Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita pienituloisia, mutta henkisesti rikkaita, jotka
16.03.2007 |
eivät edes haluaisi olla kovatuloisia, jos se merkitsisi henkisen älyn rappeutumista?
Itse aina ihmettelen vanhoja koulukavereitani, jotka kehuvat miehen suurilla tuloilla, omakotitaloillaan jne, mutta viettävät täysin " tavallista" elämää. Ei siis mitään henkisesti korkeatasoisempaa elämää. Itse ahdistuisin, jos elämäni päämäärä olisi saada suuri kallis koti, kallis hieno auto, merkkivaatteita ja Kanarianmatka kerran vuodessa.
Välillä olisi kyllä kiva, jos olisi vähän enemmän käyttörahaa tilillä, mutta jos se edellyttäisi, että tekisin työtä, joka ei ole kutsumukseni, olisin mieluummin ilman ekstrarahoja.
Olenko kummjainen vai löytyykö muitakin?
Ja en siis tarkoita, että näiden toisten " tavallinen" elämä olisi jotenkin huonompaa kuin omani. Tavallisuushan on oikeastaan juuri sitä parasta. Ihmettelen vain heidän päämääriään kohti maalisen mammonan hankkimista. Aina täytyy olla jotain, mitä seuraavaksi pitäisi hankkia. Vaikka kaikkea oikeasti jo on.
Kommentit (16)
Tein vuodenvaihteessa tietoisen valinnan ja jäin pois suht hyväpalkkaisista töistä ja jäin kotiin lapsien kanssa. Lastenhoito ei ole se ainoa syy kotiinjäännille, vaan nyt minulla on aikaa tehdä töitä erään toistaiseksi saavuttamattoman unelman eteen. Mutta kaiken kaikkiaan on ihanaa, kun on enemmän aikaa perheelle, kodille ja esim. lukemiselle. Tuntuu muukin perhe voivan paremmin, kuin kaikkien aikataulu ei ole niin tiukka.
Taloudellisesti elintasomme tippui, mutta muuten nousi roimasti! Ehdottomasti kannatti: en voisi elää elämääni ansaiten hyvin, mutta jääden paitsi muutamasta unelmoimastani asiasta. Mitä järkeä ajaa itsensä piippuun hyvinpalkatussa työssä? Mitä sillä rahalla tekee, kun ei ole edes aikaa käyttää sitä?
Kotiäidin on sitä paitsi helppo säästää, kun on aikaa tehdä ruuat itse, korjata rikkinäiset vaatteet yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sellaista, johon rahaa ei juuri tarvita. Perhe viettää paljon aikaa yhdessä. Luetaan ja keskustellaan, annetaan ajatuksille aikaa ja mahdollisuus. Nautitaan toisistamme ja rakennetaan sisäistä maailmaamme mahdollisimman " hyvin varustelluksi" . Se minkä monet haluavat hankkia ja nähdä silmin, olisi hyvä saada ajatuksen tasolla istutetuksi omaan sismpäänsä. Tunteilla on suuri asema elämässämme. :) Ja naurakaa vain, jos tuntuu hassulta, en loukkaannu. :)
Vierailija:
Se on sellaista, johon rahaa ei juuri tarvita. Perhe viettää paljon aikaa yhdessä. Luetaan ja keskustellaan, annetaan ajatuksille aikaa ja mahdollisuus. Nautitaan toisistamme ja rakennetaan sisäistä maailmaamme mahdollisimman " hyvin varustelluksi" . Se minkä monet haluavat hankkia ja nähdä silmin, olisi hyvä saada ajatuksen tasolla istutetuksi omaan sismpäänsä. Tunteilla on suuri asema elämässämme. :) Ja naurakaa vain, jos tuntuu hassulta, en loukkaannu. :)
Ja miksei rikkaat muka tekisi näin?
meille ainakin kunnossa olevat sukulais ja ystäväsuhteet ovat kultaakin kalliimpia. monesti ollaan miehen kanssa todettu että raha ei tuo onnea kun ollaan kuultu tai luettu jostain jotain. Itsekään emme rahaa ja omaisuutta halua haalia. kunhan joskus sais jostakin oman tuvan (ja ison pirtin jonne mahtuu yhdessä olemaan) ja lapsille turvallisen elinympäristön...
ja jotka määrittelevät ihmisarvon tulojen ja omaisuuden perusteella.
Mitä se henkinen rikkaus on? Sitä on vaikea määritellä. Ehkä se on kykyä iloita arjesta ja kaikesta kauniista, jota maailma tarjoaa. Minun ei tarvitse muuta kuin mennä metsään, ja näen siellä ihmeitä. Jokainen uusi ihminen, jonka tapaan, on ainutlaatuinen ja sellaisena mielenkiintoinen. En tiedä, minä vain nautin elämästä ilman rikkauksia, ja olen kai siksi monen mielestä halveksuttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että heillä on omakotitalot, autot, varaa matkustella, jne.
mutta kyllä se raha vaan kummasti tätä elämää helpottaa
t. kutsumustyötä tekevä loputtomasti köyhä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä palstalla vain yleensä ihmiset arvotetaan omaisuuden ja ulkoisen menestyksen mukaan, joten on ihan mukavaa välillä keskustella niistä rikkauksista, joita elämä voi tarjota henkisellä tasolla.
Onhan monet taiteilijat saaneet rikkautensa syvällisillä töillään ja tulkinnoillaan. Omalla kohdallani olen vain törmännyt ns. pyrkyririkkaisiin.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ajattelin pitkään olevani ei-materialistinen älykkö (opiskellut pitkään alaa josta ei pääse hyvään uraputkeen). Lasten ja työn (ja iän?)myötä alkaa kyllä alkaa arvostamaan mukavuuksia ja laatua. Haaveilin tänään viimeksi isommasta asunnosta jossa sellaiset luksusominaisuudet kuin sauna ja kodinhoitohuone : )
Vierailija:
Vierailija:
Se on sellaista, johon rahaa ei juuri tarvita. Perhe viettää paljon aikaa yhdessä. Luetaan ja keskustellaan, annetaan ajatuksille aikaa ja mahdollisuus. Nautitaan toisistamme ja rakennetaan sisäistä maailmaamme mahdollisimman " hyvin varustelluksi" . Se minkä monet haluavat hankkia ja nähdä silmin, olisi hyvä saada ajatuksen tasolla istutetuksi omaan sismpäänsä. Tunteilla on suuri asema elämässämme. :) Ja naurakaa vain, jos tuntuu hassulta, en loukkaannu. :)Ja miksei rikkaat muka tekisi näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana aloitus ja viisaita ajatuksia sinulla ap...
Tuo on minulle juuri se suurin rikkaus elämässä.
Minulle riittää yksinkertaisesti ihanat nauru hetket yhdessä omien rakkaitteni kanssa ja se läheisyys ja puhe yhteys.
Se on mahtavaa kun tulee usein arjen askareiden keskellä sellainen voimakas tunne aalto joka saa minut havahtumaan " Olen äärettömän onnellinen!"
En mikään rikas, mutta koska lapsia ei ole, jää rahaa kuitenkin mukavasti matkusteluun ja mihin ikinä sitä nyt sitten haluaa käyttää. Teen juuri sitä työtä jota haluan, ehkä sitä ei voi nimittään kutsumukseksi samalla tavalla kuin vaikkapa opettajan tai sairaanhoitajan työtä, mutta se on sitä missä viihdyn ja missä olen hyvä. Palkkataso alalla on hyvä ja minulle on tärkeää se, että saan sen mitä ansaitsenkin, ts. vaikka palkkani olisikin jo ihan kohtuullisen hyvä niin pyydän kyllä korotusta, jos olen sen mielestäni ansainnut.
On vähitellen alkanut ottaa päähän vähävaraisempien ystävien päivittely siitä että mitä minä kaikella sillä rahalla oikein teen, ja siihen perään " yleistä" pohdiskelua siitä, miten heitä ei raha tee onnelliseksi ja oikeastaan vähän säälivät niitä ihmisiä, joilla ei elämässä tunnu muuta sisältöä olevan. En tee ylitöitä ja työni ei varmasti ole sen uuvuttavampaa kuin siivoojan tai lähihoitajan, eli töiden jälkeen on aikaa ja tarmoa harrastaa ja tehdä vaikka mitä näitä asioita, jotka ah niin rikastavat elämää. Ja niin teenkin!
Raha ei tee ihmisestä pinnallista ja kaikki jotka osallistuvat esim. rahakeskusteluihin täällä kertomalla omat (hyvät) tulonsa eivät pröystäile varakkuudellaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä väitän että keskimäärin suht hyvin toimeen tulevat ovat onnellisempia kuin ne, joilla oikeasti on taloudellisesti tiukkaa. Tietysti köyhäkin voi olla onnellinen, jos perheasiat ja ihmissuhteet ovat kunnossa (kaiken perusta!), mutta kyllähän ne rahaongelmat usein haasteita tuovat.
En ymmärrä, miksei esim. perheen kodin suunnittelusta/ sisustamisesta saisi nauttia (= jos johonkin menee rahaa, se on huono juttu)? Rahahan on vain väline, tietty jos siitä tulee joku elämän keskipiste, niin sitten ollaan väärillä urilla.
mutta minä en tällä olemattomalla koulutuksella ja kokemuksella saisi kuin alinta palkkaa, joten olen mielelläni kotona. Laatua näen jokaisessa päivässä ja kolme vuotta ei ole mikään raja minkä jälkeen " pitäisi" laittaa lapset tarhaan. Viisikin henkeä pärjää tonnin tuloilla (asumismenojen jälkeen), kun toisessa päässä painaa kiireettömyys, turvallisuus ja vapaa-aika ja ennen kaikkea YHTEINEN AIKA! Priceless!
olleskaan normaalia tällainen vaatimattomuus. Mulle tärkeintä ystävät, ihmisuhteet yleensä ja henkinen hyvinvointi. Onneksi omasta elämästään voi aika pitkälle päättää itse, tiedä sitten kuinka kauan. Elämä itsessään on mahtava juttu mutta ei sitä monet kiireltään ja haluiltaan huomaa.