Lue keskustelun säännöt.
Mä en ikinä, ikinä anna anteeksi vanhemmilleni asioita, joita
15.05.2014 |
heidän takiaan olen joutunut kokemaan. Mä tiedän, että katkeruus kalvaa ennenkaikkea mua itseäni, mutta se, että mun ei tarvitse "antaa" heille mitään, ei edes anteeksi, helpottaa. Kohtalotovereita?
Kommentit (21)
Oma elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi. Joka ei pysty antamaan anteeksi vanhemmilleen tai toiselle heistä, ei ehkä pysty oikeasti antamaan anteeksi muillekaan. Monet vanhemmat ovat rikkinäisiä ja ns. keskeneräisiä, vaikka varmasti haluaisivat olla loukkaamatta läheisimpiään, lapsiaan. Me lapset emme usein tiedä, mitä kauheaa ja väkivaltaista oman vanhemman lapsuudessa on tapahtunut (ei ole kertonut) ja miksei hän voi olla sellainen kuin haluaisimme. Vihasta saa paljon energiaa, mutta se menee hukkaan, jos sen kohde ei edes tiedä tai ymmärrä, mistä hänelle ollaan vihaisia! Jokainen äiti ja jokainen isä rakastaa lastaan, vaikka olisi itse kuinka huono ja epäonnistunut vanhempana tahansa. Siitä olen varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin luulin joskus, että vihasta saa hyvin voimia ja että se ei aiheuta mitään negatiivistä elämääni. Myös minä ajattelin, että anteeksi antaminen olisi niiden tekojen hyväksymistä. No, olin väärässä molempien asioiden suhteen.
Ihmiset aina jotenkin kuvittelevat, että asiat annetaan anteeksi vain sen väärintehdyn kohdalla. Suurin syy anteeksiantamattomuuteen on kuitenkin se, että tapahtuneista asioista syytetään myös itseään. Useimmissa tapauksissa joissa anteeksianto vapauttaa ihmistä, kyseenalainen ihminen on antanut samalla myös itselleen anteeksi. Ja ennenkin alatte huutamaan kuorossa, että "en minä siitä itseäni syytä" niin kyse on todella usein alitajuista ajattelusta, "jos meitä lapsia ei olisi ollut, olisi äiti varmasti eronnut", "jos en olisi ollut niin humalassa, minua ei olisi raiskattu" jne. Uhrit syyttävät melkolailla aina itseään, vaikkei syytä olisikaan.
Minä olen antanut anteeksi rankkojakin tapahtumia. Väärintehneet eivät ole minulta anteeksiantoa pyytäneet, mutta heille anteeksianto ei olekaan osoitettu, vaan itselleni. Anteeksiannon jälkeen aloin muutamaan ajatusmaailmaani positiivisemmaksi ja lopetin itseni syyttelyn.
Viha ja katkeruus syövyttävää ihmistä. Vihaisen ihmisen lähellä ei ole hyvä olla. Vaikka menneisyydelleen vihainen ihminen olisikin omasta mielestään mukava ja positiivinen, hän hymyilee hampaillaan. Usein vihaiset ihmiset ovat todella sarkastisia ja ironisia, nuo ovatkin passiivista vihaa muita kohtaan.
Anteeksianto ei tarkoita asioiden hyväksymistä, vaan niiden taakse jättämistä, niistä luopumista ja itsensä armahtamista.
Vihalla ei saa aikaiseksi muuta kuin vihaa. Ei rauhaa saa aikaiseksi nyrkeillä ja aseilla. Rauhan saa tyynnyttämällä vihan ja muut negatiiviset tunteet.
Itselleen on kuitenkin kaikkein vaikein antaa anteeksi. Suosittelen kuitenkin yrittämään. Viha ja katkeruus ovat raskaita tunteita, ja niitä tunteita kantavat ihmiset ovat raskasta seuraa.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 17:22"]
Minäkin luulin joskus, että vihasta saa hyvin voimia ja että se ei aiheuta mitään negatiivistä elämääni. Myös minä ajattelin, että anteeksi antaminen olisi niiden tekojen hyväksymistä. No, olin väärässä molempien asioiden suhteen.
Ihmiset aina jotenkin kuvittelevat, että asiat annetaan anteeksi vain sen väärintehdyn kohdalla. Suurin syy anteeksiantamattomuuteen on kuitenkin se, että tapahtuneista asioista syytetään myös itseään. Useimmissa tapauksissa joissa anteeksianto vapauttaa ihmistä, kyseenalainen ihminen on antanut samalla myös itselleen anteeksi. Ja ennenkin alatte huutamaan kuorossa, että "en minä siitä itseäni syytä" niin kyse on todella usein alitajuista ajattelusta, "jos meitä lapsia ei olisi ollut, olisi äiti varmasti eronnut", "jos en olisi ollut niin humalassa, minua ei olisi raiskattu" jne. Uhrit syyttävät melkolailla aina itseään, vaikkei syytä olisikaan.
