Pohdintaa kolmannesta lapsesta

Itse en ole kuullut kenenkään katuneen "iltatähteä", päinvastoin. Omaa kokemusta ei ole, meillä neljä lasta aika peräkkäin, onnellinen olen jokaisesta!

meillä isommat vuoden nuorempia mutta silti elämä juuri helpottunut ja ei ihan jokasekuntti tarvii olla silmät selässä.. ja nyt sit mieli tekis vielä kolmatta ja aloittaa alusta..toisaalta mietin että kun sen haluaa niin varmasti jää kaivamaan myöhemmin jos ei nyt yritä..ja myöhemmin taas tuntuuko isommalta vaan se askel vai onko "palautunut" tarpeeksi nykyisten pikkulapsiajasta..silloin taas ikäero on suuri ehkä liiankin..on tää hankalaa tää elämän käsikirjoitus..

esikoinen oli reilu 6v ja keskimmäinen melkein 4v, kun kuopus syntyi, mutta muuten tilanne oli suht sama. Oltiin jo päätetty lopettaa kahteen lapseen, ja sitten viime jouluna (-08) luulin olevani raskaana, kun kuukautiset olivat myöhässä ja tunsin jo oireitakin ja siinä sitten ehdittiin jo toivottaa uusi perheenjäsen tervetulleeksi, mutta, kun selvisi etten ollutkaan raskaana, niin siitä se ajatus sitten lähti :) Mies ei hirveästi kypsyttelyä kaivannut ja kohta olinkin jo raskaana ja siinä vaiheessa iski pelko ja huoli, mutta ekan ultran jälkeen tilanne tuntui hyvältä ja pelot väheni.



Ja nyt en voisi olla onnellisempi kolmen lapsen äiti - tällaista äitiyden pitäisi olla jo ensimmäisen kohdalla, ei turhaa stressiä, pelkoa, syyllisyyttä. Vaan pysähtymistä, läsnäoloa ja onnellista. Kuopus on ollut joissain asioissa vaikein meidän lapsista (temperamenttinen, nukkuu yöt huonosti), siltikin sitä vain jaksaa hymyillä. Ja koska tämä on nyt aivan varmasti meidän viimeinen, niin tuleehan sitä varmaan vähän lellittyäkin, mutta olen minä kyllä rennompi nyt isompien kanssakin. Niin, että tällaista meillä, onnea päätöksen tekoon - minä tein omani sydämellä, en todellakaan järjellä. :)

itekki pohdin tuota terveydellä leikkimistä että kun on kaksi raskautta, synnytystä ja vauvaa ja sitten lasta mennyt terveenä ja hyvin..onko uhkapeliä kokeilla onneaan kolmannen kerran..tietää liikaa mitä voi tapahtua..

Meillä on juuri 5- ja 7-vuotiaat lapset, ja nuorempi ehtii täyttää 6v ennen kuin vauva syntyy. Vaikka tässä tavallaan joutuukin aloittamaan kaiken "alusta", ovat isot kuitenkin jo sen ikäisiä, että heistä on vähän jotain apua vauvanhoidossa (ainakin kunnes alkuinnostus hälvenee ;)), eivätkä he muutenkaan ole enää ihan täyspassattavia. Meillä esikoinen on koulussa ja nuorempikin menee syksyllä eskariin, eli saan päivittäin olla jonkin aikaa ihan kahdestaan vauvan kanssa ennen kuin koululainen ja eskarilainen kotiutuvat. Ikää minulla on vähän yli 30v, ja kolmannen aika tuntui oikealta nyt, kun emme me tästä enää nuorenekaan... Ja toisaalta pienen koululaisen ja eskarilaisen äitinä on kiva voida olla kotona.



Onnea matkaan! :)

Meillä on 2. ja 3. ikäeroa 7 vuotta :) (1.ja 2. ikäero 3v.) Iltatähtenä pidettiin, mutta vielä saatiin toinenkin iltätähti... Nuorimmainen on nyt vuoden, isoveli ekalla luokalla eli 3. ja 4. ikäeroa 6 vuotta. Vauva-aika on aina ollut meillä helppoa, jos nyt niin voi sanoa. Lapset on nukkuneet hyvin, eivät ole sairastelleet ja itse olen viihtynyt kotosalla. Toki olen töissäkin välillä ollut.

Nuorena kun on aloittanut, vielä ehti tuon neljännenkin lapsen pyöräyttää :). Ikä lähentelee uhkaavasti 40:tä...

pienellä ikäerolla.



Yhdellä oli kuukauden lievää koliikkia ja kerran 3- vuotiaana oli korvatulehdus.



Mahatautia on ollut kiertämässä koko perhettä ja niitä ****** kihomatoja välillä kun ollaan niin saastasia ettei edes käsiä osata pestä! :)



Tässä on saatu opetella lukemista, vaipparallin keskellä.

Välillä lapset on toistensa kimpussa ja tänään vakuutin esikoiselle että jos se haluaa ottaa viimesen banaanin niin ottaa sen, eikä sitä tartte antaa vauvalle!



Lapset on rikkaus! Tehkää kaksi peräjälkeen.

Meillä vanhin on eskarissa.

Päätös tavallaan on tehty, ehkä nyt vaan haen jotain varmistusta vielä asialle. Olen aina nähnyt itseni kolmen lapsen äitinä, ja kuvittelin, että tässä vaiheessa se kolmaskin meillä jo olisi. Mies oli toista mieltä, ja yritinkin haudata vauvahaaveita, siinä onnistumatta. Ikäerot sitten lipsahti mielestäni liian suureksi, jääkö kolmas jotenkin yksinäiseksi. Tuskin sentään neljättä meidän perheeseen, mistä sitä tietää suodaanko tuota kolmattakaan.



Mietin sitäkin, että riittääkö aikaa isommille lapsille sitten ollenkaan, kun nytkin välillä kärsin huono äiti-syndroomasta. Joutuvatko vanhemmat lapset jotenkin kasvamaan liian nopeasti. Vauva-ajat olleet meillä aika vähäunisia allergioiden takia, mutta onneksi sentään ei suurempia ongelmia tai sairauksia.



Kaikkea mahdollista on tässä tullut pohdittua, esimerkiksi onko kolmannen lapsen hankinta liian itsekästä. Mikä yleensä on riittävä syy haluta lapsi.Ja sitten jopa niinkin turhaa asiaa kuin sitä, että missä kuussa lapsi syntyisi. Että onko loppuvuosi jotenkin huono ajankohta. Ajatellen siis sitä että tulisi raskaaksi samantien. Tämä olisi tahattomasti lapsettomillle kauheaa luettavaa. Tuskin kuitenkaan maltan odotella enempää, tulee kun tulee.



Kiitos positiivisista vastauksistanne.