Te miehestä riippuvaiset äidit!

On jo yksi kokemus takana: mieheni sairastui pahasti joitain vuosia sitten ja joutui ensin sairaslomalle ja sitten kokonaan pois töistä. Minä en ollut töissä. Meillä ei ollut varaa asua enää vanhassa kodissamme.



Mitäs siinä muutakaan voi, kun rukata sitten asiat uudestaan? Minä menin töihin, vaikka en saanutkaan koulutustani vastaavaa. Asuimme pari kuukautta anopin luona, kunnes pääsimme muuttamaan uuteen, pienempään kotiin. Oli vaikeaa ja tosi stressaavaa, sitä en kiellä. Kaikki säästöt katosivat alta aikayksikön. Kulutustottumukset meni uusiksi. Huoli oli suuri, lähinnä miehen terveydestä tietysti, mutta käytännön asioistakin. Minä inhosin työtäni, mutta se piti katon pään päällä ja ruokaa pöydässä.



Uskon, että vastaisuudessakin asiat järjestyisivät, jos joutuisimme vastaavaan (tai vielä kamalampaan) tilanteeseen. Ja on miehellä nyt sairaus- ja henkivakuutuskin.

Valitetaan jos joudutaan olemaan 2 päivää ilman miestä kotona.

pärjäisin. kaikin puolin. vakuutukset kunnossa ja muutenkin hoidan lapsen kanssa monet jutut ilman miestäni. meillä ei ole miesten ja naisten hommia, se tekee kumpi ehtii ja molemmat osaa miesten/naisten hommat.

Kuinkakohan monta miestä pärjäisi samassa roolissa mitä kotiäidit tekevät? Ei ainakaan minun mieheni. Duuni on jännää, kehittävää, hyvin palkattua ja kaikin puolin stimuloivampaa kuin koti-isällä konsanaan. Meillä olisi palkattu lastehoitaja ja siivoja alle puolen viikon.

Ei polla kestäisi isillä.....

isovanhemmista kun ei ole hoitoavuksi, niin pitäisi miettiä, mitä teen, jos tulee yllättävä työmatka tai sairaus.



Eiköhän jokainen äiti olisi arjen kanssa aika helisemässä, jos on tottunut miehen apuun lastenhoidossa.



Itse siis teen vuorotyötä, en voisi pitää lapsia nykyisessä hoitopaikassa näillä työajoilla.



Taloudellisesti asia ei olisi mikään ongelma. Olen hyvätuloinen.