Äiti tyytymätön lahjoihin - miten korjata tilanne?

Kuitenkin arvostan äitiäni, vaikka hän oli sitä mieltä että en arvostaisi. Ja olisin ostanut hänelle mielelläni arvokkaammankin lahjan. Surullinen äitienpäivä. Nuoremmat sisarukseni itkivät, he olivat ostaneet vain karkkia.

Ap

Menisi henkilökohtaisella tasolla yhteydenpito minimiin ja lahjat nollaan, jos oma äiti noin käyttäytyisi. En katsoisi olevani velvollinen selittämään mitenkään.

Äitisi on selkeästi narsisti.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 15:00"]

Lopeta lahjojen antaminen. Helpommalla pääset, jos kerta aina kiukuttelee lahjoista. Tai osta sille laktus ens kerralla. Kuvastaa hyvin mutsias.

[/quote]

Näin on, kerro äidillesi, että ellei tyytmättömnyys lopu, niin tässä perheessä ei vietetä enää äitienpäivää.  Itse sain aikuiseltalapseltani kukkakipmpun ja se riittää minulle oikein hyvin, olen onnellinen, että saan tavata lapseni, jota harvoin näen.  

Järkyttävä äiti, kaikki ei voi olla kohdallaan. Normaali äiti on kyllä iloinen ja onnellinen jos lapsi soittaa, laittaa kortin tai tulee tapaamaan, eikä vaadi mitään lahjoja. Se lapsi on ihan paras lahja ja muistaminen! Yksi ruusu tai itsetehty kortti on aivan riittävä, niistä ilahtuu jokainen äiti.

Ihan hullua miten jotkut menee niin täysillä mukaan mainosmiesten keksintöihin!

Jos tämä on totta niin sun äitisi on kyllä parikymmenen vuoden aikana murtanut sut ihan kokonaan, ei minkäänlaista itsekunnioitusta tai tajua siitä, kuinka äiti käyttäytyy. Ota etäisyyttä äitiisi, opettele tuntemaan itsesi ja huomaa, että ei ole sinun syysi että äitisi on sekopää. Voimia.

Pakko ihmetellä millaisen kasvatuksen on saanut ihminen jonka mielestä on okei kiukutella lahjan sisällöstä :O. 

Loukkaantumisen vielä ymmärtää jos ei saa lahjaa/toinen unohtaa merkkipäivän, mutta että kehdata sanoa lahjasta ettei ole tyytyväinen. Ei tapahtuisi kyllä meidän piireissä!!!!

Nauraisin partaani ja antaisin äidin mielen pahoittua. Mitäs on niin ky**ä. En anna äidille koskaan äitienpäivänä lahjoja. 

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 16:42"]Pakko ihmetellä millaisen kasvatuksen on saanut ihminen jonka mielestä on okei kiukutella lahjan sisällöstä :O. 

Loukkaantumisen vielä ymmärtää jos ei saa lahjaa/toinen unohtaa merkkipäivän, mutta että kehdata sanoa lahjasta ettei ole tyytyväinen. Ei tapahtuisi kyllä meidän piireissä!!!!

[/quote]

Itse olen taas pitäynyt äitini käyttäytymistä ns. normaalina. Varsinkin kun olin lapsi syytin itseäni

Kasvatuksesta en tiedä. Mummoni on lämmin ihminen. Äidilläni oli köyhä lapsuus. Voisilo johtua siitä?

Ap

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 16:48"]

Itse olen taas pitäynyt äitini käyttäytymistä ns. normaalina. Varsinkin kun olin lapsi syytin itseäni

[/quote]

No toivottavasti nyt viimeistään ymmärrät ettei äitisi käytös ole normaalin aikuisen käytöstä ja se, että äidilläsi ei ole ns. kaikki kamarit lämpiminä, ole sinun syysi. 

Tuollainen v*ttumainen käytös ja marttyrointi jatkuu tasan niin kauan kun annat sen jatkua. 

Mä lopettaisin lahjojen ostamisen. Ihan todella! Mulla on myös ollut narsistinen äiti, joten ymmärrän sun tilanteesi äärimmäisen hyvin. Samaa virttä kuuntelin aikani. Ja tunsin syyllisyyttä siitä että lahjat ei ikinä olleet hyviä. Sitten aikuistuttuani ja katkaistuani napanuoran omaan kotiin muutettuani päätin vain olla enää ostamatta lahjoja. Kun sitten äitienpäivän aika tuli, laitoin kortin postiin tai ostin 10€ arvoisen leikkokukan. En mitään muuta. Raivon iskiessä sanoin tyynesti, että kun en kerran osaa ostaa sinua miellyttävää lahjaa, en enää osta lahjoja. Sanoin myös että en itse tarvitse häneltä enää lahjoja.

Raivosi se aikansa, mutta parin vuoden juhlapyhien jälkeen rauhoittui.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 14:54"]

Voikun olisikin provo.. Ja mitä nyt minun pitäisi tehdä? Pahentaisin tilannetta jos alkaisin itsekin huutamaan. Olen saanut tarpeekseni tästä. Sama tapahtuu myös joululahjojen ja synttärilahjojen kanssa. En tiedä kummassako vika on.

ap

[/quote]

No eihän tuo ole millään muotoa normaalia aikuiselta ihmiseltä loukkaantua lahjasta, jos ei muistaisi mitenkään,  niin siitä nyt vielä saattaisi loukkaantua, mutta että lahjasta?!! Minä olen vuosia vienyt omalle äidilleni kukan, ja aina on ollut oikein iloinen siitä, joskus maksettu äitienpäivälounas johonkin, tai ostettu jotain tarpeellista sisarusten kesken, mutta ei koskaan mitään kallista, eikä äiti koskaan mitään kallista ole odottanutkaan!

