Lue keskustelun säännöt.
En osaa nauttia raskaudestani, koska olen varma, että jotain on vialla.
10.01.2011 |
Tällä hetkellä raskausviikkoja 17+2. Vaivoja löytyy liiankin kanssa, mutta koko ajan on semmonen tunne, ettei kaikki ole hyvin. Tunne on vaivannut alusta asti. Kyseessä on toinen raskauteni ja varsinkin se vaivaa, etten tunne vauvan liikkeitä. Se taitaa olla täysin normaalia, mutta en pääse tästä tunteesta eroon :(
Kommentit (7)
Olen yrittänyt relata, enkä ole soitellut neuvolaan, kun pelot on tod. näköisesti aiheettomia. Ja viikon päästä onkin taas neuvolakäynti. Hormonien vaikutukset olenkin huomannut ja pistän pitkälti niiden piikkiin tämän huolen...
Kiitokset tsempistä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä toinen raskaus on varsinkin sinne 24 viikolle saakka huolestuttanut, kun taas esikoisesta ei laisinkaan. Tieto lisää tuskaa ja nyt osaan pelätä paljon semmoisia asioita, joita en aiemmin tajunnutkaan. Mulla auttoi rakenneultra ja varsinkin sukupuolen selviäminen. Jotenkin vauvasta tuli enemmän totta.
Toivottavasti olosi helpottuu pian, jahka pieni alkaa oikein urakalla muksia :)
kuunteluttamassa sydänäänet, sanoi meidän neuvolan täti. Ja minä olen käynyt, jokaisessa viidessä raskaudessani. Siinä raskaudessa, jossa tunsin jonkin olevan pielessä, ei niitä sydänääniä sitten löytynytkään eli tuntemukseni oli oikea.
MUTTA ystäväni, joiden vauvat ovat syntyneet elossa, mutta eivät terveinä, heillä ei ole ollut mitään ennakkoaavistuksia.
Eli luulenpa, että sinullakin kaikki hienosti. Jos ahdistaa, käy huomenna neuvolassa!
tietää jo mitä on menetettävänä. Näin se vaan on! Kuten ensimmäisen lapsen kohdalla vasta tajuaa, kuinka paljon voi toista ihmistä rakastaa.
Tuttuja tuntemuksia siis. Tsemppiä!!
toisen lapsen kohdalla oli tunne että kaikki ei ole kunnossa. Ikävä kyllä tämä tunne oli kohdallani oikea.
Useimmat kai pelkää ja silti kaikki menee ihan hyvin. Toivottavasti sinulla kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin ensin aivan varma että menee kesken, ehkä viikolla 35 aloin ajatella että taitaa se sittenkin syntyä. Jonka jälkeen olin ihan varma että syntyvä lapsi on vammainen, jos nyt synnytyksestä selviää. Oikeastaan en ollut edes huolissani, olin asiasta aivan varma.
Vauvalla ei ollut mitään valmiina kun sitten viikolla 37 syntyi, muistan vieläkin kun kätilö totesi että kymmenen varvasta ja sormea, ajattelin että jotain siinä on sentään normaalia.
Seuraavaksi olin varma että on kuuro, ei herännyt vaikka kuinka yksikseni kotona paiskoin kattiloita ja tarkastin herääkö, mahtoi seinänaapurilla olla ihmettelemistä kun tiesi minun yksin vauvan kanssa päivällä olevan.
Nyt on kuitenkin reipas koululainen, mitään kummenpaa kuin järjetön itsepäisyys ei ole ilmennyt.
ultran mukaan kaikki ok? Tuo liikkeiden tuntemattomuus ei ole huolestuttavaa, ystäväni tunsi toisessa raskaudessa liikkeet vasta rv 21+...
Joskus äiti tietää, ettei kaikki ole kunnossa (itselläni kävi näin), mutta useimmiten huolestuminen johtuu vain hormoneista ja todennäköisesti vauvallasi on kaikki mainiosti!
Tsemppejä!