Eipä ole mennyt koko ikä pienten lasten kanssa ja toista sarjaa pystyn tuskin pukaamaan sitten kun nämä jo kouluiässä ja ei enää jatkuvan perushuollon tarpeessa.
anteeksi jos joku niin luuli (tai ehkä monikin, kun osa saamistani vastauksista oli niin kummallisia?)
Olen vain vilpittömän iloinen siitä, että omat lapseni on tehty alle 3-kymppisenä, tämä tuntuu minusta MINULLE sopivalta, uskon kyllä että joku tykkää ettei tee lapsia laisinkaan tai että tekee vasta nelikymppisenä tai yli. Ihan sama, miten muut tekee.
Iloitsin siis vaan siitä että TUNNEN kuinka elämäni on nyt helpottunut, saan nukkua yöni hyvin, pitää kynttilöitä alempana jne. Ei pitäisi iloni olla keltään muulta pois? Tai jos on, voi kysyä itseltään, että miksi tuntee niin...
ap
Ap: Viestisi on positiivinen tervehdys tällaiselle ensimmäisen pienen lapsen kanssa elävälle - että jossain vaiheessa se elämä todellakin helpottuu. Tosin luulen, ettei pointtisi silti ollut tämä, vaan taas joku ihme ikänokittelu. Mutta silti, hienoa kuulla, että jossain vaiheessa alkaa tuntua tuolta.
Itsellä tosiaan vasta yksi lapsi, ja välillä on raskasta. Silti on suunnitelmissa vielä toinen. Itse en osaa nähdä tätä ikäkausijuttuna, koska elämä on elämää, ei mitään erilaisia suoritusrasteja, jotka täytyy yrittää selvittää mahdollisimman suotuisassa vaiheessa (vain huomatakseen, ettei sellaista vaihetta olekaan).
Älkää olko ikänne vankeja sen enempää parikymppisinä kuin kolmekymppisinäkään! Eläkää elämää, älkää suorittako jotain yhteiskunnan määrittämiä polkuja.
isompien lasten kanssa on jotenkin kivempaa, helpompaa ja hauskempaakin.
Vauva-ajat ovat niin säntillisiä kaikkineen... raskaampaa minulle kuin isompien lasten ajat.
Mutta, meitä on erilaisia, jotkut vauva-aikaan hurahtaneet tehtailee suorastaan vauvoja, tiedän :) teinejä ei enää tehtaillakaan ;o
tulet vahingossa raskaaksi niin teetkö abortin?