G: Kuinka paljon teillä ystäviä ja kavereita?

Mun olisi vaikea kuvitella eläväni ilman ystäviä, ne ovat tärkeitä, varsinkin lapsuuden aikaiset kaverit jotka ovat vielä kuvioissa mukana.

Osaa näemme useammin (muutaman viikon välein), osa taas asuu niin kaukana että ei nähdä edes joka vuosi... Esim. yksi parhaista ystävistäni odottaa kolmatta lastaan (vanhemmat 2v ja 1v) enkä ole nähnyt häntä edes mahakkaana, eli viimeisimmästä tapaamisesta on pian 3v.

Itseasiassa mulla ei ole koskaan ollut paljon kavereita. Yksin en ole kuitenkaan joutunut olemaan enkä ole yksinäiseksi oloani tuntenut, vaikka en kavereita, tai oikeastaan ystäviä, paljoo tapaile. Soitellaan melkein päivittäin.

sitten on pari mesekaveria joita harvemmin näen.

mulla on liuta ystäviä mutta ei yhtään tosi läheistä. jolle kertosin kaikki salaisuudetkin. Mutta enpä kaipaakkaan sellasta.

lisää riesaa elämääni, ei kiitos

eli on ystäviä mutta ei yhtä parasta. Ja enkä edes halua sellaista, jotenkin on jäänyt paha maku suuhun aikaisemminsta " bestiksistä" .



Ystäviä on noin 4 ja kavereita ehkä 5. Sitten työkaverit, mammakaverit ja miehen kavereiden vaimot/tyttöystävät.



Jotenkin silti tuntuu, ettei mulla nyt niin paljon ystäviä/kavereita ole...

Mies ja äiti on mun parhaat kaverit. Sitten on kolme ystävää, joille voin puhua aika lailla kaikesta, mutta liian harvoin nähdään. Ehkä joka toinen kuukausi. Sitten vielä kaiken maailman tutut, mutta mitäs niistä.

toki tuttuja on, lähinnä lasten kavereiden äitejä, joiden kanssa juttelen, mutta sellaista ihan oikeaa kaveria, jonka kanssa voisi soitella, käydä vaikka baarissa tms, ei ole yhtään

een...Oletteko te sitten puhelimiste ym. niin tiiviissä yhteydessä, että ystävyysside säilyy vahvana, vai onko tuo nimitys " yksi parhaista ystävistäni" vain joku opittu jäänne menneisyydestä.



Itselläni on 4 läheistä ystävää. Kaikkein parhaaseen ystävääni, joka on minulle kuin sisko, pidän yhteyttä päivittäin puhelimitse ja ihan vähintäänkin muutaman kerran viikossa. Näemme ehkä keskimäärin joka toinen viikko, joskus viikoittainkin tai parikin kertaa viikossa. Näiden muiden hyviksi ja läheisiksi laskemieni ystävien kanssa juttelen ja tapaan vähän harvemmin, mutta kuitenkin säännöllisen usein: puhelimessa puhumme ehkä kerran viikossa-parissa ja tapaamme ehkä kerran kolmessa tai neljässä viikossa (kuitenkin lähes aina kuukausittain). Sitten näiden neljän läheisen ystävän - joiden kanssa jaan lähes kaiken säännöllisesti - lisäksi minulla on jokunen sellainen vähän vähemmän läheinen, mutta kuitenkin ihan hyvä kaveri, joiden kanssa kahvitellaan ja ollaan yhteydessä parin kolmen kuukauden välein. Ja edelleen on pari näitä " tuttuja" , joita näen ehkä kerran vuodessa.

Kaipaan " siskoa" , siis sellaista tyttökaveria jolle voisi kertoa kaiken ja joka tukisi minua kaikessa. Joka ei arvostele eikä odota minun lähtevän baareihin ryyppäämään tai tanssimaan ne kun ei minua kiinnosta. Voitais yhdessä reissata lapissa vaeltamassa ja käydä oikeilla ostosreissuilla. Sattuneesta syystä tää mun paras ystävä on siis mies, mutta ei se korvaa naista.

