Väitän, että meillä on paljon huolehtivampi ja rakastavampi

uusperheet monesti perseestä.

kuin moni ydin- tai uusperhe.



t. kahden lapsen yh



p.s. pointtini on se, ettei perhemuodolla ole niinkään merkitystä vaan sillä, miten se aikuinen/ ne aikuiset hommansa hoitaa

Sovimme hyvin yhteen, kumpikin ymmärtää millaista on ruveta huolehtimaan vieraista lapsista, koska kumpikin toimme omamme kuvioon. Meillä on myös yhteisiä lapsia.



Rakkaus toisen lapsiin on erilaista, mutta välitän heistä silti todella. Äidin roolini heille on enemmän kaverillinen, ovat niin isoja jo.



Miehen lapset eivät asu meillä, mutta viettävät silti aikaa useamman päivän viikossa tai kesästä suurimman osan. Saavat tulla ja mennä kuten tahtovat tai heidän äitinsä määrää.



Emme kumpikaan laske rahoja muuten kuin että niiden on riitettävä asumiseen, laskuihin ja ruokaan. Ihan se ja sama kuka syö kenenkin kukkarosta.

Yleensä se uusi liitto onnistuu paremmin kuin se eka liitto. Siitähän se lähtee miten vanhemmat tulee keskenään toimeen ja arvostavat toisiaan. Kun he arvostavat toisiaan epäitsekkäästi, niin samalla he osaavat arvostaa myös toistensa lapsia.