Lue keskustelun säännöt.
Olen vieläkin vähän katkera äidilleni
11.01.2011 |
ettei murrosikäisenä ollessani luottanut minuun yhtään. Olin hiljainen ja kiltti kympin oppilas. Yläasteella jäi kaikki kaverit pois, koska minulla ei ollut lupa liikkua kaupungilla koulun jälkeen tai iltaisin. Nökötin sit vaan kotona ja kävin ratsastustunneilla. Silti äiti vaan epäili viinan, tupakan, huumeiden ja seksin kokeilemisesta.
Kerrankin kun oli vähän huono olo, äiti parkaisi ekana, ettet vaan ole raskaana. Missä ihmeen välissä olisin hankkiutunut raskaaksi, ja kuka kumma poika olis ollit edes kiinnostunut minunlaisesta harmaavarpusesta, joka kulki halvimmissa alevaatteissa.
Serkkuni äiti sen sijaan paapoi 'mahatautista' kun serkku tuli oksentaen kotiin. No fiksu akateeminen serkustakin tuli, vaikkei koko aikaa vainottu.
Kommentit (19)
Äitisi oli fiksu ja vastuuntuntoinen, ja jos kaverisi kaikkoavat sen takia, että yläasteelainen ei pääse kaupungille iltaisin, niin sellaiset kaverit saavatkin kaikota. Eikä minusta yläasteikäisellä tarvitse niitä poikaystäviäkään niin hirveästi olla.
Itsekin kapinoin teininä vanhempieni rajoja vastaan, mutta nyt ihmettelen, että mitä ihmeen vanhempia olivat ne, jotka antoivat jonkun 7-luokkalaisen olla kaupungilla yhteen yöllä, tai seksisuhteessa parikymmpiseen mieheen, kuten kavereillani oli.
mitään tekemistä kavereiden kanssa? :O
Hyvin hyvin omituista! Minun mielestäni taas ap:n äiti on ylireagoinut! Ei lapsen tarvitse antaa kukkua yömyöhään kylillä, mutta voi hän käydä jossakin ja tulla kotiin vaikka klo 20.00 viimeistään tms.
Yläasteellakin koulu loppuu yleensä klo 15.00. Sen jälkeen kotiin, ruoka ja läksyt. Sitten onkin aikaa pari kolme tuntia käydä jossakin kavereiden kanssa.
Kyllä lapsi/nuorikin tarvitsee muutakin elämää kuin koulu ja koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku terve VÄLIMUOTOKIN ap:n äidin epäluuloisuuden ja kaveriesi äitien evvk-hälläväliä-linjan välillä...
Eli joo, minustakaan ei yläasteikäisen tarvitse kännäillä kartsalla puoliltaöin. Mutta ap kertoo, että hän ei saanut liikkua vapaasti juuri lainkaan, siis edes iltapäivisin - ja sittenkin äiti syytti häntä ties mistä.
Nuori kasvaa vastuulliseksi, kun hänellä on JÄRKEVÄT rajat, joita valvotaan JA kun häneen luotetaan. Luottamuksen voi menettää, mutta siihen asti minusta pitää luottaa.
Mitä tulee katkeruuteen aikuisiällä, niin hei ap: älä nyt kohtalostasi äitisi tiukkuutta syytä. Kyllä sinä aikuinen nainen olet itse vastuussa siitä, millainen elämä sinulla on - kun nyt tuon kauheammasta kasvatuksesta ei kuitenkaan ole kyse. Olisit varmasti paljon katkerampi, jos olisit saanut typerehtiä ja pilata tulevaisuutesi teiniraskaudella, sukupuolitaudeilla ja jollain vielä paljon pahemmallakin.... itselläni oli luokalla yksikin tyttö, joka raiskattiin kolmasti teini-iässä (eli täysin holtittomasti ja väärässä seurassa) eli kyllä sen elämänsä voi pilata monella tapaa.
nyt johonkin kahdeksaan voi yläasteikäinen liikkua vapaasti, ja jos on harrastuksia tai tuttuja kyläpaikkoja, niin myöhemminkin.
Mulla ei ollut lupaa mennä esim koulun diskoon, ei paikkakunnan limudiskoon tms. paikkoihin, joissa monet kävi. Lukioaikana kerran kysyin lupaa mennä luokkakavereitten kanssa illalla kaupungille, sain luvan mutta klo 21 kotiin. Noh, en sitten mennyt kun oltais tavattu torilla klo 22.
nyt johonkin kahdeksaan voi yläasteikäinen liikkua vapaasti, ja jos on harrastuksia tai tuttuja kyläpaikkoja, niin myöhemminkin.
Aika nopeasti mielipide vaihtui...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki valvottiin ja vatvottiin, kirjeet ja päiväkirjat luettiin ja joka välissä jaksettiin piikitellä vaatteista, kiloista tai luonteesta. Oli todellinen vapahdus päästä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.
nyt johonkin kahdeksaan voi yläasteikäinen liikkua vapaasti, ja jos on harrastuksia tai tuttuja kyläpaikkoja, niin myöhemminkin.
