Lue keskustelun säännöt.
Voiko psykoosin tms kanssa elää?
16.03.2007 |
En itse ole kokenut psykoosia tai muutenkaan minulla ei ole mielenterveydenhäiriöitä, paitsi ajoittain paniikkihäiriö oireilee, mutta se on tällä hetkellä kurissa ilman lääkkeitä.
Kuitenkin minulla on kamala kammo siitä, että mitä jos yhtäkkiä sekoan, tai joudun psykoosiin. Välillä tämä pelko tulee voimakkaampana, välillä on pitkiä aikoja että en muista koko juttua. Liittyy tähän paniikkihäiriöön, eli tuo pelko tulee samoihin aikoihin kun on kohtauksia, olen kokenut kaksi " paniikkihäiriöjaksoa" joista ensimmäiseen söin hetken lääkkeitä ja toinen meni aika pian ohi itsestään ilman lääkitystä.
Mutta pelkään välillä todella paljon sitä, että mitä jos sekoan yhtäkkiä niin että joudun mielisairaalaan! Enkä pysty hoitamaan pieniä lapsiani.
Jos tuollainen tilanne tulisi, niin voiko siitä selvitä?? Siis voiko sen jälkeen palata vielä normaaliin perhe-elämään ja hoitamaan lapsensa itse, jos joutuu esim. psykoosiin ja mielisairaalaan hoidettavaksi? Kuinka pitkiä nuo hoitojaksot lyhimmillään ovat, että taas pääsee kotiin?
Tämä nyt varmaan kuulostaa todella hölmötä kysellä, mutta minulle olisi tärkeää tietää voiko psykoosin tms jälkeenkin olla ihan normaali äiti lapsilleen ja olla kotona ihan normaalisti?
Ei ole siis itselleni tosiaan ajankohtaista joutua sairaalaan, mutta se pelko iskee välillä niin voimakkaana (vaikka siinä ei ole mitään järkeä, ja mitään oireita ei ole), että helpottaisi tieto siitä, että sairaalassa " lepäämässä" käyminen ei ole mikään lopullinen tuomio, vaan siitä voi toipua.
Kommentit (7)
sairastui psykoosiin (sairastaa bipolaarihäiriötä, vai mikä se nyt on) lapsen ollessa melko pieni. Hän oli sairaalassa muistaakseni muutaman kuukauden ja parani sen jälkeen täysin normaaliksi. Nykyään hänellä on työ, asuntolaina ja omakotitalo sekä oikein iloinen ja tasapainoinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoosi ensikertalaisella voi mennä parissa tunnissa ohi. Jos on pidempi kestoinen, on psykiatrinen sairaala paras paikka. Olen töissä psykoosi-osastolla ja ei tosiaan ole mikään " Yksi lensi yli käenpesän" -paikka. Mielestäni ihan mukava ja turvallinen ympäristö. Psykooseilla on ikävä tapa uusiutua, mutta jos ekan psykoosin jälkeen aloitetaan heti lääkitys (kestää 2 vuotta jos ei uutta psykoosia tule), voi olla, että loppu elämä sujuu ihan tavallisesti. Yleensä ympäristö ja potilas itse oppivat tunnistamaan psykoosia enteilevät oireet ja osaavat hakeutua ajoissa hoitoon. Psykoottinen ihminen ei mielestäni ole kykenevä huolehtimaan lapsista, mutta psykoottisen perioodin jälkeen hyvinkin jos pystyy palaamaan todellisuuteen.
Kolme sukulaistani on ollut psykoosissa, mutta kaikki nyt ihan normaalikunnossa. Psykoosi ei ole heillä uusinut. Kaksi heistä syö lääkkeitä, mutta käy ihan normaalisti töissä ja elää muutenkin normaalia elämää. Psykoosista voi siis selvitä hyvin. Joillakin siihen menee aikaa, joillakin toipuminen on nopeaa.
oma äitini sairastui vakavaan psykoosiin ollessani n. 15v. ja joutui joiksikin aikaa sairaalahoitoon. isälleni, itselleni ja kahdelle nuoremmalla sisarelleni se oli kyllä hyvin rankkaa aikaa. ennen hotoon pääsyä, sen aika ja paljon sen jälkeenkin. itse jouduin aivan liian nuorena ottamaan vastuuta liian monesta isosta asiasta, ja kyllä se varmastikin tavalla tai toisella on vaikuttanut myös kaikkien meidän lasten elämäämme ja psyykkeesemme jollain tavalla häiriten. mutta se mikä ei tapa tekee vahvemaksi. jokaisella meistä on oma ristimme tässä elämässä kannettavana, enkä koskaan ole ketään syyttänyt näistä asioista, mutta kannattaa pitää mielessä myös tämä kolokon kääntöpuoli, että vakavat mielenterveyden häiriöt vaikuttavat aina myös tavalla tai toisella koko perheeseen, varsinkin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä nyt osa saattaa puhua skitsofreniasta, joka on psykoottinen sairaus, ja siitä ihan täysin ennalleen toipuu harvempi. KARKEA nyrkkisääntö on, että noin 1/3 paranee lähes ennalleen, 1/3:lla toimintakyky palautuu jotenkuten, 1/3 on vaikeahoitoisia tai huonosti toipuvia. Skitsofrenian kulku on myös yksilöllistä, toisilla on vain yksi psykoottinen jakso, toisilla toistuu. Se on myös selkeästi perinnöllinen sairaus, ja sen prevalenssi väestössä taitaa olla yhden prosentin luokkaa ( en muista nyt ihan tarkkaan), eli ei sitä hirveästi ole. Skitsofrenia on nuoruus- ja varhaisaikuisuuden sairaus, valtaosa sairastuu 15-35 vuotiaana. Luultavasti nuo sinun sekoamispelot liittyy siihen paniikkihäiriöön.
täti on saanut hyvän lääkityksen ja sillä sinnitellyt normaalina jo vuosia. (Kokeili lopettamista ja tuli heti psykoottiseksi.)