Ystävyys jatkuu kuolleen ystävän kanssa, onko outoa?

Minulta kuoli ystävä (ja vielä sellainen ettei oltu tunnettu oikeastaan kauaa, oltiin tutustumisvaiheessa vielä mutta tultiin todella hyvin juttuun) sellaiset 4 vuotta sitten. Tuntui että kaikki jäi niin kesken. Harmitti ja olin todella surullinen, koska tavallaan sen eteen ettei hän olisi kuollut olisi ollut asioita tehtävissä. Sairaalassa sotkettiin asioita yms.

Nyt n. 4 vuotta myöhemmin, minusta tuntuu kuin minulla olisi jonkinlainen kontakti häneen, hän on tosi usein mielessä ja minusta tuntuu kuin hän seuraisi tekemisiäni ja hymyilisi jossain. Joskus ajatuksissani, pääni sisällä juttelen hänelle jotain. Hän ei tietenkään vastaa, mutta minulle tulee olo kuin joku ymmärtäisi ja todella hyvä olo jollain tavalla henkisesti. Tiedän, että mitä vaan minulle sattuu niin joku odottaa minua tuolla jossakin.

Minusta tuntuu että tämä ystävyys on joskus jopa lujempi, kuin elävien ystävien kanssa. Kuulostaako tämä teistä sairaalle tai oudolle? En ole mitenkään eristäytynyt tai syrjäytynyt vaan minulla on paljon ihmisiä elämässä. Minusta tuntuu että minulla on kuin hiljainen tukija ja neuvonantaja siellä jossain.