Kuinka kauan voi mennä että uusperheessä lapset relaa?
Eli pystyvät puhumaan myös sille eti biologiselle vanhemmalleen vapaasti ja olemaan kotonaan "normaalisti" ja rennosti?
Kokemuksia? Lapset 11 ja 13-v
Kommentit (17)
Mä relasin varmaan viikon kuluttua ensi tapaamisesta. Isäpuoleni on mulle hirveän läheinen nyt 20v myöhemmin. Oma poikapuoleni taas ei suostunut päiväkodissa naispuolisten hoitajien syliin eron jälkeen ja oli aina ollut "isän poika." Ekalla tapaamisella kipusi minun syliini kuin ei mitään :D
Vielä vähän uusperheistä. Olisiko muita mielenkiintoisia ketjuja?
Riippuu lapsista, aikuisista, mahdollisista muista "sisaruksista", omasta biovanhemmasta, joka ei kuulu tähän perheeseen yms. Pahimmillaan ei ikinä.
Tosi vaikea sanoa. Joku minua viisaampi on väittänyt, että puolet siitä mitä lapsella on ikää. Se ei kyllä vastaa omaa kokemustani (meillä se tapahtui hyvin nopeasti, lapsi oli 5-vuotias). Mutta suunta siinä on oikea eli mitä vanhempi lapsi, sitä vaikeampaa. Murrosikäiset eivät halua lisää vanhempia elämäänsä, koska heidän kehitystehtävänsä on itsenäistyä niistä entisistäkin, joten he ovat kaikkein vaikein ikäryhmä.
Ei ole olemassa mitään automaatiota että ne koskaan tulisi läheiseksi toisen vanhemman partnerin kanssa. Ja ei kai niiden ole pakkokaan, ei se ole heidän valintansa kuitenkaan.
Se riippuu niin monesta tekijästä että mahdotonta antaa vastausta.
Kiitos! Vasta vuosi mennyt, uusi vauva perheessä, onko tuo nyt ihmekään jos on vähän vaikeaa...
ap
Muutama viikko.
Jostakin systä lapsemme olivat heti kuin kotonaan uudessa perheesä ja toistensa seurassa iha parhaat kaverit. Ikää tuolloin 9-13v.
Komentaminen ja vastuun jakaminen ihan täysin molemmin puolin löyti noin vuodessa.
Yhdessä olemme kasvaneet nyt 10 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 19:54"]
Kiitos! Vasta vuosi mennyt, uusi vauva perheessä, onko tuo nyt ihmekään jos on vähän vaikeaa...
ap
[/quote]
Mikä kiire oli??? Eikö oikeasti olisi ollut tärkeämpää saada ne olemassa olevat lapset ns sinuiksi uuden kuvion myötä, mutta vauvakin... heti???
Toivottavasti onnistuu, pian, mutta mun fiilikset ovat niiden isojen puolella, ei pahlla, mutta näin mun mielestä.
Tsemppiä kaikille, sitä tarvitsette ihan sikana!
Mä en ole se, joka tässä on lisäntymään menemään... Kuuntelen vain lasten huolia ja koitan tukea parhaani mukaan
ap
Mitä huolia niillä on, pelkoa, vitutusta, ahdistusta, eivät uskalla tykätä...???
Harmistusta siitä että eivät saa enää olla kotonaan niinkuin ennen, ei kutsua kavereita yms kun on uudet säännöt uuden ihmisen myötä.
ap
Kymmeniä vuosia. Isäpuolen tytär meni viime kesänä naimisiin, minua ei kutsuttu, vaikka samassa uusperheessä asuttiin yli 8 vuotta. Vieraita oli reilusti yli sata, mutta siskopuolen sanoin "me kutsutaan vaan kaikkein läheisimmät ja toi sun äiti, kun se on pakko kutsua".
Joo, mun perheestä. Tai siitä mikä oli ennen mun perhe
ap
Voe kuule, rellaa sie ite ny. Kun perheeseen tulee uusi vauva, siinä on aina tottumista kaikilla, vaikka oltais biosisaruksia sataprosenttisesti.
Karseita vaan nää uusperheet monelle lapselle :( mikä hemmetti siinä on että pitää niitä rakkausmukuloita vääntää joka suhteeseen..tätä voit kysyä exältäsi. Vanhemmat lapset.jää heitteille.
Ei koskaan. Mä olin 12v kun porukat erosi. Äiti otti sillon heti uuden miehen. Ei totuttu toisiimme koskaan. Vihasin koko äijää ja toivoin että se ois muuttanu pois. Kiukuttelin niin pitkään että äiti tajusi että se mies ei vaan voi asua meillä. He jatkoivat seurustelua mutta salaa meiltä lapsilta. Sillon tilanne rauhoittui hetkeksi ja homma oli ihan jees pari vuotta.
Kun täytin 17 äiti alkoi taas puhua yhteenmuutosta miehen kanssa. Pystyin asumaan kotona jos olin kännissä joka viikonloppu. Aloin bilettää että unohtaisin kuinka peestä tilanne oli. Onneksi olin sillon jo aika vanha joten tarvi bilettää vaan vuosi kun pääsin sitten 18vuotiaana muuttamaan pois. Se oli suuri helpotus. Äiti asuu nykyään tuon miehen kanssa mun lapsuuden kodissa. Käyn kylässä vaan kun hän on poissa.
Mutta tähän saatto vaikuttaa sekin että toi mies oli oikeesti mulkku. Sen omat lapsetkaan ei pidä siihen yhteyttä, koska eivät tuu toimeen. Se etten pitänyt tosta miehestä saattoi siis johtua ihan vaan tyypin persoonasta.