Kaksoset ovat joskus aivan mahdottomia!

Menna sai 21-vuotiaana pienen pojan jolle tuli nimeksi Daniel. Daniel syntyi keskosena ja joutui jonkun aikaa olemaan keskoskaapissa. Nyt oli Heidillä lapsenlapsi. Heidin omat, kotona asuvat lapset kasvoivat kovaa vauhtia. Jenna täytti 18 ja oli nyt lukion viimeisellä luokalla. Jenna suunnitteli lukion jälkeen aloittaa yliopistossa lukemaan kauppatieteitä. Osku oli eskarilainen jo ja Osku kävi koulun yhteydessä olevaa eskariluokkaa ja oli helpottunut siitä, kun pääsi "isojen porukkaan" eikä tartte enää olla pienten kanssa samassa päiväkodissa vaan saa olla jo koulussa niinkuin isot lapset.




Kaksoset Ilja ja Alli oppivat kävelemään lähes heti kun täyttivät 2 vuotta eivätkä enää olleet mitään vauvoja vaan jo ihan käveleviä taaperoita. Down-lapsilla vauvavaihe kestää normaalia pitempään koska he kehittyvät ja esim oppivat kävelemään normaalia hitaammin. Mutta nyt Ilja ja Alli kävelevät jo. Ja ovat todella vilkkaita ja joka paikan räpeltäjiä. Monesti Osku hermostuu siihen, kun pienet tulevat sotkemaan kaikki leikit ja legorakennelmat ja joskus kovastikin ärähtää pienille mutta Oskulle on koko ajan sitä koetettu selittää että ei saa olla liian kova näitä pieniä kohtaan vaikka joskus ärsyttääkin se kun ne joka paikan räpeltää.



Kun Daniel pääsi keskoskaapista niin käytiin koko perhe katsomassa Mennan luona Danielia. Danielin kanssa oli Mennalla vauva-arki lähtenyt sujumaan hyvin ja Daniel oli epätavallisen rauhallinen ja kiltti muuten, mutta kun puettiin tai vaihdettiin vaippoja niin silloin Daniel huusi ja parkui täyttä kurkkua koko sen ajan. Daniel oli hyvin pieni ja heiveröinen keskonen ja sitä piti käsitellä varovaisesti vielä eikä siksi Menna antanut vauvaa vielä vierailijoitten syliin mutta katsella saivat sitä jokainen.




Ilja ja Alli kävivät hoidossa päivittäin kristillisessä päiväkodissa puolipäiväisinä. Heidi on työkyvyttömyyseläkkeellä ja päivät kotona, mutta lapset ovat sen takia hoidossa että 1. saavat ikäistään seuraa ja virikkeitä ja 2. että Heidi saa hetken aikaa levätä. Eija ja Elli olivat siellä perhehoitopaikassa edelleen ja tulivat sieltä kotiin lomille ja viikonlopuksi ja nuo kaksoset Ilja ja Alli olivat tytöille tärkeitä ja kaksosia leikittivät ja touhusivat niitten kanssa. Kaksoset olivat nyt nuorimmaiset ja jokainen tykkäsi kaksosista. Myös Osku, vaikka Osku joskus hermostui siihen kun ne tulee ja sotkee leikit, mutta kuitenkin kaikesta huolimatta kaksoset olivat tärkeitä ja rakkaita pikkusisaruksia Oskulle ja Osku luki niille kirjoja ja esitteli kaikkea mitä on esikoulussa oppinut ja monesti Osku oli äidin apuna siinä, kun puettiin kaksosia ulos ja jos esim kaupassa jompikumpi kaksosista yritti karata, niin Osku äkkiä huomasi sen ja nappasi pikkusisarusta kädestä kiinni ja esti karkaamasta. Osku oli hyvä isoveli pienille ja monesti kaikki jotka sen näkivät, kehuivat Oskua siitä.



Osku monesti kyseli vanhemmilta tuosta Downin syndroomasta ja siitä, että millaisia kaksosista aikuisena tulee. Osku myös ilahtui kovasti siitä, kun kaksoset oppivat uusia taitoja jäljittelemällä Oskua ja Oskulle sanottiin, että näin ne vaan oppii kun sinä näytät hyvää esimerkkiä niille. Osku opetti kaksosia rakentamaan palikoista tornia ja näytti miten rakennetaan ja kaksoset seurasivat esimerkkiä ja kohta oli hieno palikkatorni pystyssä kun Osku oli tehnyt sen kaksosten kanssa yhdessä.




