Lue keskustelun säännöt.
Onko muita kotiäitejä joiden kumppanit ovat paljon poissa kotoa?
09.05.2014 |
Löytyyköhän täältä kohtalotovereita ja vähän tsemppiä meidän arkeen?
Olen kotona 3 vuotiaan ja 8 kk vauvan kanssa ja mieheni tekee toodella pitkiä työpäiviä, käytännössä kolmea työtä eri vuoroissa ja ajoittain nämä työt kasaantuvat samoille päiville. Tänäänkin lähti ennen kuutta aamulla ja palaa illalla n 22 maissa..
Olenko ihan sairas, kun välillä tuntuu että olisin paremmalla tuulella jos olisin kokonaan yksin.. Nyt odotan häntä kokoajan saapuvaksi ja koetan sumplia lasten ja minun menemiset hänen aikataulujen mukaan jotta näkisimme mahdollisimman paljon. Se tekee minusta kiukkuisen ja minulla on kamalat suorituspaineet ja odotukset yhteisestä ajasta. Sitten kun hän on kotona niin hän on niin väsynyt, että katsoo telkkaria eikä halua lähteä ulos tai tehdä mitään.. Osallistuu kyllä kotitöihin ja on ihana isä, mutta jotenkin minulla alkaa liekki olla lopussa. 3v kysyy kokoajan missä isä on ja aina saa vastata - töissä.
Tänään miehen piti tulla päivällä kotiin, mutta lupautui auttamaan kaveriaan joten ei kerennytkään tulemaan. Siinä sitten itkua nieleskellen koetin keksiä jotain kivaa ohjelmaa lapsille iltapäiväksi ja sumplia miten saisin käytyä kaupassa (jonka mies oli luvannut tehdä mutta nyt ei kerennyt).
Ehkä kuulostan vain pienistä narisijalta, mutta miten ihmeessä te muut selviätte tästä yksinäisyydestä?? Onhan minulla kavereita, mutta meillä on miehen kanssa yhteinen koti ja lapset ja nyt vain minä olen osallinen tästä yhteisestä... Eivät minun ystäväni iloitse lapseni kehitysaskelist samalla tavalla kuin vanhemmat..
Kommentit (15)
Sama juttu. Meillä 1 v ja vauva. Mies viikot pois kotoa. Tuntuu että mies tulee sotkemaan meidän toimivan arjen.. Nyt tosin hänkin havahtunut uuden vauvan myötä miten tärkeää päivärytmissä pysyminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni on yrittäjä, ei lomia tai viikonloppuvapaita. Ollut joulun jälkeen 3 päivää vapaalla (silloinkin puhelin soi koko ajan). Lapset 3 v ja 5 viikkoa. Olen yksin vastuussa kaikesta muusta paitsi rahasta, tosin minulla on ihan hyvä äitiyspäiväraha.
Totuin tähän jo ennen lapsia. Menen miten haluan ja mies tulee perässä jos pystyy töiden puolesta.
Minulla rutiinit ja arki hallussa, mies ei saa lapsia nukkumaan, normaalit hommat on yhtä hulinaa. Toivonkin nykyään usein että tulisi kotiin vasta kun lapset jo nukkuu, ettei menis ihan riehumiseksi.
Elämä on valintoja: mies on valinnut työnsä ja minä hänet lasteni isäksi. Välillä miettii olisiko pitänyt valita toisin, mutta nyt mennään näillä.
Onpa meitä monta. Meillä on kolmevuotias ja kuusikuinen vauva. Mieheni tekee työtä, jonka vuoksi tulee kotiin yleensä vasta klo 18 jälkeen ja jatkaa usein monena iltana töitä vielä jonkin aikaa kotona. Tämän lisäksi hän harrastaa liikuntaa viitenä iltana viikossa ja osan aikaa on henkisesti poissa suunnitellen kaikenlaista harrastuksiinsa liittyen. Kotityöt teen lähes yksin ja kannan kaiken vastuun lapsista. Tämä vaan tuntuu olevan aihe, josta ei voi puhua juuri kenenkään kanssa, kun reaktio on usein, että miten sinä olet tuollaisen miehen kanssa lapsia tehnyt. Tunnen monesti olevani yksinhuoltaja, mutta eroa en edes harkitse. On siitä miehestä kuitenkin apua ja hänessä paljo hyviäkin puolia. Olisi kiva jutella ap enemmänkin privaatimmin.
Niinpä... En pahemmin halua minäkään muille valittaa väsymystäni kun häpeän tilannettani jonka olen itse valinnut. Ja onhan se hienoa että miehellä on töitä ja saamme rahaa :) mutta minua väsyttää tämä yksinäisyys ja arjen pyörittäminen. Yksi ystäväni sanoi että "voihan miehesi katsoa lapsia niin pääset vaikka jumppaan tai lasilliselle" No arvatkaa haluanko lähteä minneklään kun hän harvoin on kotona? :) ja olen minäkin väsynyt iltaisin oman työpäiväni päätteekai. Välillä kadehdin miestä joka saa aamulla lähteä omassa hiljisuudessaan ovesta pihalle. Minä poistun tuosta ulko-ovesta vain kauttaaltaan hikisenä, puettuani ensin uhmapetterin ja venkoiluvauvan puolen tunnin kenkkuilun päätteeksi.. :) mies on kyllä tietoinen tilanteestani ja sanoo usein, että haluaisi auttaa minua enemmän. Minkäs teet jos tulee kotiin iltakymmeneltä? Lapset nukkuvat ja kodin nikkarointi ja imurointi ei tule kyseeseen.
