Elämä on joskus vaikeaa:(
siskoni on kuolemassa syöpään ja nyt olis aika kertoa mun lapsille asiasta mutta en osaa tehdä sitä :( tai mua vaan hermostuttaa että miten reagoivat kun varsinkin esikoinen aikoinaan peälännyt tosi paljon kaikkea kuolemaan liittyvää. Pelon ollessa pahimmillaan ei pystynyt kunnolla nukkumaan eikä syömään ja varasin jo aikaa terapeutille mutta onneksi pelko helpotti...nyt pitäis kertoa että täti on kuolemassa huh huh!
Kommentit (15)
Mutta kyllä se vaan suoraan on paras kertoa, vaikka kuinka tekee kipeää. Kokemusta on :(
tai kuunnelkaa röllin se joku siili- ja elefantti-antti-laulu ja sitten sanot, että siskosi menee taivaaseen, ettekä enää näe häntä pitkään pitkään aikaan, vasta sitten kun lapset ovat ihan vanhoja mummoja. ei tartte kuolemaa mainita!
mitään taivaasta kun itsekään usko siihen...muodostavat sitten itse isompina omat käsityksensä. Aion kertoa niin kuin fakta on että kukaan ei oikeasti tiedä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. ap
Läheinen isoisäni kuoli, kun olin lapsi. Minulle kerrottiin suoraan, että pappa on kuolemassa. En hyväksynyt sitä, en halunnut uskoa. En käynyt katsomassa pappaa sairaalassa, koska uskoin vahvasti, että pappa hoidetaan siellä vain kuntoon.
Pappaa hoidettiin puoli vuotta, mutta se oli vain saattohoitoa. Hän kuoli syöpään, joka oli levinnyt koko ruumiiseen.
Elämäni meni ihan sekaisin siitä, koska kuolema tuli minulle "yllätyksenä". Koulussa meni todella huonosti, itkin kuukausikaupalla ja luulin jatkuvasti näkeväni papan kadulla tai kaupassa.
Surkaa rauhassa ja yhdessä ja selvittäkää lapsille, mitä todella on tapahtumassa ja käykää siskon/tädin luona.
Siunausta elämäänne!
esikoinen tietää kyllä jo mitä se kuoleminen on mutta 6v poika vasta pohtii näitä asioita. Ap
siskoni ulkomuoto muuttunut radikaalisti viime aikoina.Viimeiset sytostaati vei tukan päästä, on laihtunut luurangoksi istuu pyörätuolissa ja toinen puoli kasvoista halvaantunut eli naama roikkuu ja silmä ei mene kiinni :( siskoni itse pelkää tavata lapsiani koska hermoilee niiden reaktioita. AP
Aiheesta löytyy jonkin verran kirjallisuutta, harmi kyllä en muista teosten nimiä. Kannattaa katsoa krjastojen yhteisestä tietokannasta, jos haluat lukea lapselle kertomisesta.
Jaksamista!
kirjallisuutta siitä mietn lapselle kannattaa tällaisesta puhua...ap
sairaudesta, johon hoidot eivät auttaneet, ettei jaksa enää pitkään elää.
Ja anna lapsille jäädä hyvä muisto terveestä siskosta, ei heidän tarvitse nähdä häntä huonossa kunnossa.
[i
Ja anna lapsille jäädä hyvä muisto terveestä siskosta, ei heidän tarvitse nähdä häntä huonossa kunnossa.
[/quote]
Voit myös kertoa että ihmiset uskovat eri tavalla, jotkut uskovat että kuolleet menevät taivaaseen, toiset että ihminen syntyy uudelleemn jne. niin lapset voivat muodostaa oman uskomuksensa ja lohduttautua sillä.
Me käytiin tätä hirveästi läpi joskus kun mummo oli mennyt sanomaan silloin 4-vuotiaalle että kuoleman jälkeen ihminen haudataan maan alle. Tätä käsiteltiin sitten monta vuotta kolmen lapsen kanssa kun lapset pelkäsivät kuolemaa. Kun olin saanut lohdutettua että vain ruumis menee maan alle, ihminen on oikeasti henki jne. niin mummo sanoi lasten ollessa siellä että äiti vaan kertoo teille tollasia satuja ja sitten taas itkettiin sitä kuolemanpelkoa ja maan alle pimeään joutumista monta yötä ja viikkoa:(
mitään taivaasta kun itsekään usko siihen...muodostavat sitten itse isompina omat käsityksensä. Aion kertoa niin kuin fakta on että kukaan ei oikeasti tiedä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. ap
totuutena kun en itse siihen usko.Tievätä kyllä sen vaihtoehdon olevan olemassa kun koulussa ja eskarissa asioista puhuttu. olen myös kertonut että toiset USKOVAT taivaaseen mutta en ala heille satuilla siitä faktana...ap
voi olla lapselle tosi traumaattista nähdä kuoleva jos ulkonäkö muuttunut ym. Minä olen vienyt lapsen katsomaan kuolevaa isomummia ja siskoni isosetää ja kummallakin kokemus että ei olisi kannattanut. Molemmat kyllä jo siinä kunnossa että eivät oikein tajunneet enää tästä maailmasta.
Nuoruuden poikaystäväni kertoi miten hänen isänsä kuoli syöpään ja kaikkein traumaattisinta oli muistaa isä laihtuneena ja todella sairaana.
[i
Ja anna lapsille jäädä hyvä muisto terveestä siskosta, ei heidän tarvitse nähdä häntä huonossa kunnossa.
lapsia luokseen kun pelkää heidän reaktioitaan (halua myös suojella lapsia pelästyksiltä) surullinen ajatus kyllä se etteivät enää tapaa mutta itsekin kallistun siihen :(:(:( joskus kyllä kyselevät että milliin mennään tädille mutta olen sanonut että täti niin sairas ettei jaksa nyt ottaa vieraita vastaan. ap
mutta itse uskon ikuiseen elämään .
lue uutta testamenttia, kerro lapsille taivaasta jne