Onko sinulla vai miehelläsi enemmän auktoriteettia lapsianne kohtaan?

Kotiäitinä neljän kanssa sitä on syytä ollakin ;)

Isi on paras ja isin kaa on kivaa, ja äiti vaan pomottelee. (Luukas 4 v)

tietyissä asioissa miehellä...

Kyllä miehelläkin on, mutta minulla on vielä hiven enemmän. Olen kyllä myös lasten kanssa enemmän kuin hän, vien kouluun ja eskariin ja olen iltapäivisin kotona.

Meillä tilanne on koomisen selvä. Mieheni ei vain jaksa olla niin aikuisen roolissa ja pitää kasvatustehtävää omanaan. Olen myös lasten kanssa enemmän, vaikka miehenikin nykyään on paljon, minulla on siis ikään kuin parempi kosketus lapsiimme. Minulla on pokkaa vaatia tottelemista, koska myös näen ja olen nähnyt paljon vaivaa lasten vuoksi. Varsinkin pojat ovat niin energisiä, että heillä on oltava pomo - ja se olen minä. Meillä on kuitenkin myös hyvin hauskaa keskenämme. Miestäni en komentele, koska olen tietoisesti päättänyt, etten niin tee, en nimittäin halua sellaista suhdetta, että mies olisi ikään kuin lapseni.

Johtunee siitä, että olen ollut enempi aina läsnä. Hyvissä ja huonoissa hetkissä. Olen kotiäiti ja olen satsannut paljonkin siihen, että olen saanut luotua toimivat välit lapsiini.

Tottakai isäkin on lapsille tärkeä mutta välit eivät vaan ole ihan samanlaiset, kun isä on ppaljon pois.

mies kyllä komentelee lapsia, mutta minusta jotenki tuntuu että ehkä liikaa, koska lapset ei enää välitä edes paljo. Kun taas kun minä harvemmin ärjäsen ni heti totellaan...

Isänsä on tiukka mutta kasvattaa pelkillä käskyillä ja aika lailla tyyliin milloin mistäkin hänellä itsellään tuulee- Minäkin olen vaativa, mutta lapset tajuavat että on eroa siinä onko pelkästään käskyjä vai sen lisäksi myötätuntoa ja oikeudentajua.

Mies saattaa komentaa ja huutaa, muttei kuitenkaan katso tilannetta loppuun asti, vaan jos pitäisi nousta sohvalta tai muuten mennä kädestä pitäen vahtimaan toteutusta, niin antaa periksi.



Saatan kyllä itsekin antaa periksi, mutta en enää jos ollaan päädytty nokkapokkaan. (noin periaatteessa)