Lue keskustelun säännöt.
Suuttuva/möksähtävä mies ja perhe-elämä
10.05.2014 |
Laitoin ruokaa yllin kyllin. Mies tuli tyytyväisenä tuoksun kutsumana keittiöön. Nälkä kurni jo. Lapset olivat ottaneet oman osansa ja söivät innokkaasti osittain jämistä koostettua herkkusatsia. Pohjattomalla ruokahalulla varustettu murrosikäinen ilmoitti, että hän haluaa vielä yhden XXXXX:n. Mies oli laittanut sen lautaselleen. Murrosikäinen alkoi kiljumaan itkunsekaisesti, että nuorin sai XXXXX:ää enemmän kuin hän. Kysyin, että kun on vielä kahta sorttia jäljellä, niin eikös hän yleensä tykkää enemmän niistä toisesta? Tällä kertaa halusi saamaa kuin isänsä.
Isä jätti lautasensa koskemattomana ja puki lenkkivaatteet päällensä. Uskon, että hän tulee kotiin noin kolmen tunnin kuluttua. 1. Käy lenkillä 2. On syönyt pitseriassa ja 3. Käy ruokakaupassa ennenkuin se menee kiinni.
Kysyin lapsilta, että mitä mieltä olivat kunkin käytöksestä. Keskimmäinen pelkäsi, että meille tulee avioero, kun isä taas lähti noin nopeasti. Kerroin, että en huolestuisi, vaan pikemminkin kohdat 1.-3. Miehelleni sanoin, kun oli lähdössä, että olisi parempi, jos nyt vaan söisi sen lautasellisensa. Mies oli hiljaa ja lähti.
Neuvoja? Itse en stressaa miehen ikävästä käytöksestä kovin paljoa, mutta sanoin, että ei anna hyvää esimerkkiä lapsille asioiden käsittelemisestä näin. Murrosikäinen on hankala, mutta lapsi. Vastaan vain omasta käytöksestäni. Isänkin olisi täytynyt voida keskustella järkevästi lapsensa kanssa. Lapsi sanoi, että ok, ota isä se XXXXX sitten, mutta isäpä vain lähti.
Kommentit (20)
Jösses mikä mies sulla. Pystyykö sen kanssa muulloinkaan keskustelemaan asioista normaalisti? Koska tuo ei todellakaan ole normaalia aikuisen ihmisen käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yritä muttaa miestä suhteessa itseeni, mutta huomautan kyllä, kun tulee tällaisia tilanteita suhteessa lapsiin. Totean tapahtuneen ääneen.
ap
Mies on hyvin luotettava. Olen varma, että hän nytkin käy kaupassa ja ostaa samalla minulle äitienpäiväruusuja. Hän on hyvä keskustelija esim päivän uutisista ja työkuulumisista. Rakkauttaan hän jaksaa myös olla tunnustamassa. Hellittelee lapsiamme, lukee iltasadut ja leikkii. Sitten on tämä pettymystensietokyky. Oli taas liian iso pettymys, kun hän halusi saman herkkupalan kuin lapsikin. Minä voisin syödä sen mitä lautaselleni olen saanut, mutta mieheltäpä menee ruokahalu. Hän kokee velvollisuudekseen antaa sen pois.
ap
Kyllä mäkin usein suutun, tai pikemminkin närkästyn jos oon itse havitellut sitä vikaa pihviä vaikka mikä pannulla on ja sitten mies ottaakin sen. En kuitenkaan tod lähde pihalle vihaisena jos en kyseistä pihviä sitten saakkaan. Ehkä enemmänkin ehdotan että jaetaan.
Mieleen ei tulisikaan lapselle alkaa todellakaan mököttää eikä varsinkaan poistua paikalta (??) . Mielestäni on itsestäänselvyys että tuossa tilanteessa lapselle annetaan ylimääräinen, jos kaikki on jo syöneet. Tai sitten todetaan asiallisesti lapselle, että sinä söit jo paljon enemmän kuin muut, mä syön nyt tämän palan itse.
Tosi kummallista käytöstä aikuiselta alkaa riehua lapsen kanssa ruuasta. Alkaisin itse epäillä ehkä jo jotain muutakin kuin lyhyttä pinnaa..
