Olen keskellä eroa ja ahdistunut! Rohkaisua?
Olemme mieheni kanssa eroamassa ja minulla on aivan kauhea olo lähes koko ajan. Tulevaisuus tuntuu tosi synkältä. Miten jaksan kahdestaan lapsen (nyt 2v) kanssa (mies tapaisi lasta pari kertaa viikossa muutaman tunnin kerrallaan) kun tuntuu, että pinna palaa välillä helposti vaikka juuri nyt pitäisi tukea lasta? Miten saan rahat riittämään? Voimmeko asua nykyisessä asunnossa? Olen iltatyössä, enkä tiedä, miten tämä työkuvio ja lapsen hoito järjestyy pitkällä tähtäimellä (alkuun on äitini luvannut auttaa). Onko minulla enää koskaan ns vapaa-aikaa, kun hyödynnän lapsenvahtimahdollisuudet jo työni takia. Käytännön asiat siis huolettavat, mutta myös tunnepuoli. Unelma perheestä on särkynyt. Voiko yhden aikuisen perhe koskaan tuntua kokonaiselta ja onnelliselta? Haaveet useammista lapsistakin menivät. No tietysti voin löytää uuden miehen ja tehdä lisää lapsia, mutta se kaikki tuntuu tosi kaukaiselta. Entä rakkaus, seksielämä? En voi kuvitella.
Eropäätös tuli yllätyksenä molemmille, minun aloitteestani, noin kolme viikkoa sitten. Meillä on yksi parivuotias lapsi. Olemme olleet lapsen kanssa " evakossa" vanhemmillani kolmisen viikkoa ja takaisin kotiin pitäisi palata ensi viikolla kun mies on nyt löytänyt itselleen uuden asunnon. minua todella pelottaa kaikki, ja olo on epätodellinen ja elämä pelottaa. Itkettää usein ja on vaikea keskittyä mihinkään. Olisi kiva mennä puhumaan jonnekin mutta en tiedä, minne. Onko jotain eronneille olevaa neuvontapaikkaa?
Äh, en tiedä mitä tällä haen,. mutta rohkaiskaa nyt jos joku teistä on päässyt erosta yli ja nähnyt valoisamman tulevaisuuden yksinhuoltajana.
Kommentit (6)
että näkisi lasta yhtään pidempää jaksoa?
En ole itse kokenut vastaavaa tilannetta kuin mikä sinulla on, mutta lapsellamme on etäisä joka tapaa lasta välillä työnsä vuoksi vain parina päivänä viikossa pari tuntia kerrallaan. Kokemukseni on, että nämä lyhyet tapaamiset vievät minulta enemmän energiaa kuin tuovat. Niiden puitteissa ei juuri ehdi levätä eikä hoitaa asioita. (Tiedän, tiedän, isän ja lapsen tapaamisten tarkoitus ei ole antaa äidille energiaa tai huilitaukoa, mutta minulle ne ovat kyllä olleet myös henkireikä arjen keskellä...)
Jos isä vain ehtii/suostuu, eikä hänellä ole tapaamisia rajoittavia ongelmia, voisitko ehdottaa, että hän ottaisi lasta vaikka yhdeksi kokonaiseksi viikonloppupäiväksi (esim. klo 10-20) tai joksikin yöksi viikolla. Saisit vähän omaa aikaa ja lepoa..
Et taatusti ole ensimmäinen etkä viimeinen ihminen vastaavassa tilanteessa, tsemppiä!
Lapsi on jo vuorotyöpäiväkodissa, onneksi. Mutta mutta. Työvuoroni ovat n. klo 13-22 tai -23, joten käytännössä työpäivinä (joita on 3-4 viikossa) lapsi olisi päiväkodissa noin keskipäivästä iltaan ja vielä yön. Ei kuulosta hyvältä, liian pitkä aika hoidossa, varsinkin monena päivänä peräkkäin. Puhetta on ollut hoitajasta kotiin, joka hakisi päiväkodista iltapäivällä ja olisi illan lapsen kanssa kotona siihen asti kun tulen kotiin, mutta sekin maksaa. Äitini on kyllä luvannut auttaa. Mutta en tiedä, jatkuvana ratkaisuna sekään ei tunnu ihan hyvältä.
Sitten meillä on koira (alunperin minun, joka nyt jää meille tietysti). Ei ole mahdotonta, mutta tuntuu rasittavalta raahata aina lasta mukana koiran kanssa lenkille rattailla (lapsi ei jaksa vielä kävellä pitkiä matkoja, enkä oikein hallitse isoa koiraa ja sinne tänne syöksähtelevää parivuotiasta yhtä aikaa). Illan viimeinen ulkoilutus vähän tuottaa päänvaivaa, kun lapsi on silloin jo nukkumassa, enkä haluaisi jättää häntä yksin kotiin lyhyenkään koiran pissatuksen ajaksi.
