Onko parisuhteessa vielä toivoa?

On niin hankala olla :S Tilanne on tämä: Eli miehellä on ollut unettomuutta ja masennusta ylä-asteelta saakka. Se on välillä ollut tosi pahana, välillä taas on hyviä kausia. Tapasimme ja menimme yhteen nuorina, sain vauvan 21-vuotiaana. Silloin miehen uni-ongelma ja peli-ongelma räjähti käsiin. Ja minä räjähdin myös, koska mies valvoi yöt, pelaten, ja nukkuin päivät, eikä ollut minulla apuna laisinkaan, vaikka oli päivät kotona kanssani. Haimme miehelle apua yhdessä unettomuuteen. Asia ratkesi 3 lääkkeen yhdistelmä lääkkeellä, jossa on mukana unilääke, mieli-ala lääke ja psykoosin esto lääke.

Tämä diagnoosi oli minulle tosi rankka paikka. Että mieheni ei pääse kuntoon omalla tahdonvoimalla vaan tarvitsee lääkkeitä. Olen nyt onnellinen että mies kuntoutuu, ja lääkityksen ansioista hän nukkuu joka yö. On pystynyt aloittamaan opiskelun ja opiskelut sujuu ok. Myös paniikkihäiriötä on ollut lukiosta saakka, ja välillä paniikkihäiriö iskee niin pahana ettei mies pysty menemään kouluun.

Yritän ymmärtää ja tukea häntä tässä paranemisvaiheessa.

Enimmäkseen olen tyytyväinen elämäämme ja on paljon hyviä päiviä.

Mies on hyvä rakastava ja kiltti isä lapsellemme, ja hyvä, rakastava puoliso. Ainoa asia mikä rasittaa että hän ei halua/jaksa tehdä paljoakaan siivous-asioita kotona, itsekkin inhoan siivousta ja siksi haluaisin jakaa sen puoliksi. Mies ei myöskään suostu vaihtamaan vaippoja.

Ja asiat mikä eniten on huolena, on se että mies polttaa tosi usein, kun yhdessä menemme minne tahansa ulos, esim. yhdessä kävelemme kaupungilla, mies käärii heti uuden tupakan kun vanha loppuu. En halua pussailla tupakoivaa miestä joten tilanne on hankala :S Itse olen lopettanut tupakoinnin ja tupanhaju oksettaa pahasti, varsinkin kun tiedän millainen terveysriski se on. Pelottaa että mies sairastuu keuhkosyöpään 50-vuotiaana ja jään varhain leskeksi. Niin paljon mies polttaa :S

Toinen suuri ongelma on se, että lääkityksen takia mies on lihonnut tosi paljon, n. 10 kiloa. Ei varsinaisesti ole hyvässä kunnossa, kun tavatessamme oli harrastanut treenausta pitkään ja lihakset oli tosi hyvät. Mies myös on usein tosi väsynyt eikä seksiä häntä hirveästi kiinnosta. Mietinkin että kauankohan tätä "paranemisvaihetta" eli lääkitys-vaihetta jatkuu, sillä lääkitys selvästi vie mieheltä seksihalut.

Lisäksi lapsemme nukkuu meidän huoneessa, on vasta 2-vuotias ja pelkäisi nukkua omassa huoneessaan.

Meillä ei ole paljon kahdenkeskeistä aikaa siis, koska olen kuullut että ei saa harrastaa seksiä parisängyssä, jos lapsi nukkuu samassa huoneessa, lapsi voi kuulla jotain. Joskus harrastamme olohuoneessa tai suihkussa, mutta se on hankalaa, ja kahdenkeskeisen ajan löytäminen on hankalaa, niin että lapsi olisi nukkumassa, ja kummatkin olisivat yhtä virkkuja :S

Mutta tässä tämmöinen vuodatus.. Toivottavasti joku jaksoi lukea. Kaipaisin kommentteja kuulostaako tämä meidän tilanne pahalta, kannattaako pitää kiinni miehestäni vaikka monella saralla on vähän ongelmaa :S

Rakastan kuitenki miestäni ihmisenä yli kaiken. Tuntuu vaan että olemme nyt kuin vanha mummo ja pappa yhdessä kun emme (melkein) ikinä harrasta seksiä :D Itse harrastaisin mielellään ainakin kerran viikossa, nyt harrastetaan ehkä monen kuukauden välein.. Tuntuu oudolta, koska olemme nuoria, 24 ja 26-vuotiaat nuoret ihmiset. Pelottaa että rupsahdan ennen kuin mies paranee tuosta masennuksesta ja unettomuudesta, ja sitten en enää kelpaakkaan miehelle tai tulee ongelmia seksissä :S

Kommentteja?