Tämä on nyt näin, mutta helpottaahan tämä avautuminen hieman :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri sama tilanne ollut yrittäjäperheessämme jo 12 vuoden ajan. Niin tottunut olen jo siihen, että minua ja jopa lapsia miehen liiallinen läsnäolo häiritsee. Viikonloput la-su ollaan suunilleen yhdessä perheenä, vaikkakin silloinkin miehellä on kaikenlaista omaa puuhasteluprojektia menossa. Arkisin tulee kotiin klo 21-22, jolloin lapset jo nukkuu. Ehdottomasti sitä mieltä olen, että "parempi, että mies on töissä, kuin sohvalla makaamassa". Näitä laiskoja sohvalla makaajia tuntuu tuttavaperheissä riittävän (käytännössä eivät yhtään enempää osallistu perheen arkeen vaikka tekevät normi 8-16 työpäivää). Sen olen myös huomannut, että toista ei voi muuttaa. Yritteliäs, työteliäs ihminen keksii aina uutta projektia, kun perustyöt helpottaa ( talonrakennusprojekti, mökin rakentaminen, kehonrakentaminen....).
Ei helekatti naiset. Ikinä en lähtisi tuohon rumbaan. Parempi ilman tuollaisia isiä, joiden prioriteetit ovat muualla kuin omassa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskasta se on. Avioero/avoero tulee ennen pitkää.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 23:16"]Raskasta se on. Avioero/avoero tulee ennen pitkää.
[/quote]
No ei tule. Meillä menty näin 16 v. Eikä se ole taskasta, jos ei siitä tee sellaista. Sen verran tekee, kun yksi ihminen kohtuudella jaksaa. Mutta se yksinäisyys kyllä on rassannut, sen myönnän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo olen minäkin kiitollinen siitä, että mies on töissä eikä kaljalla kavereiden kanssa :) eikä sitä kaikkea voi saada ja arki kahden pienen kanssa on raskasta välillä. Näin minä itselleni selitän oman uupumukseni..
Jotenkin harmittaa myös tämä vuorottelu - ota sinä lapset niin minä saan tehtyä sen ja sen jutun valmiiksi.. Eli tosi harvoin olemme kaikki yhdessä. Ehkä odotan liikoja :)
-ap
Meillä mies on maanviljelijä ja paljon töiden takia poissa kotoa. Käy kotona syömässa ja takaisin ulkohommiin ja pellolle. Teen lasten kanssa kaikkea ilman miestä. Joskus tuntuu yksinäiseltä, mutta ymmärrän hänen työnsä tärkeyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä odotan liikoja!!! No ET todellakaan odota.
Ei se parisuhde, lapset ja koti mikään äidin yksinäinen projekti ole.
Toki työ on tärkeää mutta ei se aina voi mennä kaiken muu edelle.
Ja jos vaativan työn lisäksi on liuta harrastuksia tai joku muu aikaa vaativa juttu niin niistä pitää vain luopua tai vähentää koska on kerran valinnut elämän johon kuuluu vaimo ja lapset. Lapsille ainakin pitää löytää aikaa ja tehdä asioita yhdessä.
Meillä 2&3v lapset ja mies matkustaa todella paljon töiden vuoksi. Vähintään 1 päivä viikosta joka viikko ja välillä on kaksi viikkoa putkeen ulkomailla. Taitaa viettää puolet ajasta työmatkoilla. Itse en kylläkään ole enää kotiäiti vaan töissä, lapset päiväkodissa päivisin. Olen itse aika kypsä tilanteeseen. Ja täälläkin on totta tuo että kun mies on paljon pois, niin tuntuu häiritsevän kun on kotona. Sekoittaa meidän rytmit... Itseäni ärsyttää eniten etten itse pääse salille, lenkille yms. lainkaan koska meillä ei ole ketään joka voisi auttaa lastenhoidossa. Olen kokoa jan kiinni lapsissa kun mies on pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 13:18"]
Meillä mies on maanviljelijä ja paljon töiden takia poissa kotoa. Käy kotona syömässa ja takaisin ulkohommiin ja pellolle. Teen lasten kanssa kaikkea ilman miestä. Joskus tuntuu yksinäiseltä, mutta ymmärrän hänen työnsä tärkeyden.
[/quote]
Häh, sun mieshän kuitenkin käy kotona välillä??? Mieti jos se ois kolme viikkoa putkeen reissussa, mitä sä sitten tekisit... Ja onhan teillä talvella hiljaisempaa, ei silloin kylvetä mitään...
Juu. Tuttu tunne tuo että mielummin olisi yksin kun mukamas parisuhteessa kun se toinen osapuoli ei kuitenkaan ole paikalla kun silloin kun hänelle sopii.
Mä oon lakannu miettimästä asioita miehen kannalta. Teen lasten kanssa niin kun huvittaa. Miehelle ilmotan asiat.