Ma ihan tosi uskon, etta mulla on nyt taydellinen parisuhde. Siis taydellinen minulle ja miehelleni. En oikein voi keksia, mika voisi olla paremmin...
Juttelu, ystävyys, seksi, arki, lapsen hoito, kodin hoito, kahdestaan olo, erossa olo, perheen kesken olo, luottamus, romantiikka, erotiikka, kunnioitus, ihastus, kumppanuus, suhteet toisen perheeseen ja ystäviin, kaikki toimii. Olen korviani myöten ihastunut ja rakastunut mieheeni, ja hän osoittaa minulle joka päivä olevansa sitä samaa minuun. Meillä on samat mielipiteet arjesta ja parisuhteesta ja kaikesta siihen liittyvästä (alkaen lapsen- ja kodinhoidosta ja päättyen siihen, kuinka paljon vietetään aikaa omissa harrastuksissa ja omien kavereiden kanssa jne.) ja kaikki tämä toimii myös käytännössä.
Vaikeampiakin aikoja on nähty ja riitoja on ollut, mutta osaamme selvittää nekin suhteellisen hyvin, puhumalla ja tekemällä kompromisseja. Näytämme hellyyttämme yhtä avoimesti, ja seksuaaliset halumme kohtaavat. Ja ennen kaikkea olemme vielä vuosien yhdessäolonkin jälkeen ihan hupsuina toisiimme.
Minulla ehti ennen tätä liittoa kyllä olla sen verran kokemusta suhteista, että en todellakaan ota tätä istestäänselvyytenä. Lisäksi olen nähnyt ympärilläni jos jonkinmoista liittoa (yleisesti muuten kaveripiirissä kadehditaan ihan avoimesti meidän parisuhdetta). En kertakaikkiaan oikein ymmärrä miten ja miksi minulla on käynyt tällainen tuuri. Ihan sattumalta elämä vaan heitti tielleni täydellisen kumppanin...Se on oikeasti ihan kuin voittaisi lotossa! =)
Kommentit (4)
Soisin tämän olotilan kaikille, se antaa niin paljon voimia niitten arkisten asioiden kanssa kamppailuun. Ihanaa kevättä kaikille onnellisille pariskunnille!
Sanoinkin jo 6kk seurustelun jälkeen aikanaan, että jos TÄMÄ mies ei ole mulle Se Oikea, niin sitten mitään oikeaa miestä ei mulle ole olemassakaan.. Täydennämme toisiamme niin uskomattoman hyvin; kun toisella pettää hermo, niin toinen kutittaa varpaasta, ja ärtyisä tilanne menee ohi. Varmasti ällösiirappisen kuuloista monille, mutta sellaista se on :) Hassuttelemme päivin ja öin, ja luulenkin että samanlainen huumorintaju on ollut aika pitkälti onnemme tukipilari. Pusitellaan päivittäin, ja koko suhteemme aikana ei yhtään yötä ole mennyt, etteikö olisi hyvänyönsuukkoa saanut.
Eniten ehkä turhauttaa se, että jos erehdyn suhdettamme joskus analysoimaan tai kehumaan, niin jo tulee joku joka sanoo, että " älä huoli, kyllä se tuosta vielä suruksi muuttuu, ei KELLÄÄN oo tollasta aina" . Olenkin oppinut, mitä tarkoittaa sanonta " kell' onni on, se onnen kätkeköön" .
Ihana kuulla, että on muitakin, joilla on se (itselle) täydellinen suhde kasassa!
Itsellenikin ovat pahat kielet toisinaan povanneet, että kyllä se arki jossain vaiheessa suhteen latistaa, mutta minä en usko siihen. Jos se sen latistaisi, olisi se sen jo latistanut, sen verran tässä kuitenkin on jo arkea eletty. Eikös sen alkuhuuman ja rakastumisen pitäisi " tutkimusten mukaan" parissa vuodessa mennä ohi, jos on mennäkseen. Sitä paitsi miksi en nauttisi siitä, mitä minulla on nyt? Miksi en uskoisi siihen, että se voi kestää? Mitä silloin olen menettänyt, jos se joku päivä ei kestäkään...Päin vastoin voisi kuvitella, että asenteella " eihän kukaan arjessa elävä, pitkään seurustellut pari VOI olla enää rakastunut ja onnellinen, eikä kuulukaan olla" ei ainakaan sitä romantiikkaa ja hyvää virettä ylläpidetä.
Onnea teille kaikille onnellisille pareille. Muistakaa, että kevät(kin) on rakkauden aikaa... =)
-ap
Minäkin mietin usein, että mitä olen tehnyt jotta ansaitsen tämän kaiken onnen? En olisi koskaan uskonut että elämäni olisi näin mahtavaa ja tyydyttävää.
Meillä ei riidellä, toiset ihmettelevät sitä ja toiset taas eivät. Olen jopa kuullut, että suhteemme ei olisi hyvä koska emme riitele? No, jokainen ajattelee tavallaan mutta miksi riidellä jos ei ole syytä?
Ap, hienoa että olet löytänyt itsellesi täydellisen onnen!:)