Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte tällaiselle lapselle ravintolassa?
13.05.2014 |
3v istuu ravintolassa. Tarjoilija tuo vettä kannussa, jossa on sitruunan siivu. 3v alkaa itkeä, ettei halua sitä sitruunaa. Siis huutaa suoraa huutoa. Itkee ja huutaa, polkee jalkaa. Sitruuna otetaan pois (tarjoilija ottaa) ja vieläpä tuodaan vesikannu uutta vettä, joss ei ole sitruunaa koskaan ollutkaan. Ei auta, 3v ei lopeta, huutaa vaan.
Ruoat on tilattu ja pian tulossa, muut ravintolassa mulkoilevat pahasti. Mikään ei auta huutoon ja itkuun, joka yltyy vain.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (95)
Onneksi en asu Suomessa, Jumalan kiitos! Täällä etelä-euroopassa ovat kaikki tervetulleita ravintolaan, ikään katsomatta. On luonnollista, että perheiden pienimpien käytöstavat eivät ole vielä hioutuneet ja huutamista saattaa esiintyä.
Ja kun sitä esiintyy, on ihanaa kun KUKAAN ahdistunut friikki ei maiskuttele tai pyörittele silmiään! :D Mua naurattaa näin ahdistunut tapa elää, mikä joillain täällä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 10:51"]
Onneksi en asu Suomessa, Jumalan kiitos! Täällä etelä-euroopassa ovat kaikki tervetulleita ravintolaan, ikään katsomatta. On luonnollista, että perheiden pienimpien käytöstavat eivät ole vielä hioutuneet ja huutamista saattaa esiintyä.
Ja kun sitä esiintyy, on ihanaa kun KUKAAN ahdistunut friikki ei maiskuttele tai pyörittele silmiään! :D Mua naurattaa näin ahdistunut tapa elää, mikä joillain täällä on.
[/quote]
Aivan! Hienoja asenteita tässä keskustelussa: Lapset Rossoon vai mitä niitä on!
Mitäs muuta me keski-ikäiset varakkaat valkoihoiset suomalaiset emme halua nähdä?
Kehitysvammaiset laitoksiin! Mustat Afrikkaan!
Kukaan ei ole puhunut ruokakaupasta mitään, vaan hyvästä ravintolasta.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 10:49"]
No, kasvatustieteilijät! Millä rauhoitatte 3-vuotiaan sitruunavedestä närkästyneen lapsen alle minuutissa ettei kukaan sivullinen ehdi vetää herneitä nenään? 3 v ikä yhdistettynä temperamenttiseen luonteeseen = järkipuhe ei takuulla mene perille. Överiksi kun menee niin ei helppo homma. Tämmöisiä lapsia ei saisi ikinä viedä ruokakauppaankaan, niinkö?
[/quote]
En lukenut ekaa sivua pidemmälle, mutta musta vanhemmat tekivät siinä oikein, että jos lapsi ei puhumalla rauhoitu ja kiihdyttää vaan itseään, niin sitten jätetään huomioimatta. Kyllä se raivo lopulta laantuu kun huomiota ei tule. Mitkää legoilla lahjomiset ei kuulosta hyvällä (huonon käytöksen lopettaminen palkitaan, ennemmin pitäisi palkita silloin, kun käyttäytyy hyvin heti alkuunsa).
Minusta tuo on myös temperamenttiasia. Voin hyvin kuvitella meidän tulisen 3v tytön saavan raivaarin sitruunan palasta. On saanut raivarin ihan yhdestä herneestä lautasellaan, kun oli sillä tuulella, että herneet ei nyt maistu. Tunteet menee nollasta sataan ihan täysillä niin että tyttö itsekin säikähtää. Ja samassa perheessä meillä on poika, joka on aina ollut lauhkea lammas, ei ole koskaan saanut julkista raivaria, eikä kotonakaan raivoa. Eli tuskin on kasvatuskysymys vaan temperamentti asia. Meidän 3v on saanut täällä alimpaan kastiin vanhemmat kasvattajina määritettävän lentokone raivarin ja me annettiin raivota meidän jaloissa niin kauan kunnes raivo loppui. Kun kiukku iskee, ei siihen puhumiset tai huomion muualle vieminen auta mitään, raivostuu vielä lisää. Paras keino on huomiotta jättäminen ja kun alkaa helpottamaan, otetaan syliin ja jutellaan asiasta. Saatiin vihasia katseita koneessa ja lentoemäntä kävi kysymässä, onko kaikki hyvin, kun tytsi raivosi räkä poskella eikä me alun jälkeen tehty mitään.
