Harmittaa

Sovittiin miehen kanssa illalla, että tänään mennään alennusmyynteihin. Molemmat ollaan kovasti sinne menossa ostamaan ihan tiettyjä muutamaa tavaraa, joista ollaan puhuttu pitkin syksyä. En siis vain minä. Jos mies ei olisi lomalla, olisin mennyt kaksin lapsen kanssa, mutta molemmat todettiin, että hyvä, kun päästään molemmat valitsemaan niitä yhteisiä juttuja.



Sovittiin illalla, että lähdetään heti aamusta. Minun ehdotukseni, koska a) sopii parhaiten lapsen rytmiin, b) ei ehkä ole niin kova ruuhka (mies ei voi sietää ruuhkaa), c) jotta niitä tiettyjä tavaroita vielä olisi. Mies oli samaa mieltä että paras on mennä heti aamusta. Sanoin vielä, että kaupat aukeavat yhdeksältä, paras mennä heti sitten.



Heräsin vauvan kanssa kuudelta. Puoli kahdeksalta oltiin päivävalmiita, aamupalat syöty ym.



Mies heräili kahdeksan maissa, leikki vauvan kanssa, söi aamiaista, lueskeli lehteä... nyt kello on 09.20 ja hän lähti juuri käymään työpaikalla (meno, jonka eilen lupasi hoitaa heti aamusta). On kotona reilun tunnin päästä.



Jihuu. Voi vitsi että ottaa päähän. Jos olisin mennyt kaksin vauvan kanssa, olisi ostokset jo tehty. Nyt vauvalla on juuri lounas- ja päiväuniaika (ei nuku sisällä rattaissa), kitisee ja vinkuu kun päästään kaupoille, samoin mies, kun siellä on jo miljoona muutakin ihmistä.



Ja mies on oikeasti tosi järkevä ihminen, yli nelikymppinen ja monen lapsen isä. Tämänkin vauvan rytmit tietää.



Huoh.