Kun Daniel vähän kasvoi ja oppi ryömimään ja vahvistui siten ettei ole enää ihan pikkuvauva, niin Daniel kun oli joskus käymässä kylässä niin Osku ja kaksoset tykkäsivät kovasti olla apuna Danielin hoitamisessa ja leikittää Danielia. Osku sai myös pidellä Danielia valvotusti sylissä, mutta kaksoset saivat katsella siinä vieressä ja Osku opasti kaksosia koko ajan, että "olkaa varovaisia nyt!" Daniel kehittyi aika nopeasti ja kun Daniel oli jo toisella vuodella ja käveli, niin kun oli Daniel käymässä niin siellä se vipelti kaksosten kanssa pitkin huoneita yhdessä ja räpeltelivät joka paikan. Osku aloitti ekan luokan ja oli 7v ja kaksoset täyttivät 3. Kaksoset eivät puhuneet vielä yhtään sanaa, mutta Osku kovasti koetti niitä siinäkin opastaa.



Jenna kirjoitti ylioppilaaksi ja pääsi yliopistoon opiskelemaan kauppatieteitä ja kotiin jäivät enää Osku ja kaksoset.



Danielin kohdalla oli sellaista, että neuvolassa sanottiin, että Daniel ei ole ihan normaalisti kehittynyt. Daniel ei ota kontaktia ollenkaan eikä kommunikoi mitenkään. Epäiltiin, että Daniel on autistinen.




Suvussa esiintyy näillä autismia ja Aspergerin syndroomaa, joten se jos Daniel on autisti, ei ole mikään ihme. Daniel on kuitenkin vielä niin pieni, että ei voi varmaksi vielä sanoa mitään koko asiasta. Danielille syntyi pikkusisko nimeltä Roosa silloin kun Daniel oli kaksivuotias. Roosa oli ja on terve lapsi, jolla ei ole mitään erityisiä ongelmia.



Niin vuodet vierivät ja Oskukin aloitti jo toisen luokan ja Ilja ja Alli täyttivät 4 vuotta. Iljan ja Allin kanssa oli nyt pottatreenit, opetettiin Allia ja Iljaa kuivaksi ja edelleen oli vilkasta menoa ja räpeltelyä ja vahtia piti koko ajan. Alli ja Ilja ovat sillä hetkellä noin 2-vuotiaan tasolla ja arki oli joskus rankkaa ja välillä kaksoset pääsivät osastolle kuntoutusjaksolle ja myös tukiperhe löytyi ja olivat tukiperheessä kerran kuukaudessa yhden viikonlopun. Ei sitä villiä menoa ja joka paikan sotkemista olisi muuten jaksettu.



Danielilla joka on Heidin lapsi, varmistui sitten myös autismidiagnoosi. Daniel meni tavalliseen päiväkotiin yhdessä Roosan kanssa hoitoon ja Menna jatkoi opintojaan. Nyt oli Mennallakin siis erityislapsi ja se kulkee tuossa suvussa geeneissä, että erityislapsia tulee, etenkin autisteja ja aspergereja. Välillä myös muitakin vammaisia.




Ilja ja Alli täyttivät 5 vuotta ja villi meno senkun jatkui ja piti olla jo lasten valjaatkin kaksosilla. Myös uhmaikä oli kova ja jos kiellettiin jostakin niin heti alkoi huuto, kirkuminen, potkiminen ja pureminen. Osku 9v osallistui aktiivisesti pikkusisarusten vahtimiseen ja aina kun kaksoset oli ihan mahdottomia, niin Osku yritti houkutella ne tekemään jotakin mukavaa ja Osku oli taitava suuntaamaan niitten huomiota johonkin muuhun. Vanhemmat yrittivät, että Osku eläisi normaalia elämää eikä joutuisi liikaa ottamaan Iljasta ja Allista vastuuta, mutta Osku oli mielellään avuksi Iljalle ja Allille ja tykkäsi kovasti noista kaksosista. Osku piti myös koulussa esitelmän Downin syndroomasta ja kertoi koko luokalle, että hänellä on kaksi ylivilkasta ja temperamentikasta Downin syndrooma-sisarusta jotka on joskus rasittavia ja joskus hauskoja ja mukavia mutta enimmäkseen kuitenkin mukavia.



