Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte tällaiselle lapselle ravintolassa?
13.05.2014 |
3v istuu ravintolassa. Tarjoilija tuo vettä kannussa, jossa on sitruunan siivu. 3v alkaa itkeä, ettei halua sitä sitruunaa. Siis huutaa suoraa huutoa. Itkee ja huutaa, polkee jalkaa. Sitruuna otetaan pois (tarjoilija ottaa) ja vieläpä tuodaan vesikannu uutta vettä, joss ei ole sitruunaa koskaan ollutkaan. Ei auta, 3v ei lopeta, huutaa vaan.
Ruoat on tilattu ja pian tulossa, muut ravintolassa mulkoilevat pahasti. Mikään ei auta huutoon ja itkuun, joka yltyy vain.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (95)
Numerolle 65 vastailen. Lapset ovat hyvin erilaisia kaikki, kuten totesit omasikin olevan. Kuten jo sanoin, en ole joutunut omieni kanssa ap:n kuvaamaa tilannetta kokemaan. Keinoja löytyy yleensä luovuuden, lempeyden ja johdonmukaisuuden alueilta. Kuten jo moni muukin tässä ketjussa niin itsekin olisin varmasti lähtenyt vähän jäähdyttelemään lapsen kanssa. Hah vaan itsellesi :) Ja mummo en vielä ole, toivottavasti kuitenkin vielä joku päivä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 10:13"]
Ravintolassa ei ollut mitään lasten annoksia saatavana ja pääruokien hinnat alkoivat 40€ ylöspäin. Mikään ravintola ei ole lapsilta kielletty, mutta en nyt ihan oikeasti olisi vienyt kolmevuotiasta tuohon ravintolaan.
[/quote]
Minusta olisitte voineet pyytää alennusta annoksista tai edes punkkupullon ilmaiseksi. Tarjoilijan olisi pitänyt kantaa lapsi pihalle ja kaataa sitruunavesi puoliksi isän ja puoliksi äidin päälle. Tällaiset vanhemmat eivät muuten opi kasvatuksen alkeitakaan. Näiden tilanteiden välttämiseksi tulisi myös olla selkeä ikäraja myös ruokaravintoloissa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 11:00"]
Olen tosi kiitollinen, ettei omien lasten kohdalla ole tarvinnut koskaan moista kokea. Samaa mietin monesti kaupassakin, että miten ihmiset jaksaa huutavien lasten kanssa kaupassa käydä. Se kun jo sivusta seuratenkin on niin raskasta. Mulla oli lasten ollessa pieni sellaisia pieniä sorminukkeja aina laukussa ja jos jouduttiin odottelemaan tms. niin huvitin lapsia niillä hahmoilla, keksin mitä hulluimpiakin. Saatoinpa joskus tempasta ne bussimatkallakin tai muuten yllättävässä tilanteessa, muutenkin olen aina ollut spontaani ja varmaankin monen mielestä hullu, mutta lapset on aina noista höpötyksistä tykännyt ja niistä vieläkin välillä muistelee vaikka ovat jo isoja. Huomion kiinnittäminen muualle olisi siis ollut mun eka keino tuossa tilanteessa, seuraava olisi ollut ulos rauhoittumaan. En olisi antanut huutaa 10minuuttia, lapsen takia, enkä muiden ruokailijoiden.
[/quote]
Riiiiight.. että oikein sorminukeilla ne raivottaret ja raivokuninkaat leppyvät. Hieno idea, toimii varmasti joka lapsella.