Je nekin kerrat on viime aikoin mennyt myttyyn milloin sairauden, milloin yllätysmenojen vuoksi... :(

Vierailija:

toki tuttuja on, lähinnä lasten kavereiden äitejä, joiden kanssa juttelen, mutta sellaista ihan oikeaa kaveria, jonka kanssa voisi soitella, käydä vaikka baarissa tms, ei ole yhtään

ten en sinänsä laske heitä omiksi ystävikseni, vaan ehkä miehen ja minun yhteisiksi. Sosiaalinen elämä on kyllä näilläkin eväillä aika vilkasta, ja vähemmän tuntuisi olevan aikaa kuin kavereita, joita tavata. Siksi en oikein ymmärräkään, miten jotkut ihmiset pystyvät pitämään yllä suhteita kauhean laajaan ystäväjoukkoon...

Siinä vaiheessa kun olet kolmen lapsen työssäkäyvä äiti ja lapset ehkä vielä harrastavatkin jotain, niin yhteydenpito parhaisiin ystäviin ei välttämättä ole ihan päivittäistä :-) Ja silti he voivat olla sinun tärkeimpien ihmistesi joukossa.

Sitten on äiti-kavereita, joita nähdään viikoittain myös, kävelyllä ja kahvittelemassa. Sitten on ns. vanhoja ystäviä kouluajoilta, joiden kanssa tavataan ja puhellaan epäsäännöllisemmin. Kaikenkaikkiaan ehkä kymmenkunta.

kalenterin kanssa viikkoja etukäteen. Tämän parhaimman ystäväni kanssa taas näemme usein sillä tavalla spontaanisti, että toinen soittaa " mitä teet juuri nyt ja missä olet, olen autolla liikkeellä ja voisin tulla kahville" . Siksi siis tilaisuus on nähdä niinkin usein. Eikä se näkeminen tarkoita niin läheisen kaverin kanssa, että täytyy kattaa pöytä ja siivota koti. Päin vastoin, voimme juoda kahvia ja jutella SAMALLA kun emäntä siivoaa tai tekee ruokaa lapselle.

En mielestäni missään vaiheessa sanonut, että ystävyyteen tarvittaisiin päivittäinen yhteydenpito, ihmettelin vaan sitä, että jonkun parhaisiin ystäviin lukeutuu ihminen, jota ei ole nähnyt kolmeen vuoteen (!),mutta toki ystävyys säilyy kirjeenvaihdonkin avulla, kuten ko. viestin kirjoittaja tuossa selvensi. MINULLE ystävyys merkitsee aika tiivistä yhteydenpitoa ja ajatusten vaihtoa, siksi minulla ei olekaan kymmeniä " hyviä ystäviä" , vaan neljä. Ja vain yksi paras ystävä.



Olen itse yhden lapsen työssä käyvä ja opiskeleva äiti, ja kiire se on tälläkin paketilla. Yleensä soitankin ystävilleni esim. illalla ennen nukkumaan menoa (joku katsoo telkkaria, joku lukee kirjoja sängyssä, minä juoruan vartin pari puhelimessa) tai vaikkapa pyykkiä ripustessani tai astianpesukonetta täyttäessäni.

Ja muuten sitten ihan tiedoksi, ettei 19. tarvitse olla huolissaan, meillä ei ole suunnitelmissa tehdä lisää lapsia. Yksi riittää meille. Eli jos nyt olen opiskeleva ja työssä käyvä pienen lapsen äiti, ei aikataulu voi varmaan ainakaan pahemmaksi mennä kun opinnot on saatu valmiiksi ja lapsi kasvaa...Että enköhän voi säilyttää nämä ystävyydet, jotka tällaisenaan ovat muuten säilyneet muutamat jo lapsuudesta asti; 15-20 vuotta. =)



-13

eli lasten kavereiden äitejä - oikeat ystävät puuttuu, pienellä paikkakunnalla ei helposti löydä eikä tutustu ihmisiin, onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Vierailija:

eli lasten kavereiden äitejä - oikeat ystävät puuttuu, pienellä paikkakunnalla ei helposti löydä eikä tutustu ihmisiin, onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Netin kautta olen löytänyt, mutta aika vähän täyspäisiä ihmisiä.

parikymmentä kaveria, joiden kanssa vaihdellaan lapsia ja tehdään lasten juttuja.



Ei ukkoa! Mutta lapsi löytyy.