Älkää vinkuko äitienpäivästä, jos isä edes läsnä

Omista valinnoista turha valittaa.....

Ei sulla oo miestä, vaikka lapsella on isä 

No en vingu. Sen jälkeen, kun mies kuoli oon oppinut olemaan itselle armollisempi. Äitienpäivänä vien itseni, ja tietysti lapset, aamukahville ihanaan kahvilaan.

Minäpä luulen, että ei ole kumpaakaan. Ei minulla miestä eikä lapsella isää. Isyys taitaa olla muutakin kuin pelkkä nimi paperissa :(

En vingu, vaan ihan reilusti vaadin huomioimaan äitienpäivän. Ei ole tarvinnut toistuvasti vaatia, mieheni oppi asian nopeasti. ;)

Mitä tekemistä sillä isällä on teidän kanssa äitienpäivänä jos ette edes asu yhdessä? Eihän se sun lapsen isä ole sun lapsesi.

Meillä sama tilanne, emme ole enää yhdessä lapseni isän kanssa, eikä todellakaan kiinnosta nähdä sitä pitkänaamaa teeskentelemässä kahvipöydässä.

Sehän on äitienpäivä, eikä mieheni ole lapseni. Hän on ties monennettako vuotta töissä poissa Suomesta ja juurikin em jääkiekon vuoksi.

ethän ap koskaan valita ongelmiasi kenellekään, ethän? Et koskaan toivo, että sinua huomioitaisiin ja että sinusta välitettäisiin sellaisella tavalla, joka on sinulle tärkeää. koska ensinnäkin osaat kirjoittaa, maailmassa kun on monia kirjoitustaidottomia. Sinulla on myös katto pääsi päällä, joten älä valita koskaan mistään taloudellisesta puolesta. Sinua ei ole kidutettu, joten jos lapsesi  tai sinut pahoinpidellään, niin muista ettei se ole mitään.

hyvää äitienpäivää kaikille!

t. eräs, joka on yh ollut lapsen syntymästä lähtien ja ei tod. ole saanut mitään huomionosoitusta koskaan keneltäkään. Synttäreitä ei koskaan juhlittu (ei ollut uskonnollisia perusteita), koskaan en lapsena saanut sellaista tavaraa, josta olisin pitänyt. Jouluna ei tullut mitään ihanaa myöskään koskaan. Synttärikutsuja en saanut luokkakavereilta, koska omia ei järjestetty.

Ei järjestetty myöskään rippijuhlia eikä ostettu edes siistiä vaatetta konfirmaatioon. Meillä onkin konfirmaatiokuvassa albat vain siitä syystä, että kuulin, kun pappi ja nuorisotyöntekijä jutteliat, että ei ole mukavaa, jos kaikille jää se muisto, että tuolla yhdellä on vain farkut ja t-paita. he kun tiesivät tilanteen.

Ei järjestetty lakkiaisia, eikä annettu edes rahaa, että olisin voinut itse leipoa. L:en puutteesta ei ollut kyse, sain parhaat arvosanat meidän lukiosta.

ei ollut edes mikään alkoholistiperhe, vaan ei vain välitetty ilahduttaa toista. Koska eihän se nyt ole maailman tärkein asia, kun maailmassa onniin paljon eri tavoin kärsisiviä jne. jne.

Mun mielestä merkkipäivien juhliminen on toisen arvostamista. Ja mä aion opetaa lapselleni, että jos jollain on merkkipäivä (synttärit, äitien- tai isänpäivä, valmistujaiset yms.) niin silloin häntä juhlitaan ja näytetään, että hän on tärkeä ja arvostettu. Minullakaan ei ole miestä, mutta lapseni isä muistaa minua silti äiteinpäivänä, ja minä häntä isänpäivänä, koska me arvostamme toisiamme vanhempina. Myös kaikkien läheisten syntymäpäivät ovat suuria juhlia ja niitä todellakin vietetään kunnolla. Tällaiset ei tarvitse juhlia, elämässä on tärkeempiäkin asioita-ihmiset ovat niin elämänhaluttomia ja katkeria että oikein säälittää. Elämä on niin lyhyt, rakastakaa ja juhlikaa ja naurakaa kun vielä voitte.

Ja 9:lle, olen pahoillani, että kukaan ei ikinä ole arvostanut sinua, mutta nyt voit lapsesi kanssa aloittaa uuden elämän, jossa kaikki juhlat ja merkkipäivät ovat tärkeitä. 

Minä jätän miehen sohvalle makaamaan tänä vuonna ja lähden lasten kanssa hotelliin viettämään äitienpäivää. :) Saunomme siellä ja valmis notkuva aamiaispöytä odottaa. Lapset pohtivat minkälainen leikkipaikka on siellä ja minkälaiset sängyt, minkälaiset näkymät ikkunasta, tuleeko tv:stä lastenohjelmaa. :) Käydään shoppailemassa ja ruokailemassa lähistöllä. Aikaisempina vuosina olen järjestänyt anopille piknikkiä ja omalle äidilleni leiponut voileipäkakkua ym sellaista. Olen halunnut panostaa ja järjestää kivaa lasten mummuille (minun & mieheni äideille). Tänä vuonna panostan itseeni äitinä ja järjestän itselleni ja lapsille kivaa. :)