Miten kukaan vanhempi edes odottaa opiskelijan budjetilla noin kallista lahjaa, minusta pelkkä kortti ja kukat olisi ollut jo ihan riittävä!

Voi että, vika ei ole sinussa, vaan äidissäsi. Äitisi on jollain tapaa sairas ihminen. Lahjakortti omalle äidille on mielestäni jo liikaa, pelkkä kortti ja kukkapuska olisi pitänyt riittää muistamiseksi.

Itse olen jostain saanut sellaisen käsityksen, että äitienpäivälahjan on oltava jotenkin erikoinen ja arvokas. Kukkakimputkaan ei kovin halpoja ole, kun teettää mieleisen. Hän tietysti ostaa nuoremmille sisaruksilleni säästelemättä lahjoja ja minulle osti silloin kun olin alaikäinen. Odotti varmaan omaltaan enemmän. 

Itse en ole äiti vielä.

ap

ap

Kuule, nyt otat sen lahjakortin pois ja sanot, että kun ei kerran kelpaa, niin käytät sen itse. Ja lähdet pois tilanteesta, raivotkoon keskenään. Herranjestas, ei kenenkään tartte kuunnella tollasta! Ei edes lapsen äidiltään!

Kuule ap, täällä kirjoittaa toinen nuori, jolla epätasapainoinen äiti. Vasta 20+ ikäisenä ymmärsin, kuinka sairasta moni asia perheessämme oli. Olin itse sen kaiken keskellä kasvanut ja kasvetettu ja pidin normaalina montaa asiaa, jotka eivät olleet lähelläkään normaalia.

Voin kertoa kohtalotoverina: äitisi raivoaminen EI OLE NORMAALIA. Sinä et ole tehnyt mitään väärää, olet tehnyt paljon enemmän kuin moni muukaan. Minulla opiskelijana oli rahaa laittaa 20 e äidin lahjaan, mutta hän oli aidosti ilahtunut ja kiitollinen. Äidilläsi saattaisi olla esim. epävakaa persoonallisuushäiriö, normaalia tuollainen käytös ei missään tapauksessa ole. 

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 16:48"]

Itse olen taas pitäynyt äitini käyttäytymistä ns. normaalina. Varsinkin kun olin lapsi syytin itseäni

Kasvatuksesta en tiedä. Mummoni on lämmin ihminen. Äidilläni oli köyhä lapsuus. Voisilo johtua siitä?

Ap

[/quote]

Normaalia äitisi käytös ei ole, todellakaan. Eikä se ole sinun syytäsi, todellakaan. lahjasi on suorastaan ylenpalttinen. Itse olen töissäkäyvä aikuinen, enkä ostele noin arvokkaita äitienpäivälahjoja eikä äitini sellaisia odotakaan. Hänelle riittää vaikka puhelinsoitto ja 30€ arvoisesta lahjasta hän olisi luultavasti hämillään ja vähän vaivautunut.

Lapsuusajan köyhyydestä ei äitisi raivoaminen myöskään johdu. Tämä maa on täynnä köyhistä lähtökohdista olevia ihmisiä, joille ei tulisi mieleenkään raivota omille lapsilleen minkäänlaisista lahjoista, ei edes niiden puuttumisesta. Äitisi ei ole normaali, hänellä on selvästi jotain häikkää mielenterveydessään. Siitä hänen käytöksensä johtuu, ei sinusta, sisaruksistasi, liian huonoista lahjoista tai köyhästä lapsuudesta.

Up

Up

Kiitos lohduttavista kommenteistanne. Tosiaan aiemmin olen pitänyt äitini käytöstä normaalina. Enhän ole muusta oikeastaan tiennyt! Kuulostaa yhtään liioittelematta ihanalta, että on äitejä jotka ilahtuvat jo "pelkästä" puhelusta ja kortista. :)

Tilanteesta sen verran, että äitini murjotti loppu iltapäivän. Lopulta päätin lähteä. Lahjaa en ottanut takaisin.

Ap

Miten olisi, jos kysyisit ihan suoraan, että mitä hän oikein odotti: maailmanympärimatkaa, viinitilaa Ranskassa, kuuta taivaalta...?
Toisekseen: millainen lahja olisi ollut hänen mielestään kohtuullinen siihen nähden, että olet opiskelija ja tulot eivät varmasti päätä huimaa?
Ja viimeksi: olisiko mikään lahja maailmassa riittänyt?

Ei tuossa ole kysymys lahjasta, etkä korjaisi sitä minkäänlaisella uudella lahjanhankinnalla. Sitä paitsi vaikka hän uudesta lahjasta leppyisikin, se olisi ikävää manipulointia ja kuulostaa lähinnä pikkulapsen käytökseltä: jos ei saa tahtoaan läpi, hän raivoaa niin kauan että hänet hellitään ja lahjotaan taas iloiseksi. Tuskin se on kuitenkaan tehtäväsi tyttärenä? 

Ei näin pienellä pätkällä voi vetää johtopäätöstä narsismista tai muusta vakavasta luonteenhäiriöstä, mutta jotakin sisäistä tyytymättömyyttä nuo lahjavaatimukset tuntuvat ilmaisevan. Ja olisi hyvä tuoda se äidinkin tietoisuuteen.