Voiko eroperheen lapsi saada kestävää suhdetta?
Olen 21-vuotias nuori nainen, ja ensimmäisessä parisuhteessani. Vanhempani erosivat ollessani alle 10-vuotias, ja vaikka säilytin hyvät välit kumpaankin, tämä asia vaivaa ja pelottaa minua vieläkin. Tuntuu, että olen eroperheen lapsena tuomittu kestämättömiin suhteisiin tai eroamaan itsekin, koska en saanut kotoa ns. hyvän parisuhteen mallia. Olen melkein vainoharhainen tässä asiassa ja ylitulkitsen jokaista pikku riitaa poikaystäväni kanssa; hänkin alkaa jo hermostua ja vaikka tietääkin mistä tämä johtuu ja yrittää tolkuttaa etten ole yhtä kuin vanhempani, pelottaa että tämä kaatuu. Tilannetta ei auta se, että myös muualla lähisuvussani lähes kaikki ovat eronneet.
Neuvoja?
Kommentit (9)
ja toisin päin:
Minun molemmat isovanhempani olivat naimisissa 50 + vuotta
omat vanhempani ovat olleet naimisissa 50v
veljeni on ollut naimisissa 25 v
- minä olen silti eronnut
elämä on...
Mulla on jo yli 20 vuotta kestänyt suhde. Vanhempani ovat eronneet, samoin molemmat sisarukseni, pikkusiskoni kahdestikin. Miehenikin vanhemmat ovat eronneet.
Minua saattaa jopa auttaa se eron pelko, en koskaan ota puolisoani itsestäänselvyytenä ja kun meillä alkoi olla vaikeaa yhdessä vaiheessa, menimme melko pian avioliittoleirille parantamaan vuorovaikutustamme. Haluamme lapsille ehjän perheen ja olemme siinä onnistuneet!
Huh eipä oo käyny mielessäkään. Oon samanikäinen kun sä ja viidettä vuotta suhteessa ja eroperheestä kuten poikaystäväkin. Jos erotaan tulevaisuudessa niin eiköhän siinä ole syynä joku muu kuin "mallin" puute.
Mun vanhemmat erosi kun mä oli 6v. Mulla ei ollut käytännössä minkäänlaista suhdetta isääni (joskus synttäreillä nähtiin, ei edes joka vuosi), isä kuoli kun olin reilusti alle 20v. Tapasin 19v ikäsenä miehen (pojan?) jonka kanssa olen nyt ollut 26 vuotta, siitä naimisissa 18 vuotta. Sillä, mitä sun vanhemmat olivat tai eivät olleet ei ole mitään tekemistä sun kanssasi, jos niin päätät. Mutta sinä päätät, ei kukana muu voi sitä sun puolestasi tehdä, ei edes se sun poikaystävä.
Voi saada! Omat vanhempani ovat eronneet kun olin pieni. Myös heidän vanhempansa ovat aikanaan eronneet. Meillä tulee miehen kanssa tänä vuonna 10 vuotta täyteen eikä ainakaan vielä ole erottu. Hankalaa ollut muutaman kerran mutta niistä selvitty.
No vähän vaikeaa on ollut. Minut kyllä lisäksi hylättiin vauvana eron yhteydessä. Omat suhteeni ovat kestäneet kymmenisen vuotta kukin mutta en ota mitään paineita asiasta. Lapsilla toivottavasti pidempiä suhteita, heitä ei ole hylätty.
jos oikein kehität asiasta pelon, se alkaa ohjaamaan käytöstäsi ja voit hyvinkin ajaa suhteesi sellaiseen tilanteeseen että eroat.
muista että tämä on sinun elämäsi ja teet omat valintasi
Koita olla tietoinen, motiiveistasi jne. puhu paljon poikaystävällesi.
Tuo tietoisuus auttaa paljon, ja estää toteuttamasta ulkoapäin opittuja malleja asioissa.
Ja tottakai voit luoda kestävän suhteen, tiedän monta eroperheen lasta, joilla on itsellä nykyään oman perheensä kanssa hyvin vakaa elämä.