Ja meitä ei häiritse muiden lasten raivarit, ollaan vaan tyytyväisiä, ettei tällä kertaa ole oma eikä meidän iltaa pilaa toisten tekemiset. Itseä toki nolottaa sillä hetkellä, etten saa lapseni raivoamista loppumaan, mutta lapsen temperamentille en mitään voi. Toinen lapsi istuu säyseänä vieressä...
No tossa tilanteessa halisin ja suukottelisin lastani lohduttaen, jotta hänelle tulisi hyvä mieli.
Sitäpaitsi justiinsa oli tullut tutkimus, että ravintoloiden sitruunoissa voi olla enemmän ulosteperäisiä bakteereita, kuin wc:n ovenkahvassa tai istuinrenkaassa...
Joten ihan syystä lapsi järkyttyi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosi kiitollinen, ettei omien lasten kohdalla ole tarvinnut koskaan moista kokea. Samaa mietin monesti kaupassakin, että miten ihmiset jaksaa huutavien lasten kanssa kaupassa käydä. Se kun jo sivusta seuratenkin on niin raskasta. Mulla oli lasten ollessa pieni sellaisia pieniä sorminukkeja aina laukussa ja jos jouduttiin odottelemaan tms. niin huvitin lapsia niillä hahmoilla, keksin mitä hulluimpiakin. Saatoinpa joskus tempasta ne bussimatkallakin tai muuten yllättävässä tilanteessa, muutenkin olen aina ollut spontaani ja varmaankin monen mielestä hullu, mutta lapset on aina noista höpötyksistä tykännyt ja niistä vieläkin välillä muistelee vaikka ovat jo isoja. Huomion kiinnittäminen muualle olisi siis ollut mun eka keino tuossa tilanteessa, seuraava olisi ollut ulos rauhoittumaan. En olisi antanut huutaa 10minuuttia, lapsen takia, enkä muiden ruokailijoiden.
Kuinka harvoin eräät mahtavat käydä ravintolassa, jos siihen on ladattu sellainen odotus, että kaiken on mentävä täydellisesti, jokaisen on käyttäydyttävä täydellisesti?
Ei minusta kovin terve elämänasenne. Näiden henkilöiden ei pitäisi mennä ravintolaan (huom. julkinen tila) vaan tilata kotiin (huom. yksityinen, täysin yksilön kontrolloitavissa oleva tila) ruokaa ja asentaa kynttilät pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 10:04"]
Mietin vain kuinka monen äidin kallis äitienpäiväruokailu meni pieleen tuon lapsen takia. Ehti huutaa ja raivota vain 10 minuuttia, joka nyt ei ole mikään tajuttoman pitkä aika, mutta silti. Olimme viereisessä pöydässä ja minulta meni kyllä ilta pilalle.
[/quote]
Ai sinulta meni äitienpäivän ilta pilalle kun jouduit kuuntelemaan kymmenen minuuttia lapsen huutoa? Onko sinulla lapsia ollenkaan? Jos on, eivätkö he koskaan huutaneet?