Ilja ja Alli oppivat vähitellen puhumaan ja myös muitakin taitoja oppivat ja ikää tuli lisää ja se pahin uhma ja ylivilkkaus meni ohi silloin kun Ilja ja Alli olivat esikouluikäisiä. Ilja ja Alli kävivät esikoulua siinä päiväkodissa jonka aloittivat pienenä ja tarkoitus olisi että ovat esikoulussa siinä vielä yhden lisävuoden ja vasta 8-vuotiaana menevät kouluun, joko kehitysvammaisten kouluun tai tavalliseen kouluun.





Daniel oli vaikeasti autistinen ja hyvin levoton ja ylivilkas. Danielilla oli päiväkodissa oma avustaja mutta silti oli Danielin hankalaa sopeutua normaaliryhmään ja Daniel joutui erityisryhmään. Mietittiin monesti että millainen tulee olemaan Danielin tulevaisuus sitten aikanaan.

Menna oli muuttanut toiselle paikkakunnalle lääketiedettä opiskelemaan ja Eija ja Elli asuivat Katiskalla, joten kotiin jäivät enää vain nämä Jenna, Osku, Ilja ja Alli. Jenna kävi lukiota jo toista vuotta ja oli 17-vuotias. Jenna pärjäsi koulussaan hyvin ja nyt lukion tokalla suunnitteli sitä, millaisen puvun haluaa vanhojentansseihin sitten kevätlukukaudella. Jennalla oli erittäin lievä Asperger joka ei juuri laisinkaan näkynyt arjessa eikä mitenkään toimintakykyä haitannut ja monet sanoivat, että Jenna ei vaikuta Aspergerilta. Se, että näin on, niin siihen oli vaikuttanut paljon jo lapsuudessa alkanut kuntoutus ja hyvät tukitoimet sekä myös hyvät kotiolot ja erityisesti se, kun kolme vuotta vanhempaan isosiskoon Mennaan oli Jennalla ollut niin lämpimät ja läheiset välit ja lisäksi Jenna oli sosiaalisia taitoja oppinut jo siinä kun oli hoitanut pienempiä sisaruksiaan ja jo pienestä asti avustanut myös vaikeavammaisia siskojaan Emmiä ja Elliä.



Osku oli 5-vuotias ja päiväkodissa samassa hoitopaikassa missä isompiakin sisaruksia oli ollut pienenä ja nyt siihen päiväkotiin tulivat myös nämä äskettäin vuoden täyttäneet vauvakaksoset Ilja ja Alli. Osku oli oppinut hyväksi isoveljeksi Iljalle ja Allille, vaikka aluksi oli Oskulla hyvin vaikeaa hyväksyä vauvoja osaksi perhettä ja Oskun mielestä vauvojen kakka haisi kauhealle ja vauvojen huuto kuulosti kauhealta ja muutenkin olivat kauheita aluksi, mutta kuukausien kuluessa Osku huomasi että hän voi olla äidin apuna niiden hoitamisessa ja hakea niille vaikka tutin ja kun Osku pelleili vauvoille, vauvat nauroivat ja muutenkin kun Osku huomasi että vauvathan ovat ihan mukavia, niin Osku oppi hyväksymään sen, että vauvat kuuluvat nyt perheeseen ja Osku on isoveli. Kun vauvat kasvoivat ja oppivat ryömimään niin Oskua joskus suututti kun ne tulee ja sotkee leikit ja silloin Osku välillä huusi vauvoille että painukaa tiehenne siitä ja yhden kerran Osku yritti heittää vauvoja puupalikoilla mutta onneksi se pystyttiin viime hetkellä estämään.




