Tekopyhät tapakristityt

Uskonollisuus ei suomalaisen elämässä juuri näy. Kirkkoon kuuluvat ihmiset rikkovat surutta käskyjä ja muutenkin eletään raamatun vastaisesti. Tavispyhinä kirkot kumisevat tyhjyyttään. Poikkeus on joulu, jolloin kansa saa herätyksen.

Mutta annapas kun häät, hautajaiset, ristiäiset tai rippiäiset. Silloin ollaan niin uskovaista että. Tokihan avioliitto pitää solmia Jumalan kasvojen edessä ja lapsi kastaa, ettei vaan poikkea valtaväestöstä ja jää paitsi jostain srk:n jorinoista. Rippikoulukin on pakko käydä, että pääsee oikealla tavalla naimisiin. Ja kummiksi! Pääsee toimimaan lapsenvahtina ja ostamaan lahjoja. Ei se alkuperäinen tarkoitus (kristillinen kasvatus) niin tärkeää ole.

Taivaspaikka jää saamatta, jollei pappi siunaa haudanlepoon.

Suvivirsi nyt ainakin pitää jättää rauhaan. Eihän koulunpäättäjäiset ole mitään, ellei vetäistä virttä! Olemme uskovainen kansa!

Toisessa ketjussa lapsi aiotaan kastaa, koska se on tärkeää isovanhemmille. Eläköön tekopyhä tapakristilliisyyden perinteiden jatkumo!