Miten koulukiusaamiseen pitäisi puuttua?

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 14:49"]

Lasten itsetunnon kasvattamista kunnolliseksi. Syrjäytymiseen tulisi puuttua jo päiväkodissa ja kaikilta, ujoilta ja rohkeilta, tulisi vaatia samoja asioita.

Lisäksi tulisi poistaa velvoite, että kaikkien pitää olla kaikkien kavereita. Tämä on ihan elämästä vieraantunut ajatus. Pakkokaveruus lipsuu helposti kiusaamiseen, kun ihmisiä laitetaan jatkuvasti epämukavuusalueelle eli pakotetaan olemaan henkilöiden kanssa, joiden kanssa ei haluaisi. Lapsilta tätä vaaditaan, mutta aikuisilta ei tietenkään.

[/quote]

Lapsi voi joutua kiusatuksi vaikka olisi kuinka hyvä itsetunto ja se itsetunto kyllä sitten äkkiä murenee kun kollektiivinen kiusaaminen alkaa.

Meillä lähiökoulussa ovat vanhemmat olleet aktiivisia ja niinpä jo ekaluokilla (kunkin lapseni) opin tuntemaan suhteellisen hyvin kaikkien oppilaiden vanhemmat tai ainakin toisen. Kaikki saimme toistemme puhelinnumerot ja tapasimme luokkahuoneessa useamman kerran vuoden aikana ja eka vuonna vielä useammin kuin myöhemmin. Lisäksi monien kanssa tavattiin lasten harrastuksissa. Lapset tiesivät että me vanhemmat pidämme yhtä ja tartutaan jokaiseen kiusaamistilanteeseen heti. Systeemi toimi mielestäni hyvin kiusaamisen ennaltaehkäisijänä, mutta vaati varsinkin alkuun opettajilta erityistä aktiivisuutta saada kaikki vanhemmat mukaan.

up

Jos opettaja omaa auktoriteetin hän pystyy estämään kiusaamisen.

Moni opettaja haluaa vain päästä helpolla joten on helppo antaa luokassa valta niille äänekkäille lauman "johtajille". Jos sitten jotain syrjitään on helpompi antaa asian olla.

Syy kiusaamisiin on aina poissa olevat aikuiset, aikuiset jotka eivät ota johtajan roolia vaan antavat sen lapsille.

Muistan lämmöllä erästä opettajaani ala-asteella. Hän oli myös koulun rehtori, vahvatahtoinen mies joka oli pomo luokassa. Meillä ei luokassa kiusattu ketään.

Olen monesti huomannut sen kuinka paljon lapset ja nuoret kaipaavat vahvoja aikuisia jotka laittavat rajat ja ovat johtajia. Koska vahvat aikuiset jotka toimisivat oikeudenmukaisina johtajina lapsilaumassa puuttuvat ottaa vallan se joka on porukasta röyhkein. Joskus lapsilauman johtajaksi osuu oikeudenmukainenkin lapsi joka estää kiusaamisen.

Lapset eivät opi oikeudenmukaisuutta ryhmässä ellei heitä siihen opeteta. Kouluissa opettajat kokevat olevansa ensisijaisesti vain kouluaineita opettamassa joten lapset jäävät oman onnensa varaan muussa.

Mitkään lässytyskampanjat eivät poista ongelmaa ellei samalla ole lapsille tarjota aikuisia jotka ovat johtajian opettamassa oikeudenmukaisuutta ryhmälle.

Pahinta on se, että juuri yläkoulussa kun kiusaaminen on pahinta, opettajina on vaihtuva seurakunta aineenopettajia, joita ei välttämättä kiinnosta kurinpito lainkaan. Vahva ja oikeudenmukainen luokanvalvoja voi vaikuttaa paljon!

Opettajiksi, iltapäiväkerhotoimintaan ja nuorisotaloille palkataan liikaa aivan ala-arvoi taista porukkaa. Osa heistä on edesauttamassa kiusaamista pilkkaamalla itse jotakin oppilasta, nauramassa itse mukana taikka olemalla täysin välinpitämättömiä tapahtumille.

Kellään kokemusta tästä Kiva koulu-kampanjasta? Itse olen kuullut tästä vain huonoa, lähinnä "toimii paperilla mutta ei käytännössä" juttuja. 

Kiitos kommenteista :). Minuakin kiinnostaisi kommentit Kiva koulu-kampanjasta. Mikä toimii ja mikä ei tai mitä siinä pitäisi tehdä toisin?

ap

Ennaltaehkäisyä on se, että pitäisi olla jotain yhteistä tekemistä välitunneilla. Osallistumisen ei tietenkään tarvitse olla kaikilla pakollista, mutta ainakin mahdollista, että ei kenenkään tarvitsisi seisoskella yksin. Minä olen se, joka olin yksin kaikki välitunnit, ujo kun olin. Yhtä lailla kiusatuksi joutuvat ne "sosiaaliset" jotka yrittävät tunkea toisten sekaan väkisin.