Osku tiesi myös sen, että nämä vauvat ovat kehitysvammaisia. Osku pohti asiaa ja kyseli, että kuoleeko ne vauvat nyt sitten siihen. Oskulla oli tuoreessa muistissa vielä Emmin kuolema ja hautajaiset ja Emmikin oli kehitysvammainen. Oskulle kerrottiin Downin syndroomasta että se on erilainen vamma kuin mitä oli Emmillä ja Oskulle hankittiin lastenkirjoja joissa päähenkilönä Down-lapsi ja Osku sanoi siihen että ai jaa, tämmöinenkö näistä vauvoista sitten tulee. Osku suhtautui pääasiassa noihin vauvoihin samoin kuin kuka tahansa tuon ikäinen isoveli suhtautuu perheessä oleviin vauvoihin. Vauvat sitten kasvoivat ja täyttivät vuoden ja kun oli sitä varhaiskuntoutusta ja jumppaharjoituksia yms vauvoilla niin kuntoutusohjaaja otti myös Oskun mukaan kuntouttamaan vauvoja ja Osku sai tärkeän roolin siinä: olla esimerkin näyttäjänä noille Iljalle ja Allille kuntoutustilanteitten yhteydessä.




Kun nuo kaksosvauvat tulivat samaan päiväkotiin kuin Osku, niin Osku ei aluksi tykännyt siitä ja sanoi että pakkoko noitten on sinne tulla. Mutta sanottiin sitten että siellä hoitajat vahtii kyllä ettei pienet mene sotkemaan Oskun leikkejä ja että näillä pienilläkin on yhtä lailla oikeus siellä olla kuin Oskullakin. Osku sitten hyväksyi pitkin hampain sen, että myös "vauvat" tulevat sinne. Kaksoset olivat tuossa vaiheessa vielä Oskulle kuin ketä tahansa vauvoja eikä vauvojen Downin syndrooma vaikuttanut Oskun suhtautumiseen niitä kohtaan mitenkään.




Näihin aikoihin tuli myös ilmi, että Menna odottaa tällä hetkellä vauvaa ja on jäämässä opiskelupaikastaan äitiyslomalle. Heidi on saamassa nyt lapsenlapsen ja se on tosi hienoa asia. 

 Kerran oli Edvin ostoskeskuksessa tavannut nuoren miehen joka oli työtön ja syrjäytynyt ja koska kaikki sen olivat nähneet että Edvin tekee mitä vaan temppuja mitä ikinä yllytetään, niin se syrjäytynyt nuorukainen oli sitten houkutellut Edvinin kotiinsa ja käyttänyt Edviniä seksuaalisesti hyväkseen. Tämä oli toistunut useita kertoja viikossa. Sen jälkeen omaiset oli huomanneet että Edvin jatkuvasti tyydyttää itseään ja puhuu rivoja juttuja ja juoksentelee ulkona alasti.

Okei.

Osku muutti 16-vuotiaana omilleen kun lähti opiskelemaan sosiaali-ja terveysalaa toiselle paikkakunnalle ammattikouluun. Kotiin jäivät kaksoset enää asumaan. Menna oli valmistunut jo ajat sitten lääkäriksi ja työskenteli terveyskeskuslääkärinä ja hänen perheeseen kuului miehen ja 11v ikäisen Danielin ja 9-vuotiaan Roosan lisäksi nyt myös vastasyntynyt Mimosa-tyttö. Daniel on vahvasti autistinen ja ylivilkas poika mutta toistaiseksi kotona pidettävä vielä. Roosa on terve lapsi, samoin myös uusi vauva näillä näkymin on terve ja Menna on nyt äitiyslomalla. Jenna sai kauppatieteen opinnot loppuun ja sai työtä eräästä kodinkoneliikkeestä jossa toimii markkinointipäällikkönä ja Jenna odottaa miehensä kanssa nyt pariskunnan ensimmäistä lasta ja tyttö on tulossa ja laskettuun aikaan on enää muutama kuukausi. Eija ja Elli ovat edelleen perhekoti Katiskassa hoidossa ja töissä ja viihtyvät hyvin ja Osku lähti opiskelemaan lähihoitajaksi ammattikouluun. 



Kotona on enää nämä kaksoset, Alli ja Ilja. Alli ja Ilja ovat kaikille isoille sisaruksilleen hyvin rakkaita. Nyt ikää on jo 12 vuotta ja vaikka olivat pienenä melkoisia riiviöitä, levottomia ja aggressiivisiakin, niin nyt ovat lääkityksen ja hoidon ja hyvän kuntoutuksen avulla kuitenkin rauhoittuneet. Heillä todettiin ADHD molemmilla ja ovat saaneet siihen neuropsykologista kuntoutusta ja toimintaterapiaa osana erityishuolto-ohjelmaa ja välillä jos takapakkia tulee tai levottomuutta niin aina on mahdollisuus ottaa osastolle nämä muksut joksikin aikaa rauhoittumaan ja heillä on siellä kuntoutusjaksoja ja tutkimusjaksoja ja tilapäishoitoa muutenkin.



