Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

mikä on mielestänne liikaa toisen elämään puuttumista?

Vierailija
04.02.2007 |

Äitini puuttuu veljeni (23 vee) elämään, valintoihin, opiskeluun ym. aivan liikaa. Soittelee kouluterkkarille huolestuneena milloin mistäkin... Veljeni on yrittänyt saada tämän loppumaan, mutta turhaan. Kaikenkaikkiaan tilanne on todella mutkikas, mutta veljeni on aikuinen, selväjärkinen ihminen, jonka pitäisi saada päättää omista asioistaan. Äitini mielestä tämän valinnat ovat aina vääriä, eikä veljeni tunnu tekevän mitään äidin mielestä niin, että tätä voisi mistään kehua. Ties milloin on antanut positiivista palautetta - haukkuu vaan. Pelottaa veljen puolesta.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
04.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja eihän se hoitaja saisi sanoa mitään veljesi asioita äidillesi.

Vierailija
2/5 |
04.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivottavasti veljesi osaa pitää puolensa ja tietää itse rajansa, eikä anna äitinsä puuttua asioihin mitkä eivät hänelle enää kuulu lainkaan. Tai antaisi ainakin äitinsä mielipiteiden mennä kuuroille korville ja tehdä kuten itse parhaaksi näkee. Aivan raivostuttavia tuollaiset äidit, mutta se taitaa vaan kertoa siitä, että heillä on itsellään vaikeuksia tunne-elämän puolella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
04.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja niin - ei saa kertoa. Mielestäni äitini nolaa vaan itsensä ja veljeni siinä sivussa, kun soittelee jo toistamiseen ventovieraalle... eikä tämä ole todellakaan ensimmäinen kerta.



Mietin vaan, mikä on liikaa toisen asioihin puuttumista, kun kyseessä on aikuinen ihminen?

Vierailija
4/5 |
04.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ellei sitten veljesi ole jotenkin henkisesti kykenemätön hoitamaan asioitaan ja tarvitsee edunvalvojan. Siitä tuskin taitaa olla kyse.

Vierailija
5/5 |
04.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä, äidilläni on pahoja tunne-elämän ongelmia ja huono itsetunto. Hänellä ei ole lainkaan käsitystä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Ihmisestä voisi vaikka kirjan kirjoittaa... Todella hankala tapaus. Itse tein muutama vuosi sitten (vasta!) selväksi, että elämääni ja asioihini ei enää puututa. Veljeni on nyt vuorostaan joutunut tulilinjalle. Yritän tukea häntä, mutta viime kädessä hänen on itse taisteltava taistelunsa despoottia vastaan.



Mutta mikä on liikaa ja mikä vielä sopivaa?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi neljä seitsemän