Aika nopeasti mielipide vaihtui...
eli kun meillä yläasteikäisenä puhuttiin siitä, että mennään illalla kaupunkiin, niin ei kukaan tarkoittanut, että ennen yhdeksää tai kymmentä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt johonkin kahdeksaan voi yläasteikäinen liikkua vapaasti, ja jos on harrastuksia tai tuttuja kyläpaikkoja, niin myöhemminkin.
Aika nopeasti mielipide vaihtui...
eli kun meillä yläasteikäisenä puhuttiin siitä, että mennään illalla kaupunkiin, niin ei kukaan tarkoittanut, että ennen yhdeksää tai kymmentä.
Ja toiseksi jos saat lapsia,anna oikein rahaa KÄTEEN että pääsee nauttimaan nuoruudesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt johonkin kahdeksaan voi yläasteikäinen liikkua vapaasti, ja jos on harrastuksia tai tuttuja kyläpaikkoja, niin myöhemminkin.
Aika nopeasti mielipide vaihtui...
eli kun meillä yläasteikäisenä puhuttiin siitä, että mennään illalla kaupunkiin, niin ei kukaan tarkoittanut, että ennen yhdeksää tai kymmentä.
Luehan tarkemmin. Ymmärsin kyllä, mitä hän tarkoitti, joskin puhui toisesta ääripäästä.
-4-
Mitä tulee katkeruuteen aikuisiällä, niin hei ap: älä nyt kohtalostasi äitisi tiukkuutta syytä. Kyllä sinä aikuinen nainen olet itse vastuussa siitä, millainen elämä sinulla on - kun nyt tuon kauheammasta kasvatuksesta ei kuitenkaan ole kyse. Olisit varmasti paljon katkerampi, jos olisit saanut typerehtiä ja pilata tulevaisuutesi teiniraskaudella, sukupuolitaudeilla ja jollain vielä paljon pahemmallakin.... itselläni oli luokalla yksikin tyttö, joka raiskattiin kolmasti teini-iässä (eli täysin holtittomasti ja väärässä seurassa) eli kyllä sen elämänsä voi pilata monella tapaa.
ymmärtäisin jos olisin tehnyt jotain, mutta kun en tehnyt. Oikeesti olisin kaivannut tukea sosiaaliseen elämään, kuin sen totaalista torppaamista.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien kokemuksieni mukaan ne koulukaverit/tutut jotka eivät koskaan päässeet mihinkään (Discot, yökyläilyt jne), muuttivat opiskelemaan kauemmaksi, aloittivat suhteen ja muuttivat heti pojan/miehen kanssa yhteen. Aika moni hankkiutui myös heti raskaaksi. Olen tehnyt tästä johtopäätöksen että heti on pitänyt päästä kokeilemaan kaikkea, ja siinä vaiheessa ei välttämättä ole ollut kaikille ihan hyvä juttu.
Itse pääsin silloin tällöin menemään, piti perustella ja järkkäillä ja ihan kunnon ihminen minusta tuli. Sopivat rajat ja sopiva vapaus ois tietysti se kaikkein paras. Suurin osa vanhemmista varmaan kuitenkin yrittää ajatella lastensa parasta, heillä vain keinot ovat joskus liian tiukkoja ja rajoittavia. Ei liika vapaus, eikä liika kyttääminen.
Ap, sinun pitäisi tosiaan päästä eroon katkeruudesta. Äitisi on varmaankin ajatellut sinun parastasi, mutta ei ole ymmärtänyt että liika rajoittaminen ei ole sitä.
nyt johonkin kahdeksaan voi yläasteikäinen liikkua vapaasti, ja jos on harrastuksia tai tuttuja kyläpaikkoja, niin myöhemminkin.
Aika nopeasti mielipide vaihtui...
eli kun meillä yläasteikäisenä puhuttiin siitä, että mennään illalla kaupunkiin, niin ei kukaan tarkoittanut, että ennen yhdeksää tai kymmentä.
Luehan tarkemmin. Ymmärsin kyllä, mitä hän tarkoitti, joskin puhui toisesta ääripäästä.-4-
Mutta tässä taisi olla kyse muustakin kuin aivan iltamyöhästä.
Jep, me teineinä kun puhuttiin illasta, se oli koulun jälkeinen aika. Iltaa se sekin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki valvottiin ja vatvottiin, kirjeet ja päiväkirjat luettiin ja joka välissä jaksettiin piikitellä vaatteista, kiloista tai luonteesta. Oli todellinen vapahdus päästä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.
Vieläkin puistattaa. Muutin omaan asuntoon samana päivänä, kun sain yo-lakin (suuri kiitos mummille!). Sitten pääsin yliopistoon ja muutin toiselle paikkakunnalkin. Välithän siinä meni äidin kanssa (isä oli tukemassa) joksikin aikaa, mutta ei haittaa. Olen nyt 41v. ja toiminut omien lapsieni kohdalla eri tavalla. LUOTTAMUS on kaiken perusta. Rakastan ja annan heidän olla OMIA itsejään. Toki rajoja tarvitaan.