Minä olen antanut anteeksi rankkojakin tapahtumia. Väärintehneet eivät ole minulta anteeksiantoa pyytäneet, mutta heille anteeksianto ei olekaan osoitettu, vaan itselleni. Anteeksiannon jälkeen aloin muutamaan ajatusmaailmaani positiivisemmaksi ja lopetin itseni syyttelyn.
Viha ja katkeruus syövyttävää ihmistä. Vihaisen ihmisen lähellä ei ole hyvä olla. Vaikka menneisyydelleen vihainen ihminen olisikin omasta mielestään mukava ja positiivinen, hän hymyilee hampaillaan. Usein vihaiset ihmiset ovat todella sarkastisia ja ironisia, nuo ovatkin passiivista vihaa muita kohtaan.
Anteeksianto ei tarkoita asioiden hyväksymistä, vaan niiden taakse jättämistä, niistä luopumista ja itsensä armahtamista.
Vihalla ei saa aikaiseksi muuta kuin vihaa. Ei rauhaa saa aikaiseksi nyrkeillä ja aseilla. Rauhan saa tyynnyttämällä vihan ja muut negatiiviset tunteet.
Itselleen on kuitenkin kaikkein vaikein antaa anteeksi. Suosittelen kuitenkin yrittämään. Viha ja katkeruus ovat raskaita tunteita, ja niitä tunteita kantavat ihmiset ovat raskasta seuraa.
[/quote]
Ja sitten me kaikki laitettiin kukat hiuksiin ja paskottiin perhosia. Puhut kahdesta eri asiasta, vai peräti kolmesta. Ensinnäkin ap puhui anteeksiantamisesta vanhemmilleen, ei itselleen. Ja on täysin eri asia olla antamatta anteeksi sitä että vanhemmat ei osanneet kasvattaa, kuin sitä, että vanhemmat ovat todella olleet täysin julmia.
En minäkään. Isälle sitä että valitsi viinan ennen perhettä, ja äidille sitä että valitsi juovan puolison mieluumin kuin lapset. Isä ei ollut paha eikä aggressiivinen kännissä, mutta juoppo kuitenkin. Häpeää, epävarmuutta, riitoja, joita muka yritettiin piilottaa lapsilta. Äiti varmaan kuvitteli ettei lapset näe ja ymmärrä, että lapsille riittää omakotitalo ja molemmat vanhemmat saman katon alla. Ei se riitä.
Isä on nyttemmin kuollut, ja äitiin on kylmät välit. En voi unohtaa sitä että hän halusi pitää kulisseja yllä, tai oli vain liian saamaton viemään lapsensa parempaan elämään ilman päihteitä.
Itse olisin onnellinen jos vanhempani edes antaisivat mahdollisuuden antaa anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi antaminen on käsite, joka avautuu eri tavalla eri ihmisille. Toivottavasti kuitenkin elät nykyhetkessä ja suunnittelet tulevaisuutta. Menneessä eläminen tai itsesäälissä kieriskely tekee hallaa sinulle.
Anteeksi antaminen on käsite, joka avautuu eri tavalla eri ihmisille. Toivottavasti kuitenkin elät nykyhetkessä ja suunnittelet tulevaisuutta. Menneessä eläminen tai itsesäälissä kieriskely tekee hallaa sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vuoksi minäkin odotin 35-vuotiaaksi, ennen kuin päätin hankkia lapsen. Ajattelin, etten halua elämääni ketään, ketä vihaa minua niin paljon kuin minä vihaan omia vanhempiani.
Aivan kuten totesit; oman elämäsi sillä myrkytät. Olet vapaa jatkamaan vain, jos kykenet anteeksiantoon vaikka haudan taakse. BTDT
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihassa on paljon hyvää käyttövoimaa. Älä anna anteeksi, en minäkään antanut. Se ajatus pitää minut kasassa, että minulla on oikeus vihaani.
Halveksin suunnattomasti ihmisiä, jotka tilanteessa kuin tilanteessa hurskastelevat, että muista kääntää toinenkin poski ja on tärkeää antaa jo itsensä takia anteeksi.
Minkä ihmeen takia? Se on sama kuin itsekin asettuisi itselleen pahaa tehneiden ihmisten puolelle itseään vastaan. Se on kuin kertoisi itselleen, että minulle saa tehdä ihan mitä vain, minä vain pyydän anteeksi olemassaoloanikin ja odotan lisää paskaa niskaan.
En ole koskaan saanut minkäänlaista "rangaistusta" siitä, etten anna anteeksi. En ole katkeroitunut, taivas ei ole tippunut niskaani, mitään kohtalon suomia vastaiskuja ei ole sadellut niskaan. Suosittelen kaikille.
