Ihanaa olla ruma! Onko sinustakin?

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:44"]

Ymmärrän pointtisi ap, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että miesten huomio on ei-voivottavaa? Itse ainakin nautin siitä kun/jos saan miesten huomiota! En ole mitekään erityisen kaunis, mutta perus nätti. Vaatetuksella olen huomannut olevan erittäin suuri vaikutus siihen, kuinka paljon miehiltä saa huomiota. Vaikuttaahan mvaatetus toki omaan käytökseen ja itsevarmuuten, että varmasti osansa silläkin. Enkä tarkoita mitään hutsahtavaa pukeutumista vaan itselle sopivaa (soivat värit ja muodot) vaatetusta.

[/quote]

Tarvittaessa voi tietysti laittautua, mutta miksi pitäisi koko ajan hakea miesten huomiota? Mitä sillä tekee? Enhän kuitenkaan voi olla kuin yhden kanssa kerrallaan ja se yksi näkee minut väistämättä monessa eri tilanteessa. Aloitukseeni miehet eivät kuitenkaan edes liittyneet mitenkään. Ihan sinänsä on kiva vain olla. Kotona ei kukaan näekään minua. Rumuudella ikäänkuin otan oman reviirini haltuuni. Kotona ei tarvitse olla kaunis, vaan saa olla ruma.

ap

Jes nautin. Olen yli 40 jo, pitkätukkainen ja partainen ruma mies, pysyy naiset kaukana.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:44"]Vaatetuksella olen huomannut olevan erittäin suuri vaikutus siihen, kuinka paljon miehiltä saa huomiota. Vaikuttaahan mvaatetus toki omaan käytökseen ja itsevarmuuten, että varmasti osansa silläkin.

[/quote]

Oletan, että tarkoitat perinteistä "naisellista pukeutumista"? Eivät kaikki naiset pidä siitä tyylistä, joten eivät myöskään tunne itseään itsevarmoiksi niissä vaatteissa. Jos minä joutuisin pitämään mekkoa tai hametta tai mitä noita nyt on, niin kävelisin varmaan luimistellen seinänvierustoja pitkin :). Tuskin se houkuttelisi ketään ottamaan kontaktia.

En kiellä, etteikö vaatetuksella olisi väliä.

Minulla on ihana mies ja olen tarkoituksella ruma. Toisinaan säälin häntä mutta hän ymmärtää ratkaisuni. Ja suosikkikenkäni ovat ammattikäyttön ;-)

Vähän ot, mutten ole koskaan nauttinut minkäänlaisesta huomion kohteena olemisesta. Onneksi en ole mikään kaunotar, joten olen aina saanut olla rauhassa kaiken maailman liehittelijöiltä. En ole koskaan halunnut viettää syntymäpäiviä, naimisiin mentiin maistraatissa ruokatunnilla. En tiedä mistä tämä johtuu, luonnekysymys varmaankin.

Minulla on pari kaunista ystävätärtä, jotka vetävät miehiä kuin hunaja mehiläisiä. Kerrankin yksi mies käveli päin liikennemerkkiä kun tuijotti kaveriani niin hartaasti. Juu, ei kiitos. 

Taisin olla sitten ainoa palstalainen, joka iloitsee rumana olemisesta.

ap

Minä nautin! Minä olen luonnostani ruma, eikä minua saa edes laittamalla kauniiksi. Siitä pitää huolen kummallinen munanmuotoinen naama, pienet tihrusilmät, iso pottunokka, läskit posket, kaksoisleuat jne. Olihan se joskus nuorena kurjaa olla ruma ja poikien hyljeksimä, mutta nyt olen jo nelikymppinen enkä ole vuosikausiin halunnutkaan miesseuraa, joten mitä minä sillä kauneudella tekisin. 

Olen töissä miesvaltaisella alalla ja minusta myös tuntuu että rumuuteni on ollut etu. Minut on aina otettu vakavasti alani asiantuntijana, ja on jäänyt pois semmoinen flirtti ja itse työhön kuulumaton oheistoiminta jota olen huomannut miesten kauniimmille kollegoilleni joskus harrastavan. Minuun suhtaudutan kuin yhteen jätkistä, kun taas kauniimpien olen nähnyt saavan vain ihailua ulkonäkönsä takia mutta  toisaalta heitä ei ole otettu vakavasti ammattilaisina.

Ei ole :(

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:10"]

Minä nautin! Minä olen luonnostani ruma, eikä minua saa edes laittamalla kauniiksi. Siitä pitää huolen kummallinen munanmuotoinen naama, pienet tihrusilmät, iso pottunokka, läskit posket, kaksoisleuat jne. Olihan se joskus nuorena kurjaa olla ruma ja poikien hyljeksimä, mutta nyt olen jo nelikymppinen enkä ole vuosikausiin halunnutkaan miesseuraa, joten mitä minä sillä kauneudella tekisin. 

