Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi parantaa stressinsietokykyään?
17.05.2014 |
Vai onko se enää aikuisiällä mahdollista? Mulla on ikää kohta jo 40 v. ja olen tässä suhteessa välillä ihan teinin tasolla. Jos esim. työssä on tosi kiire, en osaa priorisoida vaan kierrän kehää ja jotenkin lamaannun. Ahdistun myös niin, että en saa öisin nukuttua ja siinähän se kehä sitten on valmis. Väsyneenä hommat tuntuu vielä vaikeammilta jne.
Tuntuu, että tämä homma on sisäsyntyinen, enkä voi sille järjellä mitään. Eli vaikka kuinka yritän rauhoittua ja muistella kuinka näistä tilanteista ennenkin on selvitty, en saa elimistöäni ja mieltäni oikein hallintaan.
Onko kellään vinkkiä tähän?
Kommentit (18)
Jos minulla on monta asiaa to do-listalla, priorisoin niistä tärkeimmät ja loput teen puoliteholla. Jos kaikki tärkeitä niin rutistan yhden illan täysillä, jotta voin seuraavana päivänä levätä. Jatkuvalla tehokkuudella väsyn heti ja tulevaisuus vaikuttaa toivottomalta: "en selviä tästä".. Kun miettii, että viikolla puristaen ja viikonloppuna vaikka hierontaan ja leffaan, ei tunnu niin pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alko ja piristeet miniminiin, hyvä ruokavalio ja rauhoittavia hätätapauksiin. Sympatiseeraan kirjoittajaa #12, olen samassa pisteessä. On niin poikki ja loppuun vedetty ettei pysty rentoutumaan vaikka stressi on hetkellisesti lähes poissa.
Kropan varoitusmerkit kannattaa ottaa vakavasti! Itse en tehnyt niin ja lopputulos on tämä. Palautuu toki ajalla :)
Mies
Kokeile joogaa/treenaamista. Auttoi mulla huomattavasti ja pystyin jättämään lääkityksen.
Mulla siis ongelma on toi, että en pysty rauhoittumaan, vaan ahdistus valtaa. Suhteuttaminenkaan ei auta, koska sillä hetkellä tunne on ihan fyysinen, tuntuu, että kädet ja jalat vapisee ja tulevaisuus tuntuu toivottomalta. Pitäisikö mennä lääkäriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 14:31"]
Mulla siis ongelma on toi, että en pysty rauhoittumaan, vaan ahdistus valtaa. Suhteuttaminenkaan ei auta, koska sillä hetkellä tunne on ihan fyysinen, tuntuu, että kädet ja jalat vapisee ja tulevaisuus tuntuu toivottomalta. Pitäisikö mennä lääkäriin?
[/quote]
Usein stressi on enemmän fyysistä. Voi päätellä siitä kun liikunnasta tulee hyvä olo, vaikka todella olisi stressaavia tekijöitä mm rahahuolia.
mulla auttaa se, että teen kurjimmat jutut heti alta pois. niin ei kerry sitä stressiä. aiemmin lykkäsin niitä niin kyllä stressasikin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haet reseptin propranololiin tiukkoihin paikkoihin, syöt b-vitamiineja + magnesiumia, perehdyt etukäteen tilanteisiin, pidät kalenteria ja muistikirjaa, jolloin ei tarvitse kaikkea pyörittää päässä, tehdyt työt vedät viivalla yli ja lopetat murehtimisen, teet esim. neljäpäiväistä työviikkoa, juoksu tai joku kunnon sykeliikunta, lopetat sokerin syönnin...