Miksi sä olet peittänyt sen ruokalajin mitä oli tarjolla? :D "Tarjolla oli xxxxx:äää" siis whaaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toi on oikeastaan aia julmaa käytöstä lasta kohtaan. tai siis hän kokee velvollisuudekseen totella lasta mutta sili marttyyrimäksesti saa lapselle varmaan pahan mielen kun joutuu sitten luovuttamaan sen ruuan. ei todellakaan hyvä piirre. hän syyllisti nyt lasta oman harmituksensa takia!
nyt lapsi häpeää sitä että halusi sen pala ruokaa ja pyytelee anteeksi ja tuntee varmaan vähän huonoa omaatuntoa jne. kaikki tuo pikkujutusta ja vain koska mies ylireagoi ja syyllistää lasta. tilanne olisi korjattu jos mies ois vaan syönyt sen palan tai puolittanut lapselle. huomaatko mitä hiljaista guilt shiftingiä miehesi käyttää... passiivisaggressiivista strategiaa. lasten kannalta ei hyvä juttu. muuten voi ollakkin hyvä mies mutta toi on iso vika.
puhu miehelle ja varmuuden vuoksi ensi kerralla kysy etukäteen mitä ne haluaa tai jaa tasamäärä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ma pelkaan pahoin, etta mun mies tulee olemaan tollainen perhe-elamassa.
Mieheni siis on tosi sosiaalinen tapaus yleensa, mutta aina jos hanta arvostelee vahankin tai tulee sellainen tapahtuma, etta han joutuu pettymaan tai tulee vaan jonkinlainen riita niin han moksahtaa ja lahtee ulos sanomatta sanaakaan etta voi vahan viilentya, mutta tulee yleensa parin tunnin paasta kotiin ja on entista vihaisempi, ei siltikaan puhu asiasta vaan odottaa etta halta pyydan anteeksi ja sitten unohdetaan koko juttu..
Oliko miehesi millainen ennen kuin teille syntyi lapsia?
Olen puhunut mun miehelle, ettei taa peli vetele jos halutaan joskus lapsiakin ja ollaan molemmat puhuttu oikeesti ihan jostain terapiastakin..
Olen samaa mieltä, että ei ollenkaan hyvä piirre hänessä. Itse en enää halua syyllistyä, vaikka ensimmäinen tunne onkin syyllisyys. Yritän opettaa samaa lapsille, että ei ole heidän vikansa.
En ollut aivan tilanteen tasalla. Ei tullut mieleeni huomauttaa, että isä ei ole ottanut yhtään. Oletin, että isä osaa kertoa sen itse. En ikinä totu tähän. En halua varoa tilanteita etukäteen, joten ne tulevat jatkossakin yllätyksinä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piilotin ruokalajin, että keskustelu pysyisi asiassa.
ap
No, kukaan meistä ei ole täydellinen. Kirjoituksiesi perusteella mies on kuitenkin hyvä isä ja puoliso - nyt saattoi käydä sellainen pienimuotoinen 'kamelin selän katkeaminen'. Jos on vaikka ollut muutakin pikku stressiä, niin saattoi sitten tuo murkun narina läikäyttää hermon palamisen puolelle. Hyvä ettei alkanut huutamaan tai riehumaan - lähti pois tilanteesta kun alkoi 'kiristämään', eikä sanonut pahasti kellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ma pelkaan pahoin, etta mun mies tulee olemaan tollainen perhe-elamassa.
Mieheni siis on tosi sosiaalinen tapaus yleensa, mutta aina jos hanta arvostelee vahankin tai tulee sellainen tapahtuma, etta han joutuu pettymaan tai tulee vaan jonkinlainen riita niin han moksahtaa ja lahtee ulos sanomatta sanaakaan etta voi vahan viilentya, mutta tulee yleensa parin tunnin paasta kotiin ja on entista vihaisempi, ei siltikaan puhu asiasta vaan odottaa etta halta pyydan anteeksi ja sitten unohdetaan koko juttu..
Oliko miehesi millainen ennen kuin teille syntyi lapsia?
Olen puhunut mun miehelle, ettei taa peli vetele jos halutaan joskus lapsiakin ja ollaan molemmat puhuttu oikeesti ihan jostain terapiastakin..