Olisin kiinnostunut tietämään, että tosiaan, mikä on se paha, mikä seuraa, jos ei anna anteeksi ja käännä toistakin poskea? Miksi tarkalleen pitää antaa anteeksi jo itsensä takia?
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 14:24"]
Sen vuoksi minäkin odotin 35-vuotiaaksi, ennen kuin päätin hankkia lapsen. Ajattelin, etten halua elämääni ketään, ketä vihaa minua niin paljon kuin minä vihaan omia vanhempiani.
[/quote]
Suosittelisin kyllä että menisit puhumaan tuosta katkeruudesta ammatti-ihmiselle. Kyllä joitakin solmuja elämästä löytyy mutta nuin typerää en ole kuullut aikoihin!
Mitä muka vanhempasi on tehnyt AIKUISELLE ihmiselle kun on katkera ja täynnä vihaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 14:24"]
Sen vuoksi minäkin odotin 35-vuotiaaksi, ennen kuin päätin hankkia lapsen. Ajattelin, etten halua elämääni ketään, ketä vihaa minua niin paljon kuin minä vihaan omia vanhempiani.
[/quote]
Suosittelisin kyllä että menisit puhumaan tuosta katkeruudesta ammatti-ihmiselle. Kyllä joitakin solmuja elämästä löytyy mutta nuin typerää en ole kuullut aikoihin!
Mitä muka vanhempasi on tehnyt AIKUISELLE ihmiselle kun on katkera ja täynnä vihaa?
[/quote]
Niin, mietipä sitä aikasi kuluksi.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 14:25"]
Aivan kuten totesit; oman elämäsi sillä myrkytät. Olet vapaa jatkamaan vain, jos kykenet anteeksiantoon vaikka haudan taakse. BTDT
[/quote]
Todella vapauttava on se tunne, kun tajuaa, että ei tarvitse antaa anteeksi mitään, mitä ei ole pyydetty anteeksi. Mieltä painaa hirveä syyllisyys, kun ei pysty unohtamaan ja antamaan anteeksi menneisyyden asioita. Kun tajuaa, ettei niitä edes tarvitse antaa anteeksi, pystyy elämään taas eteenpäin ja hyväksymään sen, että aiemmin sattui paskoja asioita ja siksi minusta tuli tämmöinen ja se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 14:28"]
Vihassa on paljon hyvää käyttövoimaa. Älä anna anteeksi, en minäkään antanut. Se ajatus pitää minut kasassa, että minulla on oikeus vihaani.
Halveksin suunnattomasti ihmisiä, jotka tilanteessa kuin tilanteessa hurskastelevat, että muista kääntää toinenkin poski ja on tärkeää antaa jo itsensä takia anteeksi.
Minkä ihmeen takia? Se on sama kuin itsekin asettuisi itselleen pahaa tehneiden ihmisten puolelle itseään vastaan. Se on kuin kertoisi itselleen, että minulle saa tehdä ihan mitä vain, minä vain pyydän anteeksi olemassaoloanikin ja odotan lisää paskaa niskaan.
En ole koskaan saanut minkäänlaista "rangaistusta" siitä, etten anna anteeksi. En ole katkeroitunut, taivas ei ole tippunut niskaani, mitään kohtalon suomia vastaiskuja ei ole sadellut niskaan. Suosittelen kaikille.
Olisin kiinnostunut tietämään, että tosiaan, mikä on se paha, mikä seuraa, jos ei anna anteeksi ja käännä toistakin poskea? Miksi tarkalleen pitää antaa anteeksi jo itsensä takia?
[/quote]
Tuntemasi viha ja katkeruus myrkyttää paitsi oman, myös läheistesi elämän. En haluaisi esim puolisokseen ihmistä, joka saa käyttövoimansa vihasta. Vihan tunteet on sallittuja mutta niistä kannattaisi kyllä päästä yli. Ei anteeksi antaminen tarkoita niiden tekojen hyväksymistä.
9, tunnut "halveksivan suunattomasti" aika pienellä perusteella, mutta kerron hiukan mitä se anteeksianto omalla kohdallani on tarkoittanut: vanhemmat kasvattivat minut niin kovassa kurissa ja seksuaalisuuta demonisoiden uskonnollisen taustansa takia, että kasvoin hyvin ongelmalliseksi kimpuksi itsetuntoni kanssa. MIessuhteet ovat olleet ihan järkkyjä... No, enpä enempää avaa täällä.
Vielä liki 4-kymppisenäkin olen ollut ihan solmussa ja katkera. Mietin koko ajan tehtyjä tekoja, tehtyjä epäonnistumisia, petasin tulevaisuuden epäonnistumisia tätä taustaa vasten.
