Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako sinua kavereittesi tai tuttujesi periytyvän huono-osaisuuden seuraaminen?
25.03.2007 |
Esim. se, että jos kaverisi on heikommilla eväillä varustetusta perheestä (ja olette tunteneet toisenne esim. 20-30 vuotta), niin nyt jo näet, että hän tekee samat virheet omien lastensa kanssa, mitä hänen äitinsä teki jo aikoinaan. Tai mahdollisesti vielä niin, että kaverisi lapset ovat nyt parikymppisiä ja astumassa samoihin ansoihin kuin äiti ja isoäiti???
Kommentit (36)
Itse en ole mistään huono-osaisten suvusta vaan päinvastoin, sukuni on molempien vanhempien puolelta hyvin töissä ja koulussa menestynyttä. Äitini on toiminut johtavissa työtehtävissä ja vaatinut myös minulta pienestä pitäen paljon. Minä olen kilttinä tyttönä tietysti koittanut aina pärjätä hyvin mutta toisin on käynyt, peruskoulu-aika oli minulle tuskaa. Kokeista tuli huonoja numeroita enemmän kuin laki sallii vaikka kuinka pänttäsin. Sain tietty siitä haukut laiskuudesta. Pian aloin ottamaan paineita koulusta ja salaamaan kokeita, väärentämään allekirjoituksia ja noidankehä oli valmis! Äidille en voinut puhua mitään ongelmistani koska kaikki oli aina minun laiskuuteni vikaa. " Kyllä sinä pärjäisit jos vaan enemmän yrittäisit" Vastakaikuna tuli aina suuttumus jos epäonnistuin.
Äidille kaikki oli ollut aina niin helppoa elämässä mutta ei voinut käsittää että minä en ollut samanlainen. Olin ujo, herkkä ja epäsosiaalinen. Koulussa minua kiusattiin vetäytyvän ja hiljaisen luonteeni takia. Kun peruskoulu päättyi niin olin niin tympääntynyt elämääni että aloin juoda epätoivooni ja jälkikäteen tulkiten se oli hätähuuto: " Huomatkaa minut edes jotenkin!" Äitini tietysti vain suuttui toilailuistani entistä enemmän eikä tajunnut miten reagoida. En ollut koskaan saanut suuttua koska äiti ei kestänyt kohdata muiden vihaa eikä osannut käsitellä sitä itsekään vaan räjähteli arvaamattomasti.
Aloitin sitten joka vuosi uuden opintolinjan eri ammattikouluissa ja kaikki jäivät kesken. Sisälläni oli niin paljon käsittelemättömiä asioita ja tuskaa etten jaksanut enää kouluja. Oppimisvaikeuksia ilmeni, paniikkihäiriö puhkesi ja häpesin itseäni monessa mielessä. Olin vain kaikille yksi pettymys. Olen pienestä asti ollut luova ja kuvataide onkin ainoa jossa olen pätenyt mutta ei sillä realistisesti katsoen leipää tienaa ja sehän oli tehty minulle kotonani jo selväksi.
Törmäsin parikymppisenä kaltaiseeni mieheen johon rakastuin ja sain hänen kanssaan kaksi lasta. Elämme nyt tukien varassa toistaiseksi. Mieheni koittanut rakentaa uraa muusikkona useamman vuoden. Masentaahan tämä tilanne meitä kumpaakin ja raivostuttaa kuulla arvosteluja miksemme hoida asioita parempaan jamaan?? Kaikille ei ole kovin laajoja lahjoja suotu ja siihen tyytyminen. Elämäni on ollut vain räpistelyä ja muiden miellyttämistä mutta turhaan koska en voi teeskennellä olevani lahjakas muiden mieliksi. Mikään ei vaan ole jostain syystä onnistunut ja olen jäänyt aina muista jälkeen. Tottakai mietityttää millainen esimerkki olen lapsilleni. :( Varsinkin kun esikoinen tulee kouluikään.
Jokatapauksessa huono-osaisuus ei aina automaattisesti periydy vaan voi alkaa jostakin ja ihan yhtä hyvin voi katketakin johonkin sukupolveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ihmisellä on takana parikymmentä vuotta kurjuutta, nujertamista, nöyryyttämistä, jatkuvaa maahanlyömistä ja halveksuntaa niin mistä tämä ihminen rakentaa elämänsä? Sen paskanko päälle tai varaan josta hänen elämänsä koostuu?
kun näkee kuinka väkivaltaisten alkoholistiperheiden pojat juo itsensä enneniakaiseen hautaan (ja tärvelee parin naisen ja lapsen elämän siinä sivussa) tai tulee hulukis ja tekee itsarin.
jotkut selviävät (esim minä itse), mutta monet eivät.
Vierailija:
Itse en ole mistään huono-osaisten suvusta vaan päinvastoin(...)
Jokatapauksessa huono-osaisuus ei aina automaattisesti periydy vaan voi alkaa jostakin ja ihan yhtä hyvin voi katketakin johonkin sukupolveen.
Vierailija:
Kun ihmisellä on takana parikymmentä vuotta kurjuutta, nujertamista, nöyryyttämistä, jatkuvaa maahanlyömistä ja halveksuntaa niin mistä tämä ihminen rakentaa elämänsä? Sen paskanko päälle tai varaan josta hänen elämänsä koostuu?
Ei sitä ehkä yksin oivallakaan, miten se tapahtuu. Mutta niin se vain ikävä kyllä on, ettei kukaan toinen kenenkään elämää yhtäkkiä fiksaa kuntoon! Menestyksen salaisuus on usein itseluottamus, eikä kukaan toinen voi sitä toiselle rakentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukumme on vuosisatojen aikana painunut yhä syvempään rappiotilaan.