Alkaneeseen kiusaamiseen pitäisi puuttua heti, eli kaikki osapuolet saman pöydän ääreen. Se on todettu toimivaksi keinoksi, kun jokainen saa sanoa tilanteesta oman mielipiteensä.

Entinen kiusattu vastaa:

- Silmät päähän! Ei ole vaikeaa mennä kysymään, onko kaikki hyvin. Ja toisekseen: vaikka kiusaaminen on osaltaan salakavalaa, niin kyllä siinä on näkyviäkin piirteitä. On puututtava, jos joukko lapsia sättii yhtä peleissä, tai kieltäytyvät ottamasta jotakuta mukaan millään tavalla. Ymmärrän että kaikkea ei voi nähdä, mutta toisaalta tuntuu että liian monissa tapauksissa selvältäkin kiusaamiselta halutaan vain sulkea silmänsä. Ja tämä niin opettajille, vanhemmille kuin toisille lapsillekin.

- Faktat haltuun. Että otettaisiin selvää mitä kiusaaminen ihan oikeasti on, eikä tukeuduta vanhoihin uskomuksiin ja olettamuksiin. Kiusaaminen ei kuulu ikään, kiusaaja ei ole automaattisesti itsekin uhri ja että kiusaaminen ei ole vain nuoruuden tyhmyyttä. Se on liian usein pelottavan systemaattista.

- Tehokas puuttuminen: kun tilanne selviää, siihen tartutaan heti. Ilmoitetaan vanhemmille, selvitetään asianosaisten kanssa ja etsitään ratkaisu. Tilannetta täytyy seurata: yksi anteeksipyyntö mutisten ei riitä, vaan tilanteen todella on rauhoituttava. Pahimmissa tapauksissa on oltava mahdollisuus isompiin toimenpiteisiin: säännöllisestä väkivaltaisesta kiusaamisesta on oltava kunnon rangaistus. Jotkut kiusatuista saavat jopa aiheellisesti pelätä, työnnetäänkö heidät rappusia alas!

- Kiusatun tukeminen. Ennaltaehkäistään, ettei hänestä tule se vielä aikuisiässä menneisyyttään kipuileva ihminen. Enkä tarkoita, että "etsitään ja korjataan kiusatusta viat, että häntä ei enää kiusattaisi". Vaan nimenomaan, että hän pääsisi käsittelemään tämän asian, päästämään siitä irti ja pääsisi ehjiin, mukaviin ja turvallisiin piireihin kouluympäristössään. 

- Kokemusten jakaminen: minusta olisi tärkeää, että kiusaamista käsiteltäisiin luokissa keskusteluina ja vaikkapa entisten, nykyään aikuisten kiusattujen kokemuksina - tai miksei jopa niin, että vaikkapa psykologi tms. tulisi pitämään oppintuntia. Mutta pitäisin tärkeänä, että sitä tietoa olisi, minkälaista kiusaaminen on todella. Voitaisiin jo alussa kitkeä vääriä uskomuksia ja herätellä, että osattaisiin suhtautua kiusaamiseen oikeasti vakavana asiana.

Hyviä ajatuksia, lisää kiitos. 

Minua on kiusattu rankasti monta vuotta. Silti olin itsekin mukana lällättelemässä yhdelle toiselle kiusatulle. Omaa lastani on kiusattu.

Minusta tärkeintä on poistaa tilanteita, joissa kiusaaminen on mahdollista. Välitunti- ja koulun alkua edeltävä valvonta kuntoon. Monessa koulussa ei ole lainkaan aikuisia pihalla ennen koulun alkua.

Lisäksi jo pieneenkin lällättelyyn pitää puuttua napakasti. Heti yhteys myös kotiin. Kiusatun vanhemmille pitää myös kertoa heti, että kiusaamista on tapahtunut ja millaista se on ollut ja miten opettaja on toiminut - että kotona tiedetään asiaan puututun.

- Tarvittaessa kiusaaja siirretään rinnakkaisluokalle. Ylipäätään pitää käyttää luovaa ajattelua: jos puhe ja jälki-istunnot eivät auta, kiusatulle voidaan antaa vaikkapa lupa lähteä viisi minuuttia aikaisemmin kotiin, olla luokassa välitunnilla jonkin aikaa tms., mitä vaan kiusatun sekä vanhempien kanssa viisaaksi nähdään (suojelusta ei tietenkään saa tulla sellaista, että kiusattu kokee sen rangaistukseksi, siksi neuvottelu on tärkeää). Kiusaajasta voidaan tehdä lastensuojeluilmoitus, jos koulun omat toimet eivät tunnu purevan kiusaajan vanhempiin.

Joo, voihan sitä aina yrittää herätellä empatiaa ja puhua siitä, miltä kiusaajasta tuntuu. Ikävä kyllä sellainen puhe tehoaa lähinnä niihin jo entuudestaan hyvätapaisiin, noin pääsääntöisesti. Mutta toki sitä puhettakin tarvitaan... Tärkeintä silti olisi minusta tarttua heti ja tiukasti kiusaamiseen, kun sitä tulee ilmi. Pahinta on, jos koulu luulee tai haluaa luulla, että "ei meidän koulussa kiusata, kun meillä on KiVa ja asiasta on paljon puhuttu...!

Viitonen kirjoitti väärin, piti tietysti sanoa, että voihan sitä aina yrittää herätellä empatiaa ja puhua siitä, miltä kiusaTUSta tuntuu.

Miten olisi vaikka, että kiusaajat vaihtaisivat koulua eivätkä kiusatuksi joutuneet? Nykyinen käytäntöhän tukee sellaista näkemystä, että uhri on jollain tavalla syyllinen tilanteeseensa, ja joutuu tilanteen korjaamiseksi vaihtamaan koulua.

Peruskohteliaisuutta pitäisi opettaa ja sitten myös vaatia lapsilta. Opettaja voi sanoa heti lukuvuoden aluksi, että hänen luokallaan ei jätetä ketään ulkopuolelle, kenellekään ei puhuta ilkeästi, kiroilla, tönitä jne ja että rikkomuksista tulee seurauksia. Meidän pojan uusi ope teki näin viime vuoden alussa ja joutui pari kertaa pitämään tiukan puhuttelun parille pojalle näiden rikkomuksista luokan edessä. Sitten luokka tajusi kuka on pomo eikä yhtään kiusaamistapausta ole esiintynyt tuossa luokassa sen jälkeen. Olen ollut tästä hyvin hämmästynyt, koska edellisen opettajan kanssa luokka käyttäytyi huonosti. Ehkä tilannetta auttaa myös se, että tämä uusi opettaja on aika yrmeä mies, joka ei oman poikani mukaan kuuntele mitään selityksiä. Hän vaatii muuten myös oppilaita puhumaan kohteliaasti ja kas kummaa, olen kuullut poikien puhuvan toisilleen ihan eri tyyliin kuin vielä viime vuonna. Ilmeisesti opettaja rohkaisee ja palkitseekin hyvästä käytöksestä.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 14:00"]

Viitonen kirjoitti väärin, piti tietysti sanoa, että voihan sitä aina yrittää herätellä empatiaa ja puhua siitä, miltä kiusaTUSta tuntuu.

[/quote]
HUPS! Anteeksi, my bad. Korjasit oikein. 
Terv. 5 

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 14:00"]

Viitonen kirjoitti väärin, piti tietysti sanoa, että voihan sitä aina yrittää herätellä empatiaa ja puhua siitä, miltä kiusaTUSta tuntuu.

[/quote]
HUPS! Anteeksi, my bad. Korjasit oikein. 
Terv. 5 

[/quote]
AAARGH! Katselin väärää tekstiä. Anteeksi, sori. Minun moka, tekstin pituus hämäsi. :-----D Terv. 3. Jatkakaa, menen häpeämään!

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:58"]

--

Joo, voihan sitä aina yrittää herätellä empatiaa ja puhua siitä, miltä kiusatusta tuntuu. Ikävä kyllä sellainen puhe tehoaa lähinnä niihin jo entuudestaan hyvätapaisiin, noin pääsääntöisesti. Mutta toki sitä puhettakin tarvitaan... Tärkeintä silti olisi minusta tarttua heti ja tiukasti kiusaamiseen, kun sitä tulee ilmi. Pahinta on, jos koulu luulee tai haluaa luulla, että "ei meidän koulussa kiusata, kun meillä on KiVa ja asiasta on paljon puhuttu...!

[/quote]
Kolmonen takertuu tähän kommenttiin jota luuli aluksi omakseen... :) Korjasin tuosta sen kohdan minkä vitonen korjasi myöhemmin. 

Mutta niin: Minä luulen, että tuosta kokemusten vaihdosta olisi kyllä tehoa: kun kiusaajaminen pitää usein sisällään hännystelijät ja heidät, jotka eivät uskalla tai "havaitse" puuttua asiaan. Ainakin viedään se "en minä tiennyt!" valttikortti pois, kun tarjotaan tietoa. Ja uskon kyllä, että kiusaajissakin on heitä, jotka yllättyvät kuinka isot mittasuhteet on kenties hänen omassa mielessään "viattomassa huumorissa". Toki yksistään tämä ei toimi eikä auta tilanteen ratkaisemisessa, mutta kenties olisi hyvä apu ennaltaehkäisyyn.

Lasten itsetunnon kasvattamista kunnolliseksi. Syrjäytymiseen tulisi puuttua jo päiväkodissa ja kaikilta, ujoilta ja rohkeilta, tulisi vaatia samoja asioita.

Lisäksi tulisi poistaa velvoite, että kaikkien pitää olla kaikkien kavereita. Tämä on ihan elämästä vieraantunut ajatus. Pakkokaveruus lipsuu helposti kiusaamiseen, kun ihmisiä laitetaan jatkuvasti epämukavuusalueelle eli pakotetaan olemaan henkilöiden kanssa, joiden kanssa ei haluaisi. Lapsilta tätä vaaditaan, mutta aikuisilta ei tietenkään.