t. mies
sun työ on liian stressaavaa. vaihda työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla on ollut säätelyhäiriö jo lapsena
Mulla sama ongelma ja olen pahentanut tilanteen kriisipisteeseen painamalla vaan kehon reaktioita vastaan. Joustokyky lähestyy nollaa. Viime viikolla oli pikkusen rasittavampi päivä, kokonaista kaksi palaveria jotka meni tosi hyvin ja olin hyvällä mielellä jälkikäteen. samalla tarkkailin miten keho oli täysin finaalissa. Jännitin etukäteen mutta se ei ole se ongelma vaan seuraavat päivät. Sain kolmena seuraavana yönä unta kolmelta aamuyöstä ja olin muutenkin ihan rikki. Syön terveellisesti ja haluaisin harrastaa liikuntaa vielä enemmän kuin nyt teen, mutta en pysty koska kroppa on niin lopussa, kaikenlaisen stressin sietokyky on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hikiliikunta ja meditointi auttaa. Jälkimmäistä ei tietenkään kukaan usko
Moikka, mulla sama haaste. Tunnistan sen osaksi persoonallisuuttani, olen hiukan neurottiinen ja se näkyy... lisäksi mun on tosi vaikea keskittyä ja jos on sähellys päällä (mikä mulla usein on), niin menee ihan pasmat sekaisin ja hermostuttaa...
Nämä kannattaa ainakin tsekata: ADD (tarkkaavaisuushäiriö), GAD (yleistynyt ahdistuneisuushäiriö) ja kilppariarvot.
Myös liikunnalla ja terveellisellä, säännöllisellä ruokailurytmillä on iso merkitys! Mutta, varaudu siihen, että sekin lisää alkuun stressiä kun pitää aikatauluttaa liikuntaa, voi tulla kiire ohjatulle tunnille, pitää ennakoida että kaapista löytyy sopivaa syötävää jne.:)
Myös työterveyspsykologilla voi olla hyviä välineitä stressinhallintaan.
Ja hei, jos uni on isoin ongelma niin se ihan ensimmäisenä kuntoon! Mikään ei onnistu jos nukkuminen ei suju.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä olen itsekin pohtinut. Tuntuu välillä, että seinät kaatuu päälle ja tulavisuus toivottomalta, yhtä suoritusta koko elämä. Opiskelen vielä tällä hetkellä, enää en onneksi tee samaan aikaan töitä kun illmeisesti sain burnoutin. Juuri tuon opiskelun takia tuntuu kaikki niin toivottomalta, aina on joku tehtävä tekemättä, joka tykyttää takaraivossa. Tuntuu, ettei ikinä saa kunnolla rentoutua vaan aina pitäisi olla jotain tekemässä. Sitten kotityöt ja kaikki vielä päälle. Eikä meillä ole edes lapsia vielä! Voihan sekin vaikuttaa, että kuudessa vuodessa mulla on ollu yhteensä varmaan kuukausi lomaa, nekin kahden viikon pätkissä.
Pitäs päästä johonkin erämökkiin yksin pariksi viikoksi keskittymään olennaiseen...
Stressinsietokyky kehittyy 0-3 vuoden iässä. Varhaislapsuudessaan stressistä kärsineillä lapsilla kohoavat kortisolitasot (stressihormoonit) vielä aikuisenakin nopeammin kuin stressittömän varhaislapsuuden kokeneilla.
Herkästi stressaantuvan ihmisen kannattaa kiinnittää jo ennaltaehkäisevästi enemmän huomiota stressinhallintakykyihinsä ja opetella elämään asian kanssa.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 15:39"]
Stressinsietokyky kehittyy 0-3 vuoden iässä. Varhaislapsuudessaan stressistä kärsineillä lapsilla kohoavat kortisolitasot (stressihormoonit) vielä aikuisenakin nopeammin kuin stressittömän varhaislapsuuden kokeneilla.
Herkästi stressaantuvan ihmisen kannattaa kiinnittää jo ennaltaehkäisevästi enemmän huomiota stressinhallintakykyihinsä ja opetella elämään asian kanssa.
[/quote]
Mutta miten stressiä pystyy välttämään? Miten sen kanssa oppii elämään?
no minä ainakin saan ajatuset kasaan sillä, että suhteutan asioita. Kysyn itseltäni onko tämä niin tärkeä asia, että kannattaa hukata energiaa hermostumalla. Työ ei ole niin tärkeää, joten aina on vastaus ei. Sitäpaitsi kiire on aina, ei voi kuin muuttaa suhtautumistaan siihen. Tekee parhaansa ja sitten antaa lopun olla.
Ala harrastaa kunnon hikiliikuntaa. Toiseksi, stressi on vain pään sisäinen ongelma. Koita muuttaa ajattelua, kirjoita vaikka stressaavat asiat paperille ja sitten ne on käsitelty. Murehtiminen ei auta missään asiassa.