Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsellasi tai sulla itselläsi ollut pakko-oireita? Menivätkö itsestään ohitse?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisia "jos läpsäytin tällä kädellä, niin pitää läpsäyttää toisellakin" -tyyppisiä juttuja. Ja jos ei mennyt ihan samalla tavalla, niin piti toistaa (molemmat puolet). Erilaisia hypähtelyjä samalla logiikalla.
Ei olleet kovin voimakkaita, loppuivat kun kyllästyin niihin itse ja aloin tarkoituksella vastustaa sitä "pakkoa". Hyvä etten ääneen huutanut "EI TARVITSE!"
Juuri sellaisia tietyllä logiikalla sormien ja varpaiden painamisia, silmien räpsyttelyä, nenän niiskutusta jne.
Eivät ole haitanneet elämääni sikäli, että en koskaan kärsinyt koulukiusaamisesta tms ja olin suosittu.
Jotain hyväntahtoista naureskelua ollut joskus ystävien kesken näiden oireitteni tiimoilta :D Onhan se vähän hassua. Itse en mitenkään voi näihin vaikuttaa. Yrittänyt olen ja koen olevani melko päättäväinen ja kovapäinen ihminen.
Olen koittanut kaikkia keinoja. Aina kuitenkin huomaan tekeväni näitä "ticcejä". Ovat kuin hengittäminen minulle.
Kovassa stressissä lisääntyvät. Olen joskus stressaantuneena joutunut esim hakemaan rauhoittavia silmätippoja lääkäriltä kun silmät ovat olleet aivan punaiset räpsyttelystä.
Esikoisellamme esiintyi ticcejä 5-vuotiaana. Tilanne oli silloin stressaava koska muutimme, lapsella vaihtui hoitopaikka ja perheeseen syntyi vielä vauva.
Menivät ohi muutamassa kuukaudessa. Eivät ole tulleet takaisin.
Ticceihin ei nimenomaan saa kiinnittää huomiota! lapsi ei edes huomaa tekevänsä niitä ja menevät kyllä ohi. Huomioimalla saattaa tehdä asiasta vahingossa ongelman.
Täysin harmiton vaiva! Jokaisella meillä jokin kummallisuus on.
oli 5-6 -vuotiaana silmien räpyttelyä yms. kasvojen alueen pakkoliikkeitä (tuo räpyttely siis todella häiritsevän voimakasta ja pitkäkestoista) sekä samaan aikaan alkanutta änkytystä.
Taustalla olevat solmut saatiin avattua ihan terveyskeskuspsykologin avulla.
Olemme varmaan jotenkin traumatisoivia vanhempia sillä myös kuopus on hakenut (ja saanut!) samasta paikasta apua huonommuuden tunteisiinsa.
Molemmilla kerroilla myös me vanhemmat saimme hyviä työkaluja lastemme kotona tapahtuvaan tukemiseen.
kolmosen lapsi siis itse selvästi tuskastui änkytysoireeseen. Kasvojen alueen pakkoliikkeitä hän ei ilmeisesti itse kummemmin noteerannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kohtaa rohkenen olla eri mieltä asiantuntijoiden kanssa.
t. se, joka onnistui lopettamaan, vaikka vaikeaa se oli.
PS. En tiedä koska alkoivat, eli ehkä aluksi en tosiaan huomannut. Lopettaessani olin ala-asteella, en enää ihan ensiluokilla, mutta tarkemmin en muista.
PPS. Äitini ei puuttunut mitenkään, koska - kuten jo mainittu - suositus on, ettei saa. Hän ei varmaan vieläkään tiedä, miten kovaa tein töitä voittaakseni nuo ticit, luulee varmaan että menivät ohi "itsestään".
ja vielä PPPS. Omalla lapsellani huomasin eskari-ikäisenä jonkun yskäisy/niiskaisutyyppisen ticin, ja vastoin suosituksia aloin lempeästi huomauttaa niistä. Loppui varsin nopeasti - ehkä olisi loppunut muutenkin.
Esikoinen pesi pienenä käsiä jatkuvati, siis niin paljon että vieraammatkin kiinnitti siihen huomiota, se oli ärsyttävää, mutta meni ohi.
Kuopuksella oli taas jossain vaiheessa vaihe kun se "repi" sen silmäripsiä, oli aina niiden kimpussa, sekin meni aikanaan ohi mutta häiritsevää touhua oli niin kauan kun sitä kesti.
En mä tiedä edes oliko noi sitten lopulta mitään varsinaisia pakko-oireita kun niistä pääsi ilman terapiota ohikin? mutta kyllä ne joskus siltä tuntui.
lapsi puhalteli koko ajan pidellen nenästä kiinni, en tiedä mistä johtui korvissa ei ollut vikaa. Meni ohi kun alettiin kiinnittämään asiaan huomiota.