Joka paikass joku elämästä vieraantunut vetää herneet nenään, jos lapset yhtään näkyy tai kuuluu.Itselläni tuore kokemus Mäkkäriltä. Oltiin miehen ja parin kuukauden ikäisen vauvamme kanssa Mäkkärin puolityhjän salin perimmäisessä nurkassa. Valittiin siis sijainti mahdollisimman syrjästä, ettei vain häiritä muita ja voin rauhassa imettää, jos on tarvetta. No eikös siihen viereiseen pöytään pakkaudu sitten perhe, äiti, isä ja kuusivuotias poika. Noh, vauvani alkoi sitten hiukan kaukalossa ynähdellä, niin tämä perheen äiti mulkaisi tosi pahasti ja puuskahti miehelleen, että NIINPÄ TIETYSTI! Vauva ei siis mitenkään rääkynyt, vaan pientä hentoa kitinää piti. Nostin hänet sitten heti syliin ja huivin suojassa imetin, ei varmasti kuulunut enää tuhinaa kummempaa, mutta silti tämän äidin piti vähän väliä vilkuilla pahasti selkänsä taakse. Yleensä naiset kuitenkin tämän ikäsiin vauvoihin suhtautuvat enemmänkin silleen, että voi kuin söpö ja pieni. En ymmärrä, että mikä pakko tuollakin perheellä oli meidän viereen pakkautua, kun paikkoja olisi ollut yllin kyllin kauempanakin. Ja sitten jos noin pienen vauvan ihan pieni ääntely häiritsee, niin voisi ainakin pitää harmituksen ihan omana tietonaan!
Kyllä pienenkin lapsen voi viedä hienoon ravintolaan, jos tietää että lapsi osaa käyttätytyä ja jos on valmius rauhoittaa lapsi jos joku meneekin pieleen. Rauhoittaminen aloitetaan sillä, että kirkuva riiviö siirretään toiseen tilaan, jossa hän ei häiritse muita maksavia asiakkaita.
Itse vien omani oppimaan ravintolakulttuuria näihin ns. parempiin ravintoloihin säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä alkuperäiseen tapaukseen tulee, niin itse olisin kokenut syvää sympatiaa tuon kiukuttelijan äitiä kohtaan. Mahtaa tuntua kurjalta, kun oma lapsi pilaa tunnelman noin pahasti. Mutta jos lapsi huutaa haluavansa kotiin, niin ei sitä hitto vie silloin sinne voi kesken kaiken lähteä viemään, sillä silloin tultiin vain opettaneeksi, että kiukuttelemalla saa tahtonsa periksi. Ja missäs ne lapset sitä ranvintolakäyttäytymistä pääsisi opettelemaan, jos ei ravintolassa...
En ikinä antaisi lapseni karjua kymmentä minuuttia yhtään missään ravintolassa, saati jossain hienommassa. Ollaan kyllä käyty lasten kanssa syömässä monenlaisissa mestoissa, myös niissä kalliimmissa ja hillitymmissä.
Kerran meinasi kuopuksen kanssa syntyä vähän vastaava tilanne, silloin lapsi lähti ulos ja vähän nopeasti, vuorotellen miehen kanssa syötiin. Olihan se meille vähän floppi, mutta eipä häiritty muita. Kyllä mulla menis ensisijaisesti oma ilta pilalle, jos lapseni karjuisi pää punaisena häiriten muita ihmisiä, koska tasan varmasti se suurta enemmistöä häiritsisi. Mieluummin poistun lapsen kanssa paikalta.
Muistan kerran kun saavuimme erääseen laadukkaaseen ravintolaan kolmen lapsemme kanssa. Parin pöydän päässä istui ehkä n. 60 v pariskunta ja heidän ilmeestään näki sellaisen "voi ei" -ilmeen. No, pariskunta poistui paikalta meitä ennen, oli siis jo lopetelemassa pääruokaa kun saavuimme ja pariskunnan mies tuli erikseen sanomaan, että olipa ilo kerankin katsoa ravintolassa lapsia jotka osaavat käyttäytyä. Se kyllä lämmitti. Nuorimmainen silloin just sen 3 v.
Raivarille ei aina voi mitään, mutta silloin lapsi viedään siitä tilanteesta pois ja pikkuhiljaa oppii. Ja jos toistuvasti ravintolareissu katkeaa siihen, että toinen vanhemmista vie lapsen pois, on varmaan fiksua todeta, ettei sen mussukan paikka ole ravintolassa ennen kuin osaa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vastaavanlainen tilanne mummolassa. Vaari nappasi pojan syliin, kantoi eteiseen ja ilmoitti, että ruokapöydässä ollaan ihmisiksi tai siellä ei olla ollenkaan. Ja jätti lapsen sinne ilmoittaen, että takaisin saa tulla, kun ei huuda.
Minuuttia myöhemmin nuori mies kyyneleet poskillaan palasi takaisin. Oli hiljaa.