Tarkennatko vähän mitä takoitat....?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät osaa nousta suosta, kun ovat pääsemäisillään pois, mokaavat ja valahtavat takaisin. Konkursseja, keskenjääneitä opintoja, ihmeellisiä avioliittoja.
Ei ahdista, en vain ymmärrä.
Vierailija:
Tarkennatko vähän mitä takoitat....?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä asuu yh-äiti lastensa kanssa. En siis halua tässä yleistää yh-äitejä. Mutta tämä kyseinen yh-äiti on työtön ja valitettavasti myös alkoholi ongelmainen. Hänen tyttärensä on saman ikäinen kun minunkin tyttö, ja eron näissä tytöissä näkee nyt jo, valitettavasti. Se on näkynyt jo n. 5-6 vuotiaasta saakka.
Enkä halua tässä sanoa että oma lapseni olisi niiiin mahtava ja ylitse kaiken, vaan valitettavasti huonot lähtökohdat elämässä muokkaavat lasta eri suuntaan. Surullista seurattavaa :-(
Tuntuu, ettei ne edes tajua, että on muitakin vaihtoehtoja, vaikka sen sanois päin naamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki saattavat yrittää parhaansa niillä rahkeilla mitä on, mutta elämä on pelkkää keskenjääneitä opintoja, irtisanomisia töistä, vuokrarästejä ja häätöjä, konkursseja ja henkilökohtaisia konkursseja, lapset silmätikkuina jo neuvolan ensimetreiltä aina varhaiseen aikuisuuteen (" ilman mitään syytä, miksi ne meitä epäilee?" ).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerää on arvostella muita näin ykskantaan ja olla näkemättä metsää puilta.
Monesti huonoista ja epätasapainoisesta kodista voi tulla melkoisia selviytyjiä. Ns. huonossakin kodissa voi olla jotain sellaista parempaa, mitä ns. paremmassa kodissa ei ole. Ei esim. vaaditaan lapselta liikoja kehitykseen nähden, mitä ikävä kyllä olen huomannut työni kautta tapahtuva ns. hyvissä perheissä.
Mua ihmetyttää muutama tuttavaperhe, joissa halutaan kovasti korostaa että he eivät ole saaneet kotoa mukaansa mitään ja kaikki mitä on, on omalla työllä ansaittu. Eivät edes yritä peittää katkeruuttaan siitä, etteivät ole saaneet mitään.
He käyttävät rahaa paljon turhuuksiin ja puhuvat usein siitä, että eivät aio tukea lastensa opiskelua, ajokorttia tai mitään muuta. Sanovat pitävänsä huolen, ettei lapsille jää perintöjä mistä tapella.
Me taas yritetään laittaa lapsille rahaa sivuun ja halutaan, että heille elämä olisi helpompaa kuin meille. Ihan kuin he kostaisivat lapsilleen sen, ettei vanhempia ole tuettu rahallisesti.
jonka elämä on ollut yhtä rämpimistä. Suurin osa on ihan omaa mokaa, mutta mitään tästä ei näe, jankkaa vain, että " köyhä sitä ja köyhä tätä" . Tyttärensä toistavat samaa kuviota ja jälleen nainen ihmettelee, miksi ihmeessä nämä käyttäytyvät niin pöllösti kuin käyttäytyvät, näkemättä ollenkaan, että kaava on tismalleen hänen omansa. Yksi lapsista on päässyt irti, lähtenyt 18-vuotiaana omilleen. Muut kökkivät vielä nelikymppisinä äitinsä helmoissa.
On tietysti harmillista jos kaikki mitä kotoaan mukaan saa on negatiivistä.
MUTTA! Itsekin olen ns. hyvissä perheissä huomannut, ettei sielläkään aina oikein osata vastata lapsen tarpeisiin, vaan vaaditaan ja vaaditaan...
Itseäni lähinnä huvittaa sellaiset perheet, missä lasta ollaan jo laitokselta asti laittamassa kaiken maailman kielikylpyihin ajatellen, että näin siitä (lapsesta) kasvaa hieno ja sivistynyt ihminen, vaikka tärkeintä on vain se että kodissa vallitsee rauha ja rakkaus ja odotukset (varsinkaan vielä, jos itse ei olla käyty kauppaopistoa kummempaa) lasta kohtaan eivät ole kohtuuttuuttomat.
Ystäväni, maisteri-ihminen tulee kodista, jossa oli aina lämmin tunnelma, vaikka perheen isä otti kuppia tasaiseen tahtiin aamusta iltaan. Toinen viisas ja koulutettu ystäväni tulee kodista, jossa hänen 11:sta sisaruksellaan on jokaisella eri isä. Mitähän tällainen stereotypia-sossun-elättiperhe teissä herättää?
Kyse on huono-osaisuuden periytymisen mekanismista, ei absoluuttisesti ihmisen lähtökohdista tai kodin " hyvyydestä" tai " huonoudesta" .
Toistaa täysin samaa kaava mitä äitinsä.
Teiniraskaus, paljon lapsia eikä koulutusta. Kaikki miehet väkivaltaisia, alkoholisoituneita, huonoja isiä ja miehiä.
Eikä mikään näytä opettavan tälle ystävälle mitään, koska aina uudelleen hän haksahtaa uuteen paskaan mieheen.
Lapsista ei pysty kunnolla huolehtimaan eikä kasvattamaan heitä :(
Vierailija:
olleet pidemmällä aikavälillä ihan selväpäisiä suoriutujia.