Lue keskustelun säännöt.
Sanotko asiat suoraan töksäyttäen? Millainen kasvatus sinulla oli? Entä ikäsi?
17.03.2007 |
Jos jotain negatiivista on sanottava, minä en sano asioita suoraan töksäyttäen vaan yritän sanoa ne kauniisti kuitenkin niin että asia tulee selväksi. En myöskään pilaa toisen mieltä omilla mielipiteilläni jos sitä ei kysytä. Minut on kasvatettu niin ettei toisen mieltä pidä huvikseen pilata ja on vähän mietittävä mitä toiselle sanoo. Kuitenkin itseään saa puolustaa samalla mitalla jos joku kohtelee huonosti.
Mulla on ystävä/kaveri joka ei ajattele ollenkaan toisia siinä mitä sanoo. Esim. jokin aika sitten kun olin tapetoinut yhden huoneen mielestäni hirmu kauniilla tapetilla (tietty, kuka jotain mielestään rumaa seinilleen laittaisit) niin aikaansaannoksiani esitellessä kaverini töksäytti että hänestä tapetti näyttää tosi tylsältä ja mitäänsanomattomalta. Hänen mielipidettään en edes kysynyt ja vaikka olisin kysynytkin, olisi hän voinut sanansa vähän eri tavalla muotoilla. Täytyyhän sitä nyt jotain hyvää löytyä vaikka että sopii hyvin tähän kotiin tai on ihan meidän tyylinen. Hän ei osaa ollenkaan ajatella, miltä hänestä olisi tuntunut vastaavassa tilanteessa.
Tuli vain mieleen että eikö toisia kasvateta ottamaan huomioon muita ihmisiä? Toki mielipiteistä voi väitelläkin, mutta eikö toisilla ole minkäänlaista tilannetajua milloin se on sopivaa? Nykyään hehkutetaan kuinka asioista osataan puhua suoraan mutta ei ymmärretä minkälaiset asiat vaativat suoraan puhumista vaan töksäytellään joka asiasta kuin maailmanomistajat.
Miten siis toimit näissä tilanteissa?
Ohjattiinko näissä asioissa sinua kasvatuksessa?
Montako sisarusta sinulla on?
Syntymävuotesi?
Itse vastasinkin jo pariin ylimpään ja minulla on kaksi sisarusta ja syntymävuosi -72.
Kommentit (7)
sanon useimmiten asiat niin kuin mieleeni tulee..... En loukkaa tahallani mutta huomaamattani joskus ja voin tajuta sen itse jalkeen pain.....
Kasvatettu on niin etta ei sille ukolle paljoo taytynyt jutella ja ei se paljon itekkaan meille jutellut....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä sellainen peruskasvatus oli ettei saa tarpeettomasti toiselle aiheuttaa pahaa mieltä, ja jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, voi olla hiljaakin. Tosin vanhempani eivät kyllä itse omassa käytöksessään tätä noudattaneet, sillä he " vaan sanoivat mielipiteensä, ei siitä kannata niin herkkänahkaisesti loukkaantua" . Itse äiti saattoi loukkaantua, jos yleisesti sanoi ettei pidä vaikka hernekeitosta, kun hän on sitä joskus laittanut niin näköjään sitten on vastentahtoisesti syöty ja ruoka on muka ollut hyvää.
Minä olen ylikorostuneen kohtelias, siis sellainen, joka kokee joutuvansa vastaamaan myös toisten tunteista, kuten pettymyksestä tai pahasta mielestä. Lapsena ja aikuisena minuun on uponnut aina parhaiten syytös että " onko sulla nyt hyvä mieli kun sanoit noin rumasti?" . Siksi olen äärimmäisen varovainen puheissani. En esimerkiksi sano koskaan mitään sellaista, joka voi liittyä jotenkin toiseen, kuten että en pidä etunimestä X koska voihan puhekumppanilla olla vaikka sukulaisena sen niminen.
Oma ekaluokkalainen vielä töksäytelee mutta hänelle aina käännän tilanteen että miltä sinusta tuntuisi jos... Aina otan sen tunteen siihen mukaan, enkä vain sano ettei niin saa sanoa/tehdä. Surettaa kuitenkin että edelleen niitä rääväsuita kasvatetaan jotka sitten pahoittavat " kiltimpien" lasten mieliä. Tiettyä jämäkkyyttä pitää tietysti myös lapsille opettaa, ettei antaisi kenenkään kävellä yli. Myös itsetunto pitää olla kohdallaan, ettei näiden pölvästien kommenteista loukkaantuisi.
Näistä rääväsuunuorista voisikin ottaa esimerkiksi vaikka Idolssien Arin ja Annan. Heillä ei järki paljoa päätä pakota kun laukovat ajatuksiaan. Kristiina taas pohtii selvästi enemmän mitä sanoo ja muutenkin vaikuttaa hienotunteiselta ja nöyrältä ja tuo sillä pisteitä kotiin.
Tosin välillä koitan olla hienotunteinen.
KAsvatuksella ei ole ainakaan mun kohdalla tekemistä asian kanssa, sillä veljeni ja siskoni (nuorempia) eivät ole kaltaisiani ja olemme kaikki samoista vanhemmista.
Mulla luonne sanelee toimintaa ja olen äkkipikainen ns teen ensin ja ajattelen sitten.
pian 25v.
On tapana puhua ns. vitsinä tosi suoraan kavereille, mutta sitten jos kyse on jostain vakavasta niin oon yleensä tosi hienotunteinen ja sovitteleva.
Joskus tuntuu oudolta, kun kaveriporukassa, jossa on melkeen kaikki muut poikia, puhutaan tosi suoraan ja omaan korvaan loukkaavaan sävyyn, mut ilmeisesti miehillä on näissä jutuissa eri säännöt ja erilainen sietokyky.
Olen 19.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen todella diplomaattinen muiden paitsi oman mieheni kanssa.
Ikä 29
tunteita. Tähän minut opetettiinkin. Äiti varsinkin korosti hienotunteisuutta ja kehotti aina asettumaan toisen asemaan. 75 synt.