Koulukin lähti hyvin sujumaan ja numerot opittuaan kaksoset oppivat myös kirjaimet ja nyt opettelivat jo lukemaan. 12-vuotiaana, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kehitysvammaiset oppivat joskus normaalia hitaammin asioita.  Kotona pyrittiin kaksosia osallistamaan kotitöihin ja esim ripustamaan pyykkiä narulle, auttamaan pöydän pyyhkimisessä ruokailun jälkeen ja osallistumaan myös oman huoneen siivoukseen ja viemään roskat. Näitä taitoja kaksoset tulevat tarvitsemaan viimeistään silloin kun heille työpaikka joskus jostakin etsitään ja kun asumisyksikköön joskus muuttavat. Kaksoset olivat nyt vasta erityiskoulun ala-asteella, mutta olihan se hyvä jo tässä vaiheessa alkaa opetella kotitöitäkin tekemään vähitellen. 

Osku-hullu! Onko se Daniel nyt Mennan vai Heidin lapsi? Vähän johdonmukaisuutta nyt hei!

Osku muutti 16-vuotiaana omilleen kun lähti opiskelemaan sosiaali-ja terveysalaa toiselle paikkakunnalle ammattikouluun. Kotiin jäivät kaksoset enää asumaan. Menna oli valmistunut jo ajat sitten lääkäriksi ja työskenteli terveyskeskuslääkärinä ja hänen perheeseen kuului miehen ja 11v ikäisen Danielin ja 9-vuotiaan Roosan lisäksi nyt myös vastasyntynyt Mimosa-tyttö. Daniel on vahvasti autistinen ja ylivilkas poika mutta toistaiseksi kotona pidettävä vielä. Roosa on terve lapsi, samoin myös uusi vauva näillä näkymin on terve ja Menna on nyt äitiyslomalla. Jenna sai kauppatieteen opinnot loppuun ja sai työtä eräästä kodinkoneliikkeestä jossa toimii markkinointipäällikkönä ja Jenna odottaa miehensä kanssa nyt pariskunnan ensimmäistä lasta ja tyttö on tulossa ja laskettuun aikaan on enää muutama kuukausi. Eija ja Elli ovat edelleen perhekoti Katiskassa hoidossa ja töissä ja viihtyvät hyvin ja Osku lähti opiskelemaan lähihoitajaksi ammattikouluun. 



Kotona on enää nämä kaksoset, Alli ja Ilja. Alli ja Ilja ovat kaikille isoille sisaruksilleen hyvin rakkaita. Nyt ikää on jo 12 vuotta ja vaikka olivat pienenä melkoisia riiviöitä, levottomia ja aggressiivisiakin, niin nyt ovat lääkityksen ja hoidon ja hyvän kuntoutuksen avulla kuitenkin rauhoittuneet. Heillä todettiin ADHD molemmilla ja ovat saaneet siihen neuropsykologista kuntoutusta ja toimintaterapiaa osana erityishuolto-ohjelmaa ja välillä jos takapakkia tulee tai levottomuutta niin aina on mahdollisuus ottaa osastolle nämä muksut joksikin aikaa rauhoittumaan ja heillä on siellä kuntoutusjaksoja ja tutkimusjaksoja ja tilapäishoitoa muutenkin.



Koulukin lähti hyvin sujumaan ja numerot opittuaan kaksoset oppivat myös kirjaimet ja nyt opettelivat jo lukemaan. 12-vuotiaana, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kehitysvammaiset oppivat joskus normaalia hitaammin asioita.  Kotona pyrittiin kaksosia osallistamaan kotitöihin ja esim ripustamaan pyykkiä narulle, auttamaan pöydän pyyhkimisessä ruokailun jälkeen ja osallistumaan myös oman huoneen siivoukseen ja viemään roskat. Näitä taitoja kaksoset tulevat tarvitsemaan viimeistään silloin kun heille työpaikka joskus jostakin etsitään ja kun asumisyksikköön joskus muuttavat. Kaksoset olivat nyt vasta erityiskoulun ala-asteella, mutta olihan se hyvä jo tässä vaiheessa alkaa opetella kotitöitäkin tekemään vähitellen. 