Olen töissä miesvaltaisella alalla ja minusta myös tuntuu että rumuuteni on ollut etu. Minut on aina otettu vakavasti alani asiantuntijana, ja on jäänyt pois semmoinen flirtti ja itse työhön kuulumaton oheistoiminta jota olen huomannut miesten kauniimmille kollegoilleni joskus harrastavan. Minuun suhtaudutan kuin yhteen jätkistä, kun taas kauniimpien olen nähnyt saavan vain ihailua ulkonäkönsä takia mutta  toisaalta heitä ei ole otettu vakavasti ammattilaisina.

[/quote]

Millä alalla työskentelet? Oletko oikeasti sitä mieltä, että kauniit naiset eivät ole miehisellä alalla helpostikaan uskottavia? Miten se näkyy miesten suhtautumisessa? Näkyykö tehtävien jaossa?

Nooo, en nyt varsinaisesti rumana itseäni pidä, mutta se, etten ole yrittänyt mahtua tavanomaisen kauneuskäsityksen muottiin, on varmasti helpottanut elämääni, olen saanut elämässäni varmaan olla aika rauhassa "ei-toivotulta-huomiolta".

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:20"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:10"]

Minä nautin! Minä olen luonnostani ruma, eikä minua saa edes laittamalla kauniiksi. Siitä pitää huolen kummallinen munanmuotoinen naama, pienet tihrusilmät, iso pottunokka, läskit posket, kaksoisleuat jne. Olihan se joskus nuorena kurjaa olla ruma ja poikien hyljeksimä, mutta nyt olen jo nelikymppinen enkä ole vuosikausiin halunnutkaan miesseuraa, joten mitä minä sillä kauneudella tekisin. 

Olen töissä miesvaltaisella alalla ja minusta myös tuntuu että rumuuteni on ollut etu. Minut on aina otettu vakavasti alani asiantuntijana, ja on jäänyt pois semmoinen flirtti ja itse työhön kuulumaton oheistoiminta jota olen huomannut miesten kauniimmille kollegoilleni joskus harrastavan. Minuun suhtaudutan kuin yhteen jätkistä, kun taas kauniimpien olen nähnyt saavan vain ihailua ulkonäkönsä takia mutta  toisaalta heitä ei ole otettu vakavasti ammattilaisina.

[/quote]

Millä alalla työskentelet? Oletko oikeasti sitä mieltä, että kauniit naiset eivät ole miehisellä alalla helpostikaan uskottavia? Miten se näkyy miesten suhtautumisessa? Näkyykö tehtävien jaossa?

[/quote]

Olen it-alalla, koodari/ohjelmistoarkkitehti. Tällä hetkellä olen firmassani ainoa nainen. 

Kerron esimerkiksi yhden kokemuksen entisestä työpaikastani, joka oli iso kv. it-talo. Minä kun tulin sinne, tiimini ainoana naisena, minut otettiin hyvin vastaan, kohdeltiin asiallisesti, autettiin alkuun talon tapoihin ja alettiin antaa heti kunnolliisia työtehtäviä. Aika pian sain jo vastuulleni kokonaisia toteutusprojekteja.

No, parin vuoden päästä minusta tiiimiin otettiin toinen naiskoodari. Hän oli tosi kaunis, semmoisella seksikkäällä tavalla. Keskimittainen, pitkät vähän lainehtivat kullanvaaleat hiukset, naisellinen kroppa (isohkot tissit vaikka hoikka), kasvoista sellainen naapurintyttömäisen suloisenkaunis. Hänen tultuaan näin miten tiimin miehet meni aivan sekaisin. Ennen jurot ja sisäänpäinkääntyneet nörtit yhtäkkiä muuttuivat wannabe-casanoviksi, jotka vuoronperään istuskelivat tuon kauniin naisen työpöydän reunalla juttelemassa. Menivät myös hänen perässään kahvilaan ja ruokalaan kuin lauma koirauroksia kiimaisen nartun perässä. Tuosta nainen ehkä vielä ehkä vähän jopa nautti, mutta sillä oli kääntöpuoli: häntä ei otettu töissä ollenkaan vakavasti. Hänet nähtiin vain "poikien" (ja minunkin) apulikkana, eikä esimies luottanut sille mitään kunnollisia tehtäväkokonaisuuksia. Lisäksi naisparkaa käytettiin kahvinkeittäjäjä, kokoussihteerinä, palaveritarjottavien tilaajana tms, tehtäviä mihinkään yksikäään toinen ohjelmistosuunnittelija-nimikkeellä ollut ei todellakaan joutunut toistuvasti. En edes itse tiedä olisiko tuo nainen oikeasti ollut kuinka pätevä, koska hänelle ei koskaan annettu oikein tehtäviä missä asia olisi tullut esiin. Hän oli vain "tiimimaskotti"; kuten eräs sanoi... Kerran hän minulle avautuikin tästä ongelmastaan, että häntä ahdistaa kun häntä ei oteta olllenkaan vakavasti, ja lopulta vaihtoi tiimiä talon sisällä.