Tapaamisista: pitkien tapaamisten esteitä on, miehen mielenterveysongelmat, ja eron jälkeen hänelle on pamahtanut ryyppyputkikin päälle, kuulin eilen... Hänellä on asiat ihan sekaisin, on kauheassa rahapulassa ja silti vinguttaa luottokorttia ja pistää rahaa vedonlyöntiin satoja euroja. On ihan maassa ja tietää itse, että dokaaminen ja rahan tuhlaus vain syventävät masennusta, mutta ei silti ole pystynty olemaan kuivilla niistä. Hankin hänelle tänään a-klinikan puhelinnumeron ja osoitteen ja päivystysajat, toivottavasti hän menee sinne. Toivottavasti. Jos hän jatkaa tuota rataa juomista ja muuta niin ei hänestä kohta ole isäksi laisinkaan. Voi v---u tätä touhua.
Minä kyselisin lähipiiristä ensin olisiko jollain vaikka teini-ikäistä lasta joka tahtoisi tienata taskurahaa tai sitten ilmoitus kaupan seinälle tai mll:n hoitajaa.Riittäisikö esimerkiksi että äiti hakisi tytön kahtena iltana ja joku hoitaja kahtena..ja olisi sen pari tuntia kerrallaan..tai isä kerran viikossa.
Miehet näköjään reagoi eroon menettämällä elämänsä hallinnan.meillä erosta 2-vuotta,ja ukko ryyppää kaikki ajat jolloin ei ole lasten kaa,ja sit valittaa mulle ku mä vien siltä kaikki rahat ku joutuu maksaa elatusapuja,vaikka ite juo palkkansa.Mä yritin kanssa antaa kaikenmaailman numeroita et hakis apua,mutta ei oo auttanu.syyttää mua ku halusin erota,ja mun syytä ryyppääminen,masennus ja kaikki mikä menee pieleen..on kyllä ukko jättäny tulematta hakemaan lapsia yms.muita v..mäisiä temppuja.nyt ei haittaa ku uusi mies apuna,mutta kun olin yksin sain aina huolehtia ja pelätä ilmestyykö äijä.meillä nolla linja sovittu,eli kumpikaan ei juo kun on lapset.ja jos juo niin sitten ei nää muksui kuukauteen.Lapsien puolestahan se mullakin paha mieli kun isä ei tajua että lapset haluaisi nähdä useammin yms.ikinä ei exä soita että haluaisi lapset vaan mun aina järkättävä tapaamiset.tulipas valitusviesti taas,mutta..voimia sinulle!
Vielä piti sanoa tosta koirasta..että löytyisikö sille uusi koti,tai tiiän myös että monet pikkutytöt taluttaisi mielellään koiraa jos maksais vaix euron tai jotain.Mä kävin kyllä ite lähikaupassa aina kun lapset nukahti eli olivat 15min yksin,sekin kai nykyään heitteille jättöä,mutta saipahan edes maitoa rauhassa hakea=)eikä kumpikaan koskaan heränny,ovat hyviä nukkumaan eri asia varmasti jos tyttö herkkäuninen.
eli eroamassa olen miehen kanssa,perjantaina muutan n.400km päähän pienen poikamme kanssa..(poika nyt 8kk).. eipä täällä paljoo naurua ole kuulunut..
meillä ero on myös lähinnä minun päätös,mies on hyväksynyt sen. ongelmana on miehen alkoholismi ja pelaa myös toisinaan (aina juodessaan,eli usein) loput rahansa.eli siis yleensä meidän ruoka ja vuokrarahat.ollaan tämä kesä kituutettu mun äippärahoilla mun maksaessa kaiken ja miehen juodessa palkkansa ja nyt tuli ainakin mulle seinä vastaan. en enää jaksa tai siedä sitä.
kaikista pahinta mulle on se,että musta tuntuu kuin veisin mieheltä kaiken tärkeän pois (niin kuin tietysti vienkin) ja olen se pahis... en ole vielä ehtinyt murehtia,miten kamalaa ja pelottavaa sitä onkaan olla yksin vastuussa pojasta ja että kaikkiin menoihini joudun ottaa mukaan pojan. tietysti se ei hirveä muutos ole,sillä olenhan vastannut aika paljosta jo tuon miehen juomisen takia,mutta silti.. millaista on nukkua yksin,milloin saan seuraavan kerran halauksen saati sitten sitä seksiä?? miten sitten taas poika,unohtaako isänsä,syyttääkö minua vanhempana,kun erotin hänet isästään (vaikka ainakin nyt luulen/kuvittelen pelastavani hänet)...
