Mistä voimia eroon?
Olen nuori ihminen ja jumissa parisuhteessa jonka tulevaisuuteen minulta alkaa usko loppua. Olen sinnitellyt jo kauan, mutta nykyisin ero mielessä lähes päivittäin. Rakastan miestäni, ja samalla vihaan, koska hän ei näemmä ole halukas näkemään vaivaa tarjotakseen minulle niitä asioita mitä tarvitsisin.. Enkä pyydä mielestäni mitään kohtuuttomuuksia, vaan ihan normaalia lämminhenkistä, turvallista parisuhdetta ja molemminpuolista kunnioittamista ja osallistuvuutta arjessa. En kestä kuinka tulen kerta toisensa jälkeen poljetuksi kynnysmatoksi ja jätetyksi huomiotta asioineni. Tiedän, että tulevaisuudessa on luvassa vain onnettomuutta ja katkeroitumista. Silti eroaminen tuntuu liian vaikealta.
Miten te pystyitte siihen?
kannattaisiko käydä puhumassa vaikka perheneuvolassa tms vaikka ihan itseksesi ja miksei miehenkin kanssa mitä vaihtoehtoja teillä on ja miten tästä eteenpäin.