Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset päästävät itsensä läskiintymään?
06.06.2014 |
Olen sairaanhoitaja, ja hoidan jokaisen potilaani sydämellä. Silti minua ärsyttää ja suunnattomasti ihmetyttää miksi ihmiset päästävät itsensä siihen kuntoon etteivät pysty enää siirtämään itseään makuuasennossa 30 senttiä johonkin suuntaan sängyllä. Älkää rakkaat ihmiset päästäkö itseänne siihen kuntoon.
Kommentit (9)
Pääsykoestressi ja kirjastossa istuminen teki musta lihavamman. Olen nyt 80/174, eli en nyt mikään superläski (tiimalasivartalo, huh onneksi) mutta en todellakaan elämäni kunnossa. Minulla on todella huono itsekuri, rakastan herkkuja, rakastan ruokaa rakastan napostelua. Pyöräilen kuitenkin joka paikkaan ja lenkkeilen&uin, mutta tosiaan: syön liikaa. Ei tämä minullekaan hauskaa ole, mutta toivottavasti saan itseäni nyt kesällä niskasta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi monet tupakoivat? Miksi todella monet juova liikaa? Miksi monet käyttävät huumeita? Miksi osa väärinkäyttää lääkkeitä?
Maailmassa on paljon ihmeellisiä asioita.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:45"]Ihmisten käytökselle on monia ja monen tasoisia syitä. Kaikkien voimavarat eivät vain riitä huolenpitoon itsestä. Itsekurin määrä on rajallinen: jos elämä on muuten hyvin vaikeaa, ei enää jaksa laskea suupaloja. Itse olen tällä hetkellä siinä tilanteessa. Lähiomaiseni kuoli äsken sairastettuaan pitkään. Olen lihonut hänen saattohoitonsa aikana reilusti, koska aikaa ja motivaatiota ei riittänut rajuun liikuntaan samaan aikaan kun syöminen tuntui lohduttavalta.
[/quote]
Kun ihminen on sairaalloisen lihava, ei kyse ole enää mistään "suupaloista". Suuren, apn kuvaaman ylipainon syömiseen tarvitaan systemaattista liikasyömistä.
Ja nämä sängyssä tyhjää harovat läskit on niitä, joita pitää olla koko ajan auttamassa ja passaamassa. Ihan totta, ne ei edes yritä, koska hoitajan pitää huolehtia, kääntää, putsata pimppiä ja pymppyä vaikka omat kädet toimisivat. Käsittämättömän typerää sakkia iso osa!
En ymmärrä, jollei ihmisellä ole mitään "oikeaa" syytä laittaa oma vointi toissijaiseksi. Itse olen aloittanut jo nuorella ikää, 15-vuotiaana, kuntoilun 4x viikko ja kunnollisen ruokavalion ja tällä tapaa meinasin jatkaa niin pitkälle, kuin kroppa vain sallii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi näitä aloituksia tehdään JATKUVASTI. Jos alkaisin nostelemaan jokaisen vastaavan ketjun niin tuo etusivu tulisi täyteen näitä. Miten läskit voi ihmetyttää NÄIN paljon.
Ja koska kuitenkin joku sen kortin vetaisee, niin ei, en ole itse läski. Ihan normaalipainoinen. Mutta silti jaksan ihmetellä.
Sairaanhoitajana olet varmasti myös tutustunut psykologiaan ja sosiologiaan ja ymmärrät, että lihominen ei ole pelkästään biologinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:45"]
Ihmisten käytökselle on monia ja monen tasoisia syitä. Kaikkien voimavarat eivät vain riitä huolenpitoon itsestä. Itsekurin määrä on rajallinen: jos elämä on muuten hyvin vaikeaa, ei enää jaksa laskea suupaloja. Itse olen tällä hetkellä siinä tilanteessa. Lähiomaiseni kuoli äsken sairastettuaan pitkään. Olen lihonut hänen saattohoitonsa aikana reilusti, koska aikaa ja motivaatiota ei riittänut rajuun liikuntaan samaan aikaan kun syöminen tuntui lohduttavalta.
[/quote]
Tämä on niin totta! Silloin kun elämässä on oikeasti raskaita aikoja, henkisiä voimavaroja vaativia resursseja ei mikään liikunta ja kalorit ole ensimmäisenä mielessä. Mulla oli vastaava tilanne ja nyt vasta pari vuotta tapahtuneen jälkeen alan taas päästä takaisin omille jaloilleni ja kiinnostus itseäni ja omaa hyvinvointia kohtaan on palannut. Hitaasti mutta varmasti edetään.
Ihmisten käytökselle on monia ja monen tasoisia syitä. Kaikkien voimavarat eivät vain riitä huolenpitoon itsestä. Itsekurin määrä on rajallinen: jos elämä on muuten hyvin vaikeaa, ei enää jaksa laskea suupaloja. Itse olen tällä hetkellä siinä tilanteessa. Lähiomaiseni kuoli äsken sairastettuaan pitkään. Olen lihonut hänen saattohoitonsa aikana reilusti, koska aikaa ja motivaatiota ei riittänut rajuun liikuntaan samaan aikaan kun syöminen tuntui lohduttavalta.