Ymmärrän pointtisi ap, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että miesten huomio on ei-voivottavaa? Itse ainakin nautin siitä kun/jos saan miesten huomiota! En ole mitekään erityisen kaunis, mutta perus nätti. Vaatetuksella olen huomannut olevan erittäin suuri vaikutus siihen, kuinka paljon miehiltä saa huomiota. Vaikuttaahan mvaatetus toki omaan käytökseen ja itsevarmuuten, että varmasti osansa silläkin. Enkä tarkoita mitään hutsahtavaa pukeutumista vaan itselle sopivaa (soivat värit ja muodot) vaatetusta.

soivat=sopivat :)

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:20"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:10"]

Minä nautin! Minä olen luonnostani ruma, eikä minua saa edes laittamalla kauniiksi. Siitä pitää huolen kummallinen munanmuotoinen naama, pienet tihrusilmät, iso pottunokka, läskit posket, kaksoisleuat jne. Olihan se joskus nuorena kurjaa olla ruma ja poikien hyljeksimä, mutta nyt olen jo nelikymppinen enkä ole vuosikausiin halunnutkaan miesseuraa, joten mitä minä sillä kauneudella tekisin. 

Olen töissä miesvaltaisella alalla ja minusta myös tuntuu että rumuuteni on ollut etu. Minut on aina otettu vakavasti alani asiantuntijana, ja on jäänyt pois semmoinen flirtti ja itse työhön kuulumaton oheistoiminta jota olen huomannut miesten kauniimmille kollegoilleni joskus harrastavan. Minuun suhtaudutan kuin yhteen jätkistä, kun taas kauniimpien olen nähnyt saavan vain ihailua ulkonäkönsä takia mutta  toisaalta heitä ei ole otettu vakavasti ammattilaisina.

[/quote]

Millä alalla työskentelet? Oletko oikeasti sitä mieltä, että kauniit naiset eivät ole miehisellä alalla helpostikaan uskottavia? Miten se näkyy miesten suhtautumisessa? Näkyykö tehtävien jaossa?

[/quote]

Olen it-alalla, koodari/ohjelmistoarkkitehti. Tällä hetkellä olen firmassani ainoa nainen. 

Kerron esimerkiksi yhden kokemuksen entisestä työpaikastani, joka oli iso kv. it-talo. Minä kun tulin sinne, tiimini ainoana naisena, minut otettiin hyvin vastaan, kohdeltiin asiallisesti, autettiin alkuun talon tapoihin ja alettiin antaa heti kunnolliisia työtehtäviä. Aika pian sain jo vastuulleni kokonaisia toteutusprojekteja.

No, parin vuoden päästä minusta tiiimiin otettiin toinen naiskoodari. Hän oli tosi kaunis, semmoisella seksikkäällä tavalla. Keskimittainen, pitkät vähän lainehtivat kullanvaaleat hiukset, naisellinen kroppa (isohkot tissit vaikka hoikka), kasvoista sellainen naapurintyttömäisen suloisenkaunis. Hänen tultuaan näin miten tiimin miehet meni aivan sekaisin. Ennen jurot ja sisäänpäinkääntyneet nörtit yhtäkkiä muuttuivat wannabe-casanoviksi, jotka vuoronperään istuskelivat tuon kauniin naisen työpöydän reunalla juttelemassa. Menivät myös hänen perässään kahvilaan ja ruokalaan kuin lauma koirauroksia kiimaisen nartun perässä. Tuosta nainen ehkä vielä ehkä vähän jopa nautti, mutta sillä oli kääntöpuoli: häntä ei otettu töissä ollenkaan vakavasti. Hänet nähtiin vain "poikien" (ja minunkin) apulikkana, eikä esimies luottanut sille mitään kunnollisia tehtäväkokonaisuuksia. Lisäksi naisparkaa käytettiin kahvinkeittäjäjä, kokoussihteerinä, palaveritarjottavien tilaajana tms, tehtäviä mihinkään yksikäään toinen ohjelmistosuunnittelija-nimikkeellä ollut ei todellakaan joutunut toistuvasti. En edes itse tiedä olisiko tuo nainen oikeasti ollut kuinka pätevä, koska hänelle ei koskaan annettu oikein tehtäviä missä asia olisi tullut esiin. Hän oli vain "tiimimaskotti"; kuten eräs sanoi... Kerran hän minulle avautuikin tästä ongelmastaan, että häntä ahdistaa kun häntä ei oteta olllenkaan vakavasti, ja lopulta vaihtoi tiimiä talon sisällä.

[/quote]

Kiitos! Onpa mielenkiintoista. Onko kuitenkin niin, että oletkin tosi lahjakas ja taitava? Oletko parempi kuin alasi miehet keskimäärin? Kuinka paljon työpaikkojesi miesten osoittama arvostus on vaikuttanut käsityksiisi omasta pätevyydestäsi? Miten naiset yleensä viihtyvät it-alan miehisillä työpaikoilla?