Tukehdu pullaas.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 11:00"]Olen tosi kiitollinen, ettei omien lasten kohdalla ole tarvinnut koskaan moista kokea. Samaa mietin monesti kaupassakin, että miten ihmiset jaksaa huutavien lasten kanssa kaupassa käydä. Se kun jo sivusta seuratenkin on niin raskasta. Mulla oli lasten ollessa pieni sellaisia pieniä sorminukkeja aina laukussa ja jos jouduttiin odottelemaan tms. niin huvitin lapsia niillä hahmoilla, keksin mitä hulluimpiakin. Saatoinpa joskus tempasta ne bussimatkallakin tai muuten yllättävässä tilanteessa, muutenkin olen aina ollut spontaani ja varmaankin monen mielestä hullu, mutta lapset on aina noista höpötyksistä tykännyt ja niistä vieläkin välillä muistelee vaikka ovat jo isoja. Huomion kiinnittäminen muualle olisi siis ollut mun eka keino tuossa tilanteessa, seuraava olisi ollut ulos rauhoittumaan. En olisi antanut huutaa 10minuuttia, lapsen takia, enkä muiden ruokailijoiden.
[/quote]
Hah! Meillä asuu niiiin temperamenttinen poika, että siinä ei sorminukke auta kun herne menee nenään. Tyttö eri maata, rauhallinen.
Muistakaa, että jos yhden lapsen taltuttamiseen riittää sorminukke niin toiselle ei. Totta puhuen minä en tunne yhtäkään joka uhmakohtauksessa rauhottuisi sorminukesta...
Taitaa olla joku mummi linjoilla, jonka muistot on jo hyvin kultaantuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 11:00"]Olen tosi kiitollinen, ettei omien lasten kohdalla ole tarvinnut koskaan moista kokea. Samaa mietin monesti kaupassakin, että miten ihmiset jaksaa huutavien lasten kanssa kaupassa käydä. Se kun jo sivusta seuratenkin on niin raskasta. Mulla oli lasten ollessa pieni sellaisia pieniä sorminukkeja aina laukussa ja jos jouduttiin odottelemaan tms. niin huvitin lapsia niillä hahmoilla, keksin mitä hulluimpiakin. Saatoinpa joskus tempasta ne bussimatkallakin tai muuten yllättävässä tilanteessa, muutenkin olen aina ollut spontaani ja varmaankin monen mielestä hullu, mutta lapset on aina noista höpötyksistä tykännyt ja niistä vieläkin välillä muistelee vaikka ovat jo isoja. Huomion kiinnittäminen muualle olisi siis ollut mun eka keino tuossa tilanteessa, seuraava olisi ollut ulos rauhoittumaan. En olisi antanut huutaa 10minuuttia, lapsen takia, enkä muiden ruokailijoiden.
[/quote]
Hah! Meillä asuu niiiin temperamenttinen poika, että siinä ei sorminukke auta kun herne menee nenään. Tyttö eri maata, rauhallinen.
Muistakaa, että jos yhden lapsen taltuttamiseen riittää sorminukke niin toiselle ei. Totta puhuen minä en tunne yhtäkään joka uhmakohtauksessa rauhottuisi sorminukesta...
Taitaa olla joku mummi linjoilla, jonka muistot on jo hyvin kultaantuneet.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 10:04"]
Mietin vain kuinka monen äidin kallis äitienpäiväruokailu meni pieleen tuon lapsen takia. Ehti huutaa ja raivota vain 10 minuuttia, joka nyt ei ole mikään tajuttoman pitkä aika, mutta silti. Olimme viereisessä pöydässä ja minulta meni kyllä ilta pilalle.
[/quote]
Ai sinulta meni äitienpäivän ilta pilalle kun jouduit kuuntelemaan kymmenen minuuttia lapsen huutoa? Onko sinulla lapsia ollenkaan? Jos on, eivätkö he koskaan huutaneet?
Tukehdu pullaas.
[/quote]
Mun mielestä on jotenkin surullista käydä miehen kanssa kahdestaan äitienpäivänä syömässä. Sun vaimos ei oo sun äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset hoitoon silloin kun mennään kalliiseen ravintolaan. Lapset sopii huutamaan rossoon, raxiin tai abc:lle mutta jos ollaan ravintolassa missä on varaa syödä EHKÄ kerran vuodessa niin mä en ainakaan halua kuunnella yhtään itkupotkuraivaria...