Olen äidin kanssa tästä yrittänyt puhuakin, mutta hän ei teitysti mitään väärää ole tehnyt...
ja keksi nuo kaikki siihen ettei todellinen syy palajstuisi koska vika äidissä jolla ei rahaa..
Kerran tuli dokkari amerikasta jossa isä oli ikänsä väittänyt huonekalujen puutteen siis elivät lattiatasossa ei sohvia tai sänkyjä johtuvan buddhalaisuudesta.Paljasti sitten lopulta että keksinyt koko jutun eikä oikeasti ollutkaan buddhis vaan köyhä.Pojat siis aivopesty luuleemaan koko uskovien höpötys!!
Uskon että moni köyhä liittyy tuollaisiin uskonnollisiin höpötyksiin köyhyyden ja ystävien puutteen takia!
Mitä tulee katkeruuteen aikuisiällä, niin hei ap: älä nyt kohtalostasi äitisi tiukkuutta syytä. Kyllä sinä aikuinen nainen olet itse vastuussa siitä, millainen elämä sinulla on - kun nyt tuon kauheammasta kasvatuksesta ei kuitenkaan ole kyse. Olisit varmasti paljon katkerampi, jos olisit saanut typerehtiä ja pilata tulevaisuutesi teiniraskaudella, sukupuolitaudeilla ja jollain vielä paljon pahemmallakin.... itselläni oli luokalla yksikin tyttö, joka raiskattiin kolmasti teini-iässä (eli täysin holtittomasti ja väärässä seurassa) eli kyllä sen elämänsä voi pilata monella tapaa.
ymmärtäisin jos olisin tehnyt jotain, mutta kun en tehnyt. Oikeesti olisin kaivannut tukea sosiaaliseen elämään, kuin sen totaalista torppaamista. ap.
Tietysti voi kysyä, millaista sosiaalisuutta se on, jos se on kiinni viikonlopun v-ralleista ja pussikaljoitteluista... siis siitä ääripäästä, jota äitisi kaiketi kömpelösti yritti välttää. Äitisi toimi vaan hurjan kömpelösti, pahimmillaan tuollainen ylikontrollointihan voi johtaa totaalikapinaan, ja tulos on tasan päinvastaista kuin mihin äitisi pyrki.
En tiedä. Oma esikoiseni (tyttö) on nyt 11-vuotias, joten minulla tuo on vasta edessäpäin. Jo nyt kuitenkin huomaan olevani ajoittain se "tylsä äiti", joka kieltää varhaisteiniä lähtemästä ostarille notkumaan pelkästään ikätovereidensa kanssa (minusta se ei ole neljäsluokkalaisten hommaa). Kavereiden luona saa toki olla ja meille saa tuoda kavereitaan, mutta kyllä sitä touhua on syytä minusta jotenkin suitsia.
Tuollainen turhasta syyttely on kyllä tosi viheliäistä. Ja tosiaan: jos äitisi tiesi, että sinulla ei ole kavereita, miksi ihmeessä hän ei tukenut ja auttanut sinua hankkimaan sellaisia?
-4-
merkkivaatteita! Yksi poika kertoi et isä oikein neuvoi et olet vaan sellaisesta kiinnostunut millä ei ole paljon sisaruksia,kun ei jää paljon perintöä muuten! Maalla neuvotaan näin!
ettei murrosikäisenä ollessani luottanut minuun yhtään. Olin hiljainen ja kiltti kympin oppilas. Yläasteella jäi kaikki kaverit pois, koska minulla ei ollut lupa liikkua kaupungilla koulun jälkeen tai iltaisin. Nökötin sit vaan kotona ja kävin ratsastustunneilla. Silti äiti vaan epäili viinan, tupakan, huumeiden ja seksin kokeilemisesta.
Kerrankin kun oli vähän huono olo, äiti parkaisi ekana, ettet vaan ole raskaana. Missä ihmeen välissä olisin hankkiutunut raskaaksi, ja kuka kumma poika olis ollit edes kiinnostunut minunlaisesta harmaavarpusesta, joka kulki halvimmissa alevaatteissa.
Serkkuni äiti sen sijaan paapoi 'mahatautista' kun serkku tuli oksentaen kotiin. No fiksu akateeminen serkustakin tuli, vaikkei koko aikaa vainottu.
Äitisi oli fiksu ja vastuuntuntoinen, ja jos kaverisi kaikkoavat sen takia, että yläasteelainen ei pääse kaupungille iltaisin, niin sellaiset kaverit saavatkin kaikota. Eikä minusta yläasteikäisellä tarvitse niitä poikaystäviäkään niin hirveästi olla.
Itsekin kapinoin teininä vanhempieni rajoja vastaan, mutta nyt ihmettelen, että mitä ihmeen vanhempia olivat ne, jotka antoivat jonkun 7-luokkalaisen olla kaupungilla yhteen yöllä, tai seksisuhteessa parikymmpiseen mieheen, kuten kavereillani oli.