en tiedä.. ajatukset vain sinkoilee päässä ja unta ei saa ja aamulla tulee herättyä jo ennen viittä... yritän pysyä kuitenkin vahvana,sillä minulla on pieni ihminen huollettavana,joka tarvitsee vahvaa äitiä,ei itkupilliä (joka minä olen öisin..).. olen tämän viikon yrittänyt unohtaa tunteet ja vaan kylmästi pakata tavaroita ja suren sitten kun siihen jää aikaa.. nyt minun päivät täyttyy pakkaamisesta ja lapsen hoidosta ja muiden asioiden järjestelyistä..
meillä on myös koira,minun,mutta en voi viedä sitä mukanani,joten mies haluaa pitää sen itsellään.. todellakin minua myös huolettaa se,ettei vaan jätä koiraa ilman hoitoa ryypätessään jne,mutta toivon nyt todella,että hänen sanansa pitää edes tässä ja koska koira on hänelle rakas,niin hän haluaa edes huolehtia siitä.. ja todellakin,on noita koululaisia,jotka mielellään ulkoiluttaa koiraa!! sitä kannattaa sinunkin miettiä! minä pistin lähikauppaan ilmoituksen ja eilen sitten palkkasin tytön ulkoiluttaa koiraa päivisin,kun mies on vielä töissä.näin tiedän ainakin,että koira saa pitkiä lenkkejä ja iltaisin sitten mieheltä huomiota ja rapsutuksia. yritän ajatella positiivisesti siis kaikissa asioissa,ei se itkeminen ja masennus nyt minua auta,pitää vielä hoitaa niin monia asioita.. toivottavasti sinäkin jaksat! tuohon hoitoasiaan ja sun työpäiviin en osaa sanoa mitään.. itse aion jäädä hoitovapaalle siksi aikaa,että kotoidun uuteen kaupunkiin ja mitä todennäköisimmin menen sitten opiskelee ja ilmeisesti äitini voi hoitaa poikaa sen ajan..ehkä.. vielä en uskalla suunnitella niin pitkälle,sillä eihän sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu.. minä taidan toivoa,että mies haluaa raitistua,hakee apua siihen ja sitten voidaan palata vielä yhteen,sillä kaikesta huolimatta minä rakastan vieläkin sitä paskiaista :)
paljon jaksamista sinulle,uskon,että se aurinko paistaa sieltä risukasan läpikin vielä jossain vaiheessa,niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. muistat vain,että sinä ja lapsesi olette tärkeimmät,muut voi hoitaa sen jälkeen :)
-annukka-
Erosin entisestä miehestäni 2,5vuotta sitten.Lapset oli 1,5vuotta ja 4,5vuotta.olin kotona lasten kanssa vuoden verran ja sitten hain lapset hoitoon ympärivuorokautiseen päiväkotiin,jota suosittelen sinullekkin. Päiväkodista sanottiin et tuo vaan lapset välillä hoitoon vaikka olisi vapaatakin niin saat levätä.Lasten isä näki lapsia joka toinen vkl ja koska hänelläkin oli vuorotyö,vei lapset hoitoon jos työvuoro sattui hänen hoitoviikonlopulle.Itse pidin oman jaksamisen kannalta tärkeenä et sain olla 2viikonloppua kuussa aivan yksin.Ensimmäinen vuosi eron jälkeen oli tosi rankka,olin masentunut erosta ja lapset vaati huomiota.Illat varsinkin,kun voimat oli aivan lopussa päivän jälkeen.Ja sitten iski kamala yksinäisyys kun lapset nukahti.Mutta oon onnellinen et kävin se taistelun läpi,ja en oo katunu.myöhemmin huomasin että miehen kanssa ollut tilanne niin paha,että hyvä kun selvisin järjissäni.1,3vuotta eron jälkeen tapasin ihanan kiltin miehen ja nyt vuoden seurustelun jälkeen meille yhteinen vaavi tulossa jos hyvin käy.Aluksi en ois voinu kuvitella että ikinä enää sitoutuisin,mutta niin se vaan ajatukset muuttuu.Lapset sopeutuneet tilanteeseenhyvin,vaikka puhuttiin uuden miehen kanssa et haetaan ammattiapua jos tulee ongelmia.Jaksamista sinulle arjen haasteisiin..toivon että aika auttaa sinuakin.ainiin.Ite jäi lasten kanssa vanhaan asuntoon ja exä hankki asunnon aika läheltä joten kummankin oli helppo viedä lapset päiväkotiin ja muutenkin.