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 10:57"]
En lukenut ekaa sivua pidemmälle, mutta musta vanhemmat tekivät siinä oikein, että jos lapsi ei puhumalla rauhoitu ja kiihdyttää vaan itseään, niin sitten jätetään huomioimatta. Kyllä se raivo lopulta laantuu kun huomiota ei tule. Mitkää legoilla lahjomiset ei kuulosta hyvällä (huonon käytöksen lopettaminen palkitaan, ennemmin pitäisi palkita silloin, kun käyttäytyy hyvin heti alkuunsa).
Minusta tuo on myös temperamenttiasia. Voin hyvin kuvitella meidän tulisen 3v tytön saavan raivaarin sitruunan palasta. On saanut raivarin ihan yhdestä herneestä lautasellaan, kun oli sillä tuulella, että herneet ei nyt maistu. Tunteet menee nollasta sataan ihan täysillä niin että tyttö itsekin säikähtää. Ja samassa perheessä meillä on poika, joka on aina ollut lauhkea lammas, ei ole koskaan saanut julkista raivaria, eikä kotonakaan raivoa. Eli tuskin on kasvatuskysymys vaan temperamentti asia. Meidän 3v on saanut täällä alimpaan kastiin vanhemmat kasvattajina määritettävän lentokone raivarin ja me annettiin raivota meidän jaloissa niin kauan kunnes raivo loppui. Kun kiukku iskee, ei siihen puhumiset tai huomion muualle vieminen auta mitään, raivostuu vielä lisää. Paras keino on huomiotta jättäminen ja kun alkaa helpottamaan, otetaan syliin ja jutellaan asiasta. Saatiin vihasia katseita koneessa ja lentoemäntä kävi kysymässä, onko kaikki hyvin, kun tytsi raivosi räkä poskella eikä me alun jälkeen tehty mitään.
Ja meitä ei häiritse muiden lasten raivarit, ollaan vaan tyytyväisiä, ettei tällä kertaa ole oma eikä meidän iltaa pilaa toisten tekemiset. Itseä toki nolottaa sillä hetkellä, etten saa lapseni raivoamista loppumaan, mutta lapsen temperamentille en mitään voi. Toinen lapsi istuu säyseänä vieressä...
[/quote]
Tän kaltaisten vanhempien takia välttelen lapsiperheitä parhaan kykyni mukaan. Valitsen huolellisesti matkani, ravintolani ym:t. Se on se meidän Veeti Ilona niiiin tempppppperamenttinen, ei voi mitään, mut ihanaa kun sillä on sitä omaa tahtoa, hihihiii, vähänkö nolotti ulkopuolisten mulkoilu, mut siinähän kukkahatut mulkoilette, kun meidän Veeti Ilona huutaa paskasta vastalausetta maailmalle.
Kumma kyllä, ennen lapset käyttäytyivät paremmin, olivat sitten temperamenttisia tahi ei. Eikä niitä kaikkia suinkaan opetettu käyttäytymään väkivallan voimalla vaan määrätietoisella ja loogisella kasvatuksella. Elkää hankkiko lapsia, te laiskat ja välinpitämättömät. Tai jos hankitte, elkää tulko julkisille paikoille. Ei sinne muillakaan häiriköillä ole asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 11:25"]
Lapset hoitoon silloin kun mennään kalliiseen ravintolaan. Lapset sopii huutamaan rossoon, raxiin tai abc:lle mutta jos ollaan ravintolassa missä on varaa syödä EHKÄ kerran vuodessa niin mä en ainakaan halua kuunnella yhtään itkupotkuraivaria...
[/quote]
Älä mene syömään äitienpäivänä. Ongelma ratkaistu.
No, kasvatustieteilijät! Millä rauhoitatte 3-vuotiaan sitruunavedestä närkästyneen lapsen alle minuutissa ettei kukaan sivullinen ehdi vetää herneitä nenään? 3 v ikä yhdistettynä temperamenttiseen luonteeseen = järkipuhe ei takuulla mene perille. Överiksi kun menee niin ei helppo homma. Tämmöisiä lapsia ei saisi ikinä viedä ruokakauppaankaan, niinkö?