Taas tuli haukkuja mieheltä...en osaa tehdä MITÄÄN oikein!
Esikoinen 1,5 v ja raskaana rv30 ja haukkuja vaan tulee.
Äsken taas poika temppuili ruokapöydässä eikä suostunut syömään, olin nostamassa pois kun lapsen pitää oppia ettei ruokapöydässä paiskita leluja tai kitistä jatkuvasti. mieheltä tuli kauhea saarna taas millainen olen ja miten en osaa tehdä mitään oikein. Pieni syy, mutta mulla on HELVETIN paha mieli. EN JAKSA ENÄÄ kun tunnen aina olevani niin huono. Nyt syöttää poikaa itse ja on niin ylpeä kun sai lapsen syömään. Mitä tästäkin tulee kun poika alkaa tajuta kuinka huono äiti aina on. En tiedä mitä tehdä, tuntuu ettei se mua enää rakasta.
Onko tää normaalia? Raskauden takia olen varmaan normaalia herkempi mut ei meillä muutenkaan enää hyvin mene, ei läheisyyttä ei seksiä ei mitään :(. Olen joskus puhunut mutta mikään ei muutu. Kotia kyllä laittaa ja lastakin hoitaa mutta mä en ole varmaan mitään enää.
Kommentit (4)
Meillä mies kyseenalaistaa kaikki mun taidot siis etenkin lapsenhoidon.
Ennen tuntui että kyllähän se mua rakastaa mut tuskinpa sittenkään. Miksi haluis muuten mulle huonon ja pahan olon aina. Itse on olevinaan niin täydellinen. Mä en tiedä mitä tehdä mutta en halua enää jatkuvan näin. Vaikka ois kuinka hyvä mies muuten niin jos ei kerran arvosta yhtään...
Keskustelemalla en oo saanut mitään järkevää lopputulosta. Ja oonhan mä lihonut enkä ehdi/jaksa huolehtia itsetäni, raskaus ollut rankka jne. Muttakuitenkin...
Onko toivoa?
Ap-BBBB
Meillä mies inhoaa puhumista, vetoaa aina siihen ettei osaa. Nyt vasta puhuu, kun on tajunnut että mä en ole itsestäänselvyys. Meil oli esikon vauva-aika tosi rankka, se selvittiin yhessä. Toista odottaessa sit kaikki lässähti, ei tehä mitään yhessä vaikka toka ollut vauvasta asti helppo, ei hellimistä, seksiä en edes kaipaa tai halua enää - eikä sitä kyllä ole ollut tarjollakaan. Musta mies kohtelee kuin hyvää kodinhoitajaa; ei siitä eroonkaan halua, kun hoidan työni, mut parisuhteesta ei tietookaan.
Toista on aina helppo neuvoa puhumaan, vaikkei se meilläkään taho onnistua. Toivon itsekin, että tää tästä vielä iloks muuttuis, yritän muistaa että olen luvannut tahtoa rakastaa vihkivalassani (argh, miten lässyä!), nyt on vaan se hel...n iso alamäki menossa.
Auttaisiko kirje? Mä olen joskus kirjoittanut, kun tuntuu, että mies sen lukemiseen ja asian ajattelemiseen keskittyy paremmin. Ei tuu itekään huudettua tai solvattua, on neutraalimpaa. Kerrot, miten pahalta tuntuu, kun sun äitinä oleminen kyseenalaistetaan ja miten toivot että mies asian hoitaisi. Ehkä vaan samanlainen oman navan tuijottaja ku munkin mies; ei kerta kaikkiaan osaa ajatella muiden tunteita.
Nauti kuitenkin loppuraskaudestasi ja iloitse tulevasta vauvastasi. Hän on sen ansainnut.
Vaikuttaa siltä, että miehesi rakastaa sinua vaikka haukkuukin. Voimia jaksamiseen ap!
Meillä tosin mies ei kyseenalaista mun äitinä oloa, mut muuten tuntuu ku olisin ilmaa, pelkkä kodinkone. Tokaa odottaessa alkoi alamäki, joka nyt jatkunut 2,5v! Ontuvat kehityskeskustelut menossa. Eilen sanoin, et on se kumma, kun jos lapsella on paha mieli, ketuttaa tms. niin mies huomaa ja menee setvimään asiaa. Mut jos mulla paha olla, ni yhtään ei noteeraa. Rupes itekin miettiin, et miks tosiaan niin tekee. Ootan, keksiikö vastauksen...
Uskon että olosi tuplasti kurjempi, muistan miten hormonit herkistää mieltä!!