Kun vihdoin aloin ymmärtää, että vanhemapani ovat kasvattaneet sillä kyvyllä mikä heillä silloin kauan sitten oli ja että he eivät ole tahallaan muokanneet tyttärestään epävarmuutta tärisevää takertujaa, aloin päästä irti menneisyyden otteesta. Näen, että valinnat elämän suhteen ovatkin jo hyvin kauan olleet ihan omissa käsissäni. Voin muokata itseluottamustani ja suhtautumistani maailmaan ihan ITSE, kaikki ei johdu kuitenkaan lapsuudesta, vaikka sieltä paljon vaikutteita tuleekin. Voin myös kasvattaa omia lapsiani hiukan toiseen suuntaan, tehdä korjausliikkeitä. Ei ole pakko jatkaa sukupolvien perinnettä.
Jos en kykenisi anteekisantoon, ymmärrykseen tai tietynlaiseen armeliaisuuten heitä tai itseäni kohtaan. vihaisin edelleenkin surkeata itseäni, olisin katkera menneisyydelle JA siirtäisin sen kaiken omiin lapsiini. Kaipa halveksisinkin ihmisiä. BTDT
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 14:23"]
En minäkään. Isälle sitä että valitsi viinan ennen perhettä, ja äidille sitä että valitsi juovan puolison mieluumin kuin lapset. Isä ei ollut paha eikä aggressiivinen kännissä, mutta juoppo kuitenkin. Häpeää, epävarmuutta, riitoja, joita muka yritettiin piilottaa lapsilta. Äiti varmaan kuvitteli ettei lapset näe ja ymmärrä, että lapsille riittää omakotitalo ja molemmat vanhemmat saman katon alla. Ei se riitä.
Isä on nyttemmin kuollut, ja äitiin on kylmät välit. En voi unohtaa sitä että hän halusi pitää kulisseja yllä, tai oli vain liian saamaton viemään lapsensa parempaan elämään ilman päihteitä.
[/quote] täysin uskomatonta! aivan kuin olisin itse tämän kirjoittanut. paitsi että isäni ikävä kyllä elää viellä. joten saat täysin sympatiapisteet ymmärrän hyvin mitä tarkoitat! äiti nähnyt miten alkoholisti isä on kaikki meidät kolme lasta jatkuvalla haukkumisella ja väheksymisellä henkisesti alistanut (jopa niin, että veli nuorena alkoholisoitui ja 23v tappoi itsensä juomisellaan). eikä äiti tehnyt asialle mitään. itse nyt äitinä en antaisi ikinä lapselleni tapahtua näin. olen vuosia yrittänyt kerätä voimia katkaistakseni välit vanhempiini kokonaan, mutta jo lapsena alistetulta sitä voimaa ei niin vain löydy. ihmisten jotka eivät ole samaa kokeneet on helppo näköjään tässä ketjussa anteeksi annosta saarnata.
Turha sysätä lisätaakkaa ihmisille, joiden lapsuus on ollut kamala. Yleensä nämä "käännä toinen poski" (vaikka ovat kaltoinkohdeltuja) ovat aikas lailla passiivis-aggressivisia eli se oma viha on jäänyt käsittelemättä.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 14:36"]
Ei anteeksi antaminen tarkoita niiden tekojen hyväksymistä.
[/quote]
:D omg, minua niin huvittaa kaltaistesi vähän yksinkertaisten sydäMMellä ajattelijoiden aivoitukset. Darl, anteeksiantaminen tarkoittaa juuri sitä, että ne teot on hyväksynyt. Asia on juuri niin. Se että sanot, että asia ei ole niin, ei asiaa muuta mihinkään. Mutta jos olet päättänyt tehdä oman elämäsi helpoksi tuollaisella "eihän musta ole mustaa vaan itse asiassa valkoista" -ajattelulla, niin täysin vapaasti.
On systeemin onni, että osa ihmiskuntaa on vähän yksioikoista sakkia, joka uskoo nöyryyteen, anteeksiantamiseen, itsensä uhraamiseen ja muihin lukuisiin seikkoihin, joilla meitä naisia on vuosisatoja höynäytetty.
Luokkayhteiskuntaakaan ei olisi, jollei se pyramidin alimmainen, leveä kanta uskoisi, että anteeksiantaminen on tärkeää ja kyykyssä oleminen on tärkeää ja nöyryys on tärkeää.
Saathan sinä niin uskoa, ihmisparka, ja mitä onnellisempi olet uskossasi, sen vähemmän tarvitsee tuntea syyllisyyttä siitä, kun kiipeää kaltaistesi hartioille.
Ei tietenkään tarvitse antaa anteeksi, mutta oman itsesi vuoksi sinun pitää päästä yli katkeruudesta. Anteeksi ei tarvitse antaa, ei ainakaan jos toinen ei tee mitään sen ansaitakseen.