Ilja ja Alli jättivät 8-vuotiaina sen tutun ja turvallisen päiväkodin taakseen ja menivät kouluun. Erityishuollon palaverissa katsottiin, että heille sillä hetkellä paras koulu on kehitysvammalaitoksen koulu ja sinne menevät päivittäin koulutaksilla. Iljalla ja Allilla oli puheessa vaikeuksia ja sen lisäksi jääräpäisyyttä ja yhteistyöhaluttomuutta ja karkailua, kiukuttelua yms niin paljon ettei uskallettu siinä vaiheessa laittaa ainakaan tavalliseen kouluun. Kehitysvammaisten oma koulu sen piti olla näitten kaksosten tapauksessa.



Ilja ja Alli tykkäsivät koulussa opiskella ja heidän kohdallaan oli tavoitteena myös käytösongelmista pois oppiminen ja mahdollisimman iänmukainen tapa käyttäytyä ja myös mahdollisimman suuri itsenäisyys ja omatoimisuus päivittäistoimissa. Vessassa käynnissä oli se ongelma, ettei Alli yleensä pyyhkinyt kun tuli vessasta eikä pessyt käsiään ollenkaan ja Ilja saattoi pissata lattialle eikä osannut pissata pyttyyn ja kumpikin näistä tarvitsi vielä öisin vaippaa.




Joskus etenkin Allin temppuihin kuului ottaa kakka pytystä ja maalata vessan seinä omalla ulosteella ja lähteä sitten housut kintuissa juoksentelemaan tietenkin kädet pesemättä ja sotkea joka paikka ja jos otettiin kiinni ja vietiin pesulle niin hirveä huuto ja tappelu.




Iljalla ei sellaisia temppuja ollut, mutta vessatoimissa Iljalla oli tavallaan "peukalo keskellä kämmentä" siten ettei normaali pissaaminen pyttyyn onnistunut eikä myöskään housujen laittaminen takaisin jalkaan onnistunut ja apua tarvittiin myös käsien pesussa ja vessanpytyn huuhtelussa. 



Kaksoset osasivat puhua kumpikin lyhyitä lauseita melko selvästi mutta tiettyjä kirjaimia oli vaikea sanoa ja R-kirjan korvautui heidän puheessa kirjaimella J.



Noista syistä johtuen erityisluokka oli siinä vaiheessa paras kouluvalinta. 





Vapaa-aikana Osku isoveli joka oli 12v, tykkäsi leikkiä ja touhuta kaksosten kanssa ja vaikka kaksoset eivät osanneet kunnolla puhua eikä päivittäistoimissakaan pärjänneet, niin jalkapalloa osasivat pihassa pelata Oskun kanssa kun Osku opetti, että miten sitä pelataan. Osku myös leikki kaksosten kanssa leluilla ja rakenteli talvella kaksosten kanssa lumiukkoja ja lumilinnaa Vanhemmat olivat iloisia siitä, mitenkä hyvin Osku suhtautuu noihin kaksosiin ja osallistuu niitten hoitamiseen ja vanhemmat saivat olla rauhassa ja tehdä kotitöitään kun Osku sillä välin vahti kaksosia ja järjesti niille tekemistä.




9-vuotiaina kaksosille tehtiin uudet tutkimukset sen selvittämiseksi mikä on kognitiivinen taso ja millainen koulumuoto sopii jatkossa. Allilla todettiin olevan keskivaikea kehitysvamma ja siihen liittyen käytösongelmia. Iljalla on vaikea kehitysvamma ja siihen liittyen autistisia piirteitä. Katsottiin että olkoot nyt toistaiseksi erityiskoulussa.



Toimintaterapian ja kuntoutuksen keinoin kuitenkin pyrittiin vahvistamaan ja kehittämään kaksosten omatoimisuutta ja tavoitteena oli oppia niin omatoimiseksi kuin mahdollista. Ei tiedetty vielä mille tasolle tulevat jäämään mutta toki toivottiin, että mahdollisimman hyvätasoisia tulisi ettei jouduttaisi turvautumaan laitoshoitoon vaan voisivat elää mahdollisimman itsenäistä elämää aikuisena.