No olisitte voineet yhdessä linjassa todeta teinille, että haloo hei, onko tuo nyt fiksua käytöstä. Ja sen jälkeen jakaa se xxxx niin että molemmat saa.
oikeasti en antaisi edes teinin käyttäytyä ruokapöydässä ääliömäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oisko sille murkulle pitänyt antaa pihvi isän lautaselta??? huh huh kyllä noin isolle lapselle pitää jo opettaa käytöstapoja. Ei kai kukaan pyydä ruokaa toisen lautaselta?
Olen pitänyt oman tilani suhteen alusta asti. Mies halusi suunnitella kaiken etukäteen ja pitäytyä suunnitelmissa. Minä kuitenkin keksin yllättäin muuta tekemistä. Hän piti tästä piirteestäni jo silloin kun seurustelimme. Päätimme, että vapaa-ajalla voinkin muuttaa suunnitelmiani ja vain kertoa siitä. Sovimme kuitenkin, että hän voi tehdä niinkuin on suunnitellut ja minä joko lähden mukaan tai sitten en. Monesti hän kuitenkin lähti mukaani ja nautti pienistä yllätyksistä, joita siitä seurasi. Hän kertoi myös taipumuksestaan mököttää.
Hän osaa olla kanssani pienin mökötyksin. Laukaisen ne huumorilla tai sanon, että mököttäköön jos niin tahtoo, puhukoon jos pystyy, mutta minulla on nyt muuta... Hän pyytää anteeksi omaa tyhmyyttään ja totta totisesti hän on tyhmä! Minä voin olla röyheästi ajattelematta häntä, mutta hän tyhmä. Älykäs hän on, mutta mökötys on tyhmää.
Olen joustava, joten monesti hän saisi tahtomansa, jos vain kertoisi, mistä kenkä on alkanut puristamaan. Luoteiltamme olemme hyvin erilaisia, mutta pidämme muuten samoista asiosta, joten yhteisiä juttujakin riittää.
Täytyy puhua tuosta, että lapset alkavat tuntemaan huonoa omaa tuntoa. Minulla on siis puolustusreaktio huonoa omaa tuntoa vastaan. Miehen äiti on samanlainen kuin mies:(
ap
Marttyyri joka haluaa vedättää tunteilla. Meille tuli ero tuon takia,,noin ei toimita.
Samaa mieltä, että isoille lapsille on opetettava käytöstapoja. Mielestäni tilanne oli isän ja lapsen välinen, eikä minun eli ruoanlaittajan vikakaan. Sanoin kyllä jo murrosikäiselle hänen itkupotkuraivaristaan ja kyllähän hänkin heti jo huomasi, että isänkin suu on vielä olemassa. Mies vain ei ole keskustellut aiheesta ollenkaan. Menee tämäkin ilta sitten näin tyhmää asiaa selvitellessä.
Kielsin lasta siis viemestä sitä XXXXX:ää lautaselta. Mies toi jo äitienpäiväruusut. Ihmetteli, kun lapset eivät olleet santsanneet (muuta kuin hänen lautasellaan olevaa). Päättikin syödä kotona, kun tiesi, että jätän hänen lautasensa koskemattomaksi. Lähti vielä käymään kaupassa. Se hyvä puoli miehessä on, että häntä ei tarvitse kahta kertaa kehottaa. Sanoin aamulla, että tänään on kauppa ja niin hän sen sitten hoitaakin:)
ap
Mut voit onnitella itseäs siitä, että oot opettanu lapset noin hyvin kestämään elämän pieniä pettymyksiä. Siis murrosikäinen alkaa itkemään kun toinen saa jotain ruokaa enemmän?! Yes! Odotas kun muutaman vuoden päästä lapses ei saakaan sitä tyttö-/poikaystävää jonka haluaa, vaan joku toinen saa sen, yhyy! Tai sitä opiskelupaikkaa jonka halusi, yhyy! Tai työpaikkaa, Yhyy! Vanhempien yks tärkeimmistä tehtävistä on yrittää opettaa lapset sietämään pieniä pettymyksiä. Sitten ison pettymyksen osuessa kohdalle ei tarvitse heti lähteä etsimään vahvan puun oksaa, if you know what I mean...
Meilläkin oli tänään xxxxx:ää ruokana. Huomenna äitienpäivän kunniaksi on oikein XXXXXX:ää.
mököttävä mies on kauhea. eikä varmaan muuksi muutu..