Kivat FB-kaverini, tykkään heistä

Jotkut kertovat päivittäin ihan tavallisesta elämästä. Miten kuntokuuri etenee, miten olo kohenee tai sairauksista on toivuttu. Toiset poikkeavat vähän harvemmin ja kertovat vaikka lomamatkasta tai siitä miten jännittävät työpaikkahakua tai lapsen menoa inttiin. Jollakin tytär saa oman asunnon, jollakin poika pääsee haluamaansa kouluun.

Toiset hauskuttavat linkeillä huumorivideoihin tai hupaisiin valokuvatarinoihin. Jotkut lähettävät valokuvakertomuksia elämästään, kasvimaaharrastuksestaan, keikoistaan, esiintymisisitään. Kutsuvat mukaan näytöksiin. Jotkut kirjoittavat omia runoja tai laittavat pohdittavaksi lehtiartikkeleita. Jotkut tuskailevat, kun kirjoittamistyö ei etene ja epäusko omiin kykyihin on vallalla.  Muutama on ihan uskomaton moottoriturpa, joiden sanaleikeille saa nauraa ja pommittaa takaisin jos pystyy.

Kaikkein kivointa on katsoa kenen tahansa valokuvia. On kivaa päästä mukaan sellaisen ystävän elämään, joka on niin kaukana, että tuskin koskaan voi tavata kasvotusten.

Joidenkin läheisten kanssa tulee illalla istuttua alas pidemmäksikin aikaa ja vaihdettua kuulumisia chatissa. Joskus vähän syvällisempiakin asioita.

Toiset ovat niin etäisiä, että muutaman kerran tulee pidettyä yhteyttä isommista tapahtumista. Tällaisia voivat olla vaikka etäiset sukulaiset. Enemmän heistä kuitenkin kuulee Facen kuin puhelimen välityksellä.

Kummallista miten ilkeästi AV-palstalla puhutaan FB-kavereista. Minä ainakin tykkään omistani ja on kivaa lukea yhtä hyvin ne pikkuiset jutut lasten tekemisistä kuin katsoa valokuvat onnistuneista voileipäkakuista tai käsitöistä. Älkää vain hävitkö mihinkään, olette tosi kivaa seuraa kotona työskentelevälle ihmiselle.