Ei mitään lässytystä, selittelyä jne., pelkkä poistaminen paikalta. Vaari on kaiken lisäksi sen verran tuntemattomampi, että lapsi hämmentyi todella. (näkevät 1 krt/kk)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 11:52"]
Joka paikass joku elämästä vieraantunut vetää herneet nenään, jos lapset yhtään näkyy tai kuuluu.Itselläni tuore kokemus Mäkkäriltä. Oltiin miehen ja parin kuukauden ikäisen vauvamme kanssa Mäkkärin puolityhjän salin perimmäisessä nurkassa. Valittiin siis sijainti mahdollisimman syrjästä, ettei vain häiritä muita ja voin rauhassa imettää, jos on tarvetta. No eikös siihen viereiseen pöytään pakkaudu sitten perhe, äiti, isä ja kuusivuotias poika. Noh, vauvani alkoi sitten hiukan kaukalossa ynähdellä, niin tämä perheen äiti mulkaisi tosi pahasti ja puuskahti miehelleen, että NIINPÄ TIETYSTI! Vauva ei siis mitenkään rääkynyt, vaan pientä hentoa kitinää piti. Nostin hänet sitten heti syliin ja huivin suojassa imetin, ei varmasti kuulunut enää tuhinaa kummempaa, mutta silti tämän äidin piti vähän väliä vilkuilla pahasti selkänsä taakse. Yleensä naiset kuitenkin tämän ikäsiin vauvoihin suhtautuvat enemmänkin silleen, että voi kuin söpö ja pieni. En ymmärrä, että mikä pakko tuollakin perheellä oli meidän viereen pakkautua, kun paikkoja olisi ollut yllin kyllin kauempanakin. Ja sitten jos noin pienen vauvan ihan pieni ääntely häiritsee, niin voisi ainakin pitää harmituksen ihan omana tietonaan!
[/quote]
No tämä vaikuttaa jo tosi huonolta käytökseltä! Siis tuon naisen käytös, ei vauvasi tai sinun :) Omituista änkeytyä vauvaperheen viereen, jos vauvan pienikin ääntely noin ärsyttää. Mutta ehkä pariskunnalla oli juuri ollut riitaa toisen lapsen hankkimisesta tai joku vauvoihin/raskauteen/raskaaksituloon liittyvä kriisi? Mies ja lapsi kävelivät edeltä teidän vieressänne olevaan pöytään ja nainen olisi halunnut jäädä kauemmas istumaan? Ei tietenkään oikeuta käyttäytymään noin, mutta voisi olla jonkinlainen selitys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 10:27"]
Hei oikeasti, ette voi väittää, ettei 10 minuutin karjuminen pilaa ruokailuanne, jos istutte jossain todella hienossa ravintolassa!
[/quote]
Kyllä karjuminen voi pilata sen karjumisajan ruokailusta, mutta aloittajalla meni koko ilta pilalle. Onhan se nyt vähän outoa. Itse ainakin pystyisin unohtamaan välikohtauksen, joka ei ole fyysisesti tai henkisesti erityisen traumatisoiva, ja nauttimaan loppuillasta ja -ateriasta mieheni kanssa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 10:57"]
En lukenut ekaa sivua pidemmälle, mutta musta vanhemmat tekivät siinä oikein, että jos lapsi ei puhumalla rauhoitu ja kiihdyttää vaan itseään, niin sitten jätetään huomioimatta. Kyllä se raivo lopulta laantuu kun huomiota ei tule. Mitkää legoilla lahjomiset ei kuulosta hyvällä (huonon käytöksen lopettaminen palkitaan, ennemmin pitäisi palkita silloin, kun käyttäytyy hyvin heti alkuunsa).
Minusta tuo on myös temperamenttiasia. Voin hyvin kuvitella meidän tulisen 3v tytön saavan raivaarin sitruunan palasta. On saanut raivarin ihan yhdestä herneestä lautasellaan, kun oli sillä tuulella, että herneet ei nyt maistu. Tunteet menee nollasta sataan ihan täysillä niin että tyttö itsekin säikähtää. Ja samassa perheessä meillä on poika, joka on aina ollut lauhkea lammas, ei ole koskaan saanut julkista raivaria, eikä kotonakaan raivoa. Eli tuskin on kasvatuskysymys vaan temperamentti asia. Meidän 3v on saanut täällä alimpaan kastiin vanhemmat kasvattajina määritettävän lentokone raivarin ja me annettiin raivota meidän jaloissa niin kauan kunnes raivo loppui. Kun kiukku iskee, ei siihen puhumiset tai huomion muualle vieminen auta mitään, raivostuu vielä lisää. Paras keino on huomiotta jättäminen ja kun alkaa helpottamaan, otetaan syliin ja jutellaan asiasta. Saatiin vihasia katseita koneessa ja lentoemäntä kävi kysymässä, onko kaikki hyvin, kun tytsi raivosi räkä poskella eikä me alun jälkeen tehty mitään.
Ja meitä ei häiritse muiden lasten raivarit, ollaan vaan tyytyväisiä, ettei tällä kertaa ole oma eikä meidän iltaa pilaa toisten tekemiset. Itseä toki nolottaa sillä hetkellä, etten saa lapseni raivoamista loppumaan, mutta lapsen temperamentille en mitään voi. Toinen lapsi istuu säyseänä vieressä...
[/quote]
Tän kaltaisten vanhempien takia välttelen lapsiperheitä parhaan kykyni mukaan. Valitsen huolellisesti matkani, ravintolani ym:t. Se on se meidän Veeti Ilona niiiin tempppppperamenttinen, ei voi mitään, mut ihanaa kun sillä on sitä omaa tahtoa, hihihiii, vähänkö nolotti ulkopuolisten mulkoilu, mut siinähän kukkahatut mulkoilette, kun meidän Veeti Ilona huutaa paskasta vastalausetta maailmalle.
Kumma kyllä, ennen lapset käyttäytyivät paremmin, olivat sitten temperamenttisia tahi ei. Eikä niitä kaikkia suinkaan opetettu käyttäytymään väkivallan voimalla vaan määrätietoisella ja loogisella kasvatuksella. Elkää hankkiko lapsia, te laiskat ja välinpitämättömät. Tai jos hankitte, elkää tulko julkisille paikoille. Ei sinne muillakaan häiriköillä ole asiaa.
[/quote]
"Ennen" oli kaikki hyvin, eikös vaan. ;)
Ennen käytiin harvoin ravintoloissa ja sinne ei tosiaankaan otettu minkäänlaisia lapsia mukaan. Ennen ei ollut nettiä, jossa puida asioita, eikä tällaisista asioista keskusteltu yleisesti missään lehtien palstoillakaan. Ennen oli kuri ja järjestys kouluissa ja kotona, annettii keppiä tai risua, jos ei totellut. Itsekin sain lapsena hakea vitsan, jolla äitini antoi pepulle, ja tukkapöllyä sain usein. Se oli sitä aikaa se. Nykyisin en tiedä kenenkään "normaaleista" tuttavistani kasvattavan lapsiaan tällä tavalla.
Juuri loogista ja järjestelmällistä kasvatustahan sen temperamenttisen kanssakin tehdään. Järjestelmälllisesti ei reagoida raivoamisiin. Ja kun kohtaus on ohi, jutellaan asiasta. Pikku hiljaa ne lyhenee ja vähenee, kun ikää ja ymmärrystä tulee lisää. Mutta sille en voi mitään, että meilläkin toinen lapsi on tulinen ja toinen ei. Miten tähän on kasvatuksella päästy? Toisen kanssa tehdään koko ajan töitä ja kerrataan samoja asioita ja puhutaan etukäteen tilanteista, hiljalleen tämä tuottaa tulosta, mutta 3v:n kanssa tämä prosessi on vielä kesken. Toisen kanssa ei ole koskaan tarvinnut käydä näitä keskusteluja.
Meistä ei ainakaan ole mitenkän "ihanaa", että lapsella on tällainen luonne ja näitä kohtauksia silloin tällöin tulee julkisestikin. Mutta ei me aiota kotiinkaan piiloutua tai jättää lomamatkoja väliin vain siksi, että joku loukkaantuu lapsen kiukuttelusta. Kivaa se ei meistäkään ole ja monesti on siinä tilanteessa hermot tiukalla. Mutta miten asiasta sitten pitäisi puhua, jos on tällainen aihe kuin tässä ketjussa? En edelleenkään ymmärrä miksi jotkut vetää herneen nenään toisen perheen asioista/ongelmista. Niin kuin sanoin, mua ei häiritse toisten lasten äänet. Enemmän häiritsee känniset örveltäjät lentokoneessa tai muori, joka väkisin laskee selkänojan alas. Jokaisella on ne omat ärsytyksen kohteet!
Huvitti tuolla jonkun lapsettoman kommentti, että minun lapseni eivät raivoaisi tuolla tavalla tai jos raivoaisivat niin tekisin siitä lopun heti. Aijaa, kerrotko miten saat räkä poskella huutavan 3v:n kontaktiin, kun ei mikä puhe mene läpi, sylissä pitäminen auta ym. Helppo sanoa, jos ei omaa tällaisat lasta...
t. tuon ylemmän lainauksen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 10:41"][quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 10:33"]
Tuliko AP mieleenkään että Äitienpäivänä ravintoloissa saattaa olla äitejä ja lapsia? Ja että lasten kanssa kaikki ei aina mene niin kuin toivoisi?
Luuletko että hiljainen mutta näkyvä paheksumisesi paransi tämän äidin juhlatunnelmaa?
Pyydän armoa äideille edes yhtenä päivänä vuodessa.
[/quote]
Minkä takia edes äitienpäivänä pitää syödä sellaisessa ravintolassa uhmaikäisen kanssa? Miksei voi mennä johonkin sellaiseen paikkaan syömään, jossa lapsi saa ilman kaikkien mulkoiluja raivota sen 10 minuuttia? On niitä muitakin ravintoloita kuin kaupungin kalleimmat ja hienoimmat ravintolat.
ap
[/quote]
Siksi koska Äitienpäivä on äitien juhlapäivä ja varmaankin kyseinen mies halusi tarjota lapsensa äidille parasta mahdollista.
[/quote]
jooo, mutta jos penskoja hankkii, niin valitettavasti joutuu luopumaan joistakin kivoista jutuista, kuten hienoissa ravintoloissa käynti. Siis siinä tapauksessa, ettei osaa kasvattaa pentuansa käyttäytymään siellä ravintolassa. Tai siinä tapauksessa, että kun sitä pentua ei ole kasvatettu edes sen vertaa, että kukaan ottaisi sitä hoitoon siksi aikaa, että vanhemmat voisivat käydä kahdestaan ravintolassa.
[/quote]
Tätä komppaan. Meidän kaksi vanhinta ovat todella rauhallisia ja sitten syntyi raivotar. Kolmannen kohdalla oli pakko luopua siitä, että pienten kanssa käydään ravintolassa (tai ainakin hienommassa, missä ei raivottarelle ollut pallomeriä tms.) ja odottaa, että jotain järkeä kasvoi raivottaren päähän.
Hyvin olemme silti ehtineet perheenä käydä monissa paikoissa, vaikka sen pari vuotta eli pahimman uhmaiän pidimme taukoa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 10:51"]
Onneksi en asu Suomessa, Jumalan kiitos! Täällä etelä-euroopassa ovat kaikki tervetulleita ravintolaan, ikään katsomatta. On luonnollista, että perheiden pienimpien käytöstavat eivät ole vielä hioutuneet ja huutamista saattaa esiintyä.
Ja kun sitä esiintyy, on ihanaa kun KUKAAN ahdistunut friikki ei maiskuttele tai pyörittele silmiään! :D Mua naurattaa näin ahdistunut tapa elää, mikä joillain täällä on.
[/quote]
Tämän pidemmälle en jaksanut viestiketjua lukea, kun joku vihdoin sanoi sen, mitä itse ajattelin. Etelä-Euroopassa on niin mahtavaa käydä, kun se lapsi on melkeinpä se tärkein asiakas eikä kukaan katso vinoon lapsia ravintolassa. Toki tämän kyseisen tilanteen olisi voinut hoitaa tyylikkäämminkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuossa meni heti pieleen, kun alettiin säätää lapsen pillin mukaan. Ketään ei kiinnosta tykkääkö pentu sitruunasta vai ei.
Kyllä on taas neuvotonta väkeä. Lapsi viedään ulos ja ellei rauhoitu, mennään kotiin. Tilanne on lapselle jostain syystä liikaa ja aikuinen toimii RAUHALLISESTI ja hoitaa tilanteen mallikkaasti ja pitää omat tunnemylläykset sisällään.
Muut asiakkaat ovat tulleet syömään, eivät kuuntelemaan raivoavaa kakaraa ja epävarmoja vanhempia.
Juuri tuon takia en ota koko lasta ravintolaan mukaan.
Vain narsistiset vanhemmat haluavat ottaa tuollaisen häiriintyneen lapsen mukaan ravintolaan, kuvittelevat että niiden kiljukaulasta ovat kaikki yhtä lääpällään kuin mitä ne itse ovat.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 13:53"]
Vain narsistiset vanhemmat haluavat ottaa tuollaisen häiriintyneen lapsen mukaan ravintolaan, kuvittelevat että niiden kiljukaulasta ovat kaikki yhtä lääpällään kuin mitä ne itse ovat.
[/quote]
Miksi pitäisi olla mitään mieltä siitä kiljukaulasta? Lasten vastustajat kuvittelee, että vanhemmat nauttii niistä kiljunta hetkistä tai että kaikkien vanhempien mielestä muutkin pitää sitä lasta ihana. En minä ainakaan oleta, että lapseni on muista ihana, käyttäytyipä hän sitten hyvin tai huonosti.
Ja monta kertaa voi ravintolareissu mennä hyvin ja lasta kehutaan. Yksi pieleen mennyt reissu raivokohtauksineen ei saa meitä lopettamaan ravintolassa käyntiä. Miten voi toisen lapsi häiritä toista niin paljon (vaikkei lapsista pitäisikään). Voihan sitä huokaista helpotuksesta, että tuossa taas syy, miksi en lapsia halua ja jatkaa omaa syömistään tyytyväisenä itseensä.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 16:12"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 13:53"]
Miten voi toisen lapsi häiritä toista niin paljon (vaikkei lapsista pitäisikään). Voihan sitä huokaista helpotuksesta, että tuossa taas syy, miksi en lapsia halua ja jatkaa omaa syömistään tyytyväisenä itseensä.
[/quote]
No kyllä mä sanoisin, että jos olen lähtenyt hyvin syömään kalliiseen ravintolaan, kynttilät palaa ja paikassa on hiljainen puheensorina ja hyvä tunnelma ja joku tuo sinne taaperon, joka saa raivarin sitruunasta tai herneestä tai vaeltelee sähläämässä vieraissa pöydissä vanhempien tyynenä syödessä siinä vieressä, niin kyllä helvetissä se mua häiritsee. Olen ladannut siihen iltaan yleensä enemmän odotuksia ja jos vieressä kiljuu kakara naama räässä niin ettei kuule mitä seuralainen sanoo, niin ei se nyt tunnelmaa kohota.
Minulla on kolme lasta, mutta myös sen verran tilannetajua, että meidän lapsi ei ole oikeutettu pilaamaan vaikkapa jossain pienessä, intiimissä paikassa koko ravintolasalillisen illallista.
Lapset saa ravintolassa olla, näkyä ja kuulua. Iloinen juttelu ei ainakaan itseäni haittaa. En siis ajattele, että lapsia ei ravintolassa saisi olla, vaikka sinne olisin kahden kesken lähtenyt aikuisten iltaa viettämään. Mutta viereisessä pöydässä sitruunanpalasta raivoava taapero kyllä haittaa, varsinkin jos äiti toteaa että "perkele en jaksa enää" ja syö ruokaansa tyynesti muiden asiakkaiden kuunnellessa huutoa.
Minusta tuntuu, että nämä, joiden lapselle se raivokohtaus tulee yllättäen, tekeekin kaikkensa hiljentääksen sen lapsen siinä tilanteessa. Nämä tyynen rauhalliset "minulla on tässä ruoka ja minä syön nyt, huutakoon lapsukainen vaikka maailman tappiin" on niitä, jotka on niin tottuneita niihin raivarehin ravintolassa, että pitävät sitä ihan normaalina käytöksenä. Ketä se nyt häiritsee jos Liisa vähän tossa pahoitti mielensä, lapset on lapsia.
Kylläpä on rasittavan kuuloinen kakara.