Onko toisten tartuttaminen jotenkin kivaa?

Mikään ei ole niin varma kuin kuolema

Mikään ei ole niin varma kuin kuolema, vieläkään. Tavallisia tauteja
1700- ja 1800-luvun Suomessa olivat hinkuyskä, tulirokko, lavantauti,
tuhkarokko, pilkkukuume, punatauti, malaria, isorokko ja tuberkuloosi.
Vaarallisinta aikaa oli lapsuus. Melkein 60 prosenttia kuolleista oli
alle 10-vuotiaita.

1700-luvulla Tukholman 60 000 asukkaasta kolmasosa kuoli ruttoon.
Tallinnan 10 000 asukkaasta selvisi hengissä vain 2-000. Helsingissä
kuolleita kertyi yli 700, mikä oli 40 prosenttia asukasluvusta.

Satoja vuosia sitten ei tunnettu viruksia eikä mikrobeja. Syitä
sairauksiin vain arveltiin. Syy saattoi olla taivaankappaleiden
liikkeissä, myrkyttyneessä ilmassa tai ruumiin nesteissä, jotka olivat
joutuneet epätasapainoon. Näitä ruumiin nesteitä olivat sappi, musta
sappi, lima ja veri. Jos jotain nestettä oli liian vähän, liian paljon
tai jos nesteen laatu oli muuttunut, ihminen sairastui.

Rutosta kirjoitettiin 1570-luvulla Tukholmassa julkaistussa kirjassa,
että se on Jumalan vitsaus, johon luonnollisina syinä olivat ruumiin
nesteet tai myrkyttynyt ilma. Toiset ajattelivat mustan surman
syntyneen maan sisäisten tai kosmisten vaikutusten tuloksena.

Mika Kallioisen kirja Rutto ja rukous (Atena 2005) käsittelee Suomessa
esiintyneitä tartuntatauteja keskiajalta 1800-luvulle.

Sen luettuaan on kiitollinen saamastaan opista: kädet pestään ennen
ruokailua ja vessareissun jälkeen. Ihmisiä päin ei saa yskiä ja
sairaana on paras pysyä kotona. Suuri kiitos myös rokotuksista!

http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2005-05-26/kosmista_kuumetta

Jotkut on vaan noin itsekkäitä, että ei  kiinnosta tippaakaan tarttuuko muihin. Kunhan ite saa mitä haluaa. Tässä tapauksessa juhlat. Peruste useimmiten "kun